Uuteen päräyttänyt tammikuu

Mulle on tammikuussa tapahtunut isoja asioita. Oikeastaan kaksi isompaa asiaa.

Uusi koulu alkoi. Sosionomiopinnot monimuotona Laurea-ammattikorkeakoulun Vantaan kampuksella. Nyt toki kaikki on ollut etänä, koska göröns-ystävämme, mutta ainakin koulumatka intensiiviviikoilla ja tulevillakin kuukausittaisilla lähipäivillä on 175 km suunta sijaan matka sängystä työhuoneeseen.
Oon tosi onnellinen siitä, että meillä on aivan mahtava opiskeluryhmä ja olemme ryhmäytyneet hyvin muun muassa stressi(viini)piirejä Zoomissa pitämällä ja chättäilemällä ja ryhmätöitä tekemällä. Jokaisella on erilainen tausta ja se onkin meitin ryhmän rikkaus. HOPS-keskustelussa piti sanoa TOP 3 parasta asiaa opiskelun aloittamisesta, vastasin meidän ryhmän ja ryhmäytymisen. Tuutoriopettaja sanoikin lähes kaikkien sanoneen samaa ja kysyi, olenko osallistunut perjantain Zoomailuihin. No, olenhan minä. :D HOPS myös saatiin kuntoon, menen aika lailla annetulla linjalla, eli jos kaikki hyvin menee, olen kolmen ja puolen vuoden päästä eli kesällä 2024 valmis sosionomi. Jännää ajatella niin pitkälle.
Olen useammissa eri ryhmätöissä eri ryhmissä ja kaikissa homma sujuu. Onkin mielekästä, että meillä on paljon pari- ja ryhmätyöskentelyä yksilötyöskentelyn sijaan – uusia näkökulmia saa aivan eri tavalla ja isoja kokonaisuuksia on täten helpompi työstää. Olen myös tyytyväinen monimuodon valintaan, vaikka sinne vain hainkin Tampereella pysyäkseni. Kuitenkaan minusta ei ehkä olisi (enää) siihen 8-16 viitenä päivänä viikossa luennolla nököttämiseen. Aikataulut täytyy toki rakentaa eri tavalla itsenäisesti ja ryhmätapaamiset sopia – siihen on tarvinnut vähän opetella. Olen ostanut toiveeni täyttäneen Sita Salmisen kalenterin, jossa on paljon vapaata kirjoitustilaa ja paperi, josta tussit eivät mene läpi. Tällä hetkellä oranssi on koulujuttujen väri, sininen järjestöhommien ja keltainen henkilökohtaisten. Siinähän se arjen ajan pompottelu, ainakin kalenteriin merkattavien, usein meneekin.

Mulla on myös elämässäni uusi tärkeä ihminen. Poikaystävä. Mä sanon hänelle, että hän on ihana ja hän vastaa että minäkin olen. Päädymme tulokseen että me ollaan ihania. Läheisyyttä olinkin kaivannut, juuri tällaista jota hän tarjoaa. On ihanaa olla jonkun lähellä, on ihanaa jakaa päiviä jonkun lähellä. Yksinkertaisesti halit, yksinkertaisesti suudelmat – niillä voi olla suuri vaikutus. Asumme tosin 150 kilometrin päässä toisistamme, mutta matka ei kuitenkaan niin pitkä ole ja olemme nähneet useasti. Ja netin kautta on kätevä olla yhteydessä päivittäin, sekin tuntuu luontevalta ja hyvältä, vaikka ymmärränkin, että moni ei näin tuntisi. Onneksi monille läheisille sanominen poikaystävästä ei vaatinut sen enempää.

Kutsuin Tinderiä ja Grindriä ”lihatiskeiksi” ja ne olivatkin sen nimisessä kansiossa puhelimessani. On Tinder tarjonnut paljon hyvää aiemminkin, mutta nyt tuli ihan uuden luokan hyvä juttu. Mitään en kyllä kyseisistä sovelluksista enää kaipaa.

Tammikuussa aloin myös kuuntelemaan kirjoja aktiivisemmin. Kuuntelin kahdeksan eri kirjaa. Sosionomiopinnoista on tullut painavaa luettavaa paperilla, joten on luontevaa vaihtelua ottaa omaa aikaa ja rentoutua äänikirjan parissa paperisen sijaan – pidemmillä ajomatkoilla on myös mukavaa kuunnella äänikirjaa. Ennen olin Netflix-Viaplay-HBO-akselin suurkuluttaja, mutta nyt tulee useammin tartuttua Storyteliin. Aloitin myös kirjagramin Instaan (@samoillasivuilla), koska muutenkin aloin kirjoittamaan arvosteluja ja lauseita ylös ja voin saada ja tarjota uusia näkökulmia jakamalla ne yhteisöön. Suosittelenkin seuraamaan häsäreitä #kirjagram ja #kirjagramsuomi ja monia muitakin niitä on.

Tänään tapasin tärkeän ystäväni, tehtiin ruokaa, syötiin leipomaani taatelikakkua ja keskusteltiin ja iloittiin. Tällaiset kohtaamiset tuovat väriä muuten videopuheluiden värittämään nykyarkeen. Olen onnellinen Tampereesta vaikka opinnot ovatkin Vantaalla. Tästä kaupungista on muodostunut mulle koti - onhan tämä kaupunki ihana - ja mulla on täällä runsaasti ystäväverkkoa ja myös järjestöverkkoa. Koen itseni osaksi yhteisö(j)ä ja se tuntuu tosi hyvältä.

”Kevyt (uudelleen)aloitus” bloggaamiselle. Aloitin nyt tänne Nouwiin, koska tää vaikutti hyvältä ja on ilmainen. Blogger on aika vanha kuoppa ja Wordpressissä ilmaisena rajoitukset enkä ole jaksanut hankkia domaineilleni actual palvelintilaa, kjeh.

Kaikki voi kuin voikin kääntyä hyvää kohti ja toivottavasti en ole meistä ainoa, vaikka elämmekin outoa aikaa.

Tykkää-merkinnät

Kommentit