Hitto.
Ilmoitin Kelalle rehellisesti vaihtaneeni oppilaitosta ja koulutusta.

Kuntoutuspäätös on hyväksytty Tampereen yliopiston tietojenkäsittelyyn LuK, FM vuoteen 2023 asti. Kuntoutusraha keskeytettiin pitkällä viestillä, jossa muun muassa ahdistavaan sävyyn kerrottiin siitä, millä perusteella oletkaan vaihtanut koulua. Ymmärrän, että uusi kuntoutuspäätös on saatava, mutta kuntoutusrahan keskeyttäminen ilman ennakkovaroitusta on kyllä perseestä, koska siinä meni 70% kuukausittaisista tuloista. Kuntoutusrahalla maksoin vuokran ja asumistuella elin.

Asiaa vaikeuttaa merkittävästi se, että psykiatrisen sairaanhoidon palveluni siirrettiin Tampereen kaupungilta sairaanhoitopiirille TAYSin alaisuuteen. Kaupungin leivissä ollut psykiatrini ei siirtynyt TAYSiin töihin, joten tällä hetkellä minulla ei ole omaa nimettyä psykiatria. Sairaanhoitaja, joka on tosi hyvä ja opettavainen tyyppi, siirtyi onneksi TAYSiin joten siihen ei tarvitse taas uutta henkilöä. Soitin tänään Hallituskadun poliklinikan päivystävään numeroon ja selitin tilanteeni, että tarvitsisin pian B-lausunnon uutta kuntoutushakua varten. Kylmällä rätillä minulle henkilö linjan päässä kertoi, että tilanteeni on kurja, mutta psykiatritilanne on todella surkea nyt eikä asia todennäköisesti etene juuri tarpeellisen nopeasti. Nimetty psykiatri minulle pitäisi tulla maalis-huhtikuussa, mutta näin pitkän muidenkin ex-psykiatrin hoidon tauon jälkeen hänen palvelunsa varmasti ruuhkautuu myös. Kuntoutusrahaa saa takautuvasti, mutta uusine suunnitelmineen ja B-lausuntoa odottaessa voi mennä useita kuukausia. Ja silti kuntoutuksen saaminen voi olla vaakalaudalle, koska en voi tietää, mitä uusi psykiatri tiedoistani hakee ja lausuntoon kirjoittaa. Olen huomattavasti paremmassa tilanteessa mielialahäiriöni kanssa kuin olin 2018 lipastoa aloittaessani. Eli sekin voi mennä eväykseen.
Hain opintotukea jotta jotain edes tulisi, mutta opintotuki ja asumistuki yhdessä riittäisivät juuri vuokraan ja veteen. Ruokaa ja päivittäistavaroitakin olisi kiva kuitenkin hankkia. Onneksi on pienet säästöt pahan päivän varalle ja pienet rahasto-osuudet voi myös myydä pois, jotta pärjää jonkin aikaa. Tänään kahden pankkini väleillä olen laittanut tarjouspyynnöt opintolainasta, jotta jäisi vielä pahanpäivänvaraa hieman säästöön. Opintolaina on kuitenkin verrattain edullista ja jos sitä jäisikin yli, voisin sitä säästää. Opintotukikin on tosin vasta käsittelyssä enkä tiedä kuinka kauan sillä päätöksellä kestää tulla. Just kun olin taloudellisesti vakaassa tilanteessa, vailla suuria huolia... Oon nyt pari päivää väsyneenä selvittänyt asiaa ja siihen onkin mennyt keskittymisenergia. Tekisi mieli vain nukkua tämän yli.
Olis kans kiva jos vois turvallisesti mennä rimpsalle purkamaan vitutusta juomalla viinaa, tanssimalla ja laulamalla, mutta se ei ole todellakaan turvallista enkä täten sitä tee.
Kirjallisuutta kouluun pitäisi lukea paljon ja viikonloppuna on myös lähipäivät aka Zoom-päivät, mutta tää tilanne väsyttää. Mielin määrin kahvia ja tupakkaa käyttöön ja uuteen pärinään.

Vittu.

Mulle on tammikuussa tapahtunut isoja asioita. Oikeastaan kaksi isompaa asiaa.

Uusi koulu alkoi. Sosionomiopinnot monimuotona Laurea-ammattikorkeakoulun Vantaan kampuksella. Nyt toki kaikki on ollut etänä, koska göröns-ystävämme, mutta ainakin koulumatka intensiiviviikoilla ja tulevillakin kuukausittaisilla lähipäivillä on 175 km suunta sijaan matka sängystä työhuoneeseen.
Oon tosi onnellinen siitä, että meillä on aivan mahtava opiskeluryhmä ja olemme ryhmäytyneet hyvin muun muassa stressi(viini)piirejä Zoomissa pitämällä ja chättäilemällä ja ryhmätöitä tekemällä. Jokaisella on erilainen tausta ja se onkin meitin ryhmän rikkaus. HOPS-keskustelussa piti sanoa TOP 3 parasta asiaa opiskelun aloittamisesta, vastasin meidän ryhmän ja ryhmäytymisen. Tuutoriopettaja sanoikin lähes kaikkien sanoneen samaa ja kysyi, olenko osallistunut perjantain Zoomailuihin. No, olenhan minä. :D HOPS myös saatiin kuntoon, menen aika lailla annetulla linjalla, eli jos kaikki hyvin menee, olen kolmen ja puolen vuoden päästä eli kesällä 2024 valmis sosionomi. Jännää ajatella niin pitkälle.
Olen useammissa eri ryhmätöissä eri ryhmissä ja kaikissa homma sujuu. Onkin mielekästä, että meillä on paljon pari- ja ryhmätyöskentelyä yksilötyöskentelyn sijaan – uusia näkökulmia saa aivan eri tavalla ja isoja kokonaisuuksia on täten helpompi työstää. Olen myös tyytyväinen monimuodon valintaan, vaikka sinne vain hainkin Tampereella pysyäkseni. Kuitenkaan minusta ei ehkä olisi (enää) siihen 8-16 viitenä päivänä viikossa luennolla nököttämiseen. Aikataulut täytyy toki rakentaa eri tavalla itsenäisesti ja ryhmätapaamiset sopia – siihen on tarvinnut vähän opetella. Olen ostanut toiveeni täyttäneen Sita Salmisen kalenterin, jossa on paljon vapaata kirjoitustilaa ja paperi, josta tussit eivät mene läpi. Tällä hetkellä oranssi on koulujuttujen väri, sininen järjestöhommien ja keltainen henkilökohtaisten. Siinähän se arjen ajan pompottelu, ainakin kalenteriin merkattavien, usein meneekin.

Mulla on myös elämässäni uusi tärkeä ihminen. Poikaystävä. Mä sanon hänelle, että hän on ihana ja hän vastaa että minäkin olen. Päädymme tulokseen että me ollaan ihania. Läheisyyttä olinkin kaivannut, juuri tällaista jota hän tarjoaa. On ihanaa olla jonkun lähellä, on ihanaa jakaa päiviä jonkun lähellä. Yksinkertaisesti halit, yksinkertaisesti suudelmat – niillä voi olla suuri vaikutus. Asumme tosin 150 kilometrin päässä toisistamme, mutta matka ei kuitenkaan niin pitkä ole ja olemme nähneet useasti. Ja netin kautta on kätevä olla yhteydessä päivittäin, sekin tuntuu luontevalta ja hyvältä, vaikka ymmärränkin, että moni ei näin tuntisi. Onneksi monille läheisille sanominen poikaystävästä ei vaatinut sen enempää.

Kutsuin Tinderiä ja Grindriä ”lihatiskeiksi” ja ne olivatkin sen nimisessä kansiossa puhelimessani. On Tinder tarjonnut paljon hyvää aiemminkin, mutta nyt tuli ihan uuden luokan hyvä juttu. Mitään en kyllä kyseisistä sovelluksista enää kaipaa.

Tammikuussa aloin myös kuuntelemaan kirjoja aktiivisemmin. Kuuntelin kahdeksan eri kirjaa. Sosionomiopinnoista on tullut painavaa luettavaa paperilla, joten on luontevaa vaihtelua ottaa omaa aikaa ja rentoutua äänikirjan parissa paperisen sijaan – pidemmillä ajomatkoilla on myös mukavaa kuunnella äänikirjaa. Ennen olin Netflix-Viaplay-HBO-akselin suurkuluttaja, mutta nyt tulee useammin tartuttua Storyteliin. Aloitin myös kirjagramin Instaan (@samoillasivuilla), koska muutenkin aloin kirjoittamaan arvosteluja ja lauseita ylös ja voin saada ja tarjota uusia näkökulmia jakamalla ne yhteisöön. Suosittelenkin seuraamaan häsäreitä #kirjagram ja #kirjagramsuomi ja monia muitakin niitä on.

Tänään tapasin tärkeän ystäväni, tehtiin ruokaa, syötiin leipomaani taatelikakkua ja keskusteltiin ja iloittiin. Tällaiset kohtaamiset tuovat väriä muuten videopuheluiden värittämään nykyarkeen. Olen onnellinen Tampereesta vaikka opinnot ovatkin Vantaalla. Tästä kaupungista on muodostunut mulle koti - onhan tämä kaupunki ihana - ja mulla on täällä runsaasti ystäväverkkoa ja myös järjestöverkkoa. Koen itseni osaksi yhteisö(j)ä ja se tuntuu tosi hyvältä.

”Kevyt (uudelleen)aloitus” bloggaamiselle. Aloitin nyt tänne Nouwiin, koska tää vaikutti hyvältä ja on ilmainen. Blogger on aika vanha kuoppa ja Wordpressissä ilmaisena rajoitukset enkä ole jaksanut hankkia domaineilleni actual palvelintilaa, kjeh.

Kaikki voi kuin voikin kääntyä hyvää kohti ja toivottavasti en ole meistä ainoa, vaikka elämmekin outoa aikaa.