▪️Kuulumiset▪️

Mulla on ollu tosi vaikee saada sisältöö tänne viime aikoina. Joko mulla ei oo ollu ideoita tai sit jos mulla on ollu joku idea niin sit alan kirjottaa ja kesken sen tekstin joko mun pää rupee lyömään ihan tyhjää tai sit en vaan haluakkaan kirjottaa koko asiasta koska se tuntuu turhalta. Vaikka vois ajatella että näinä aikoina on oikeesti aikaa kirjottaa kaikkee mutta niinku ei vaan oo napannu mikään. Luin kaikki mun tekstit tänään ja mietin että mistä löydän ton saman inspiraation kirjottaa kun nois aiemmis teksteis. Oon niin hukas tän blogin suhteen kuin myös mun omassa elämässä. En oikein tiedä enää mistään mitään. Välil tuntuu et seinät kaatuu niin pahasti mun päälle ettei mitään rajaa. Tänkin tekstin kirjotin ulkona. En vaan pysty oleen kokoajan neljän seinän sisällä paikallani. Mua on ahdistanu täs viime päivinä niin paljon että en voi ees sanoilla kertoo mun oloo tällä hetkellä. Siis juttelin tänää mun yhen kaverin kaa ja sanoin sille että tänään on ollu eka päivä tän viikon aikana kun oon itkeny vaan kerran. Ja kuinka kamalalta tää kuulostaakaan niin sanoin myös että pelkään illalla mennä nukkuun ja aamulla herätä kun tiedän että mikä paska mua odottaa kun herään ja ennenkun meen nukkuun niin kaikki asiat tulee kerralla mieleen, haluisin vaan hetkeks pois tästä todellisuudesta. Haluisin vaan olla ajattelematta tätä kaikkee paskaa mitä täs ympäril nyt on kokoajan. Niinkun yhtäkkii tuli vaan joku pieni asia joka rupes tuntuu pahalta sitten asiat vaan lisäänty ja lisäänty. Se että ihan oikeesti istuu neljän seinän sisällä tekemättä mitään ja ajattelee vaan niitä asioita niin kaikki tuntuu tosi isoilta ja kamalilta vaikka todellisuudes ne ei ehkä oo niin isoja. Tekis mieli todeta tähän että kaikki on oikeesti tosi hyvin eikä täs oo mitään mutta en vaan voi koska tosi moni asia on tällä hetkellä ihan päin persettä.

Anteeks kun muhun ei saa kontaktii mielentila ollu hetken jo finaalis. Herkkä sielu ja vaikea luonne se on erikoinen kombo. Miten voi herää yöl jos ei saa henkee. Eikä mikään oo miltä näyttää.

Oon yrittäny tukahduttaa mun kaikki ajatukset koulu jutuilla mutta musta tuntuu että niistä ei tuu tällä hetkellä kanssa yhtään mitään. Se ei oikein auta että otan koulun nyt niin tosissani kun vaan koskaan voin ottaa ja vaadin iteltäni vaan täydellisyyttä. Välillä musta tuntuu että vaadin myös vähän liikaa iteltäni. Se on ihan okei jos joku tehtävä ei oo kolmee sivua pitkä kun tehtävänannossakin sanotaan että yks sivu riittää. Se on ihan ok jos en tee jotain tehtävää 2 viikkoo aikasemmin kun mitä se pitää palauttaa. On ihan ok jos palautan sen edellisenä iltana. Mutta en vaan hyväksy iteltäni tätä ja vaikka kuinka koitan hokee itelleni että hidasta nii ei. Kaiken pitää olla täydellistä. Pitää vaan yrittää vähän hellittää mutta ehkäpä tämä tästä.

No eihän tässä oo usein mitään järkee. Mun hermosto on ylitilas. Totuus on jotain niin ahdistavaa ettei voi silmiin tääl katsoakkaan.

Mutta ehkä tää kaikki kääntyy viä hyväks tässä joku päivä. Oon ennenkin selvinnyt kaikesta niin kyllä tästäkin ajan kanssa selvitään. Ja sit kun löydän tän päivittämiseen vielä sen motivaation niin kaikki on hyvin. Tästä tuli ehkä enemmän tämmönen surullinen, lyhyt avautumis juttu mutta saan itelleni ainakin mielenrauhan kun päivitän edes jotain ja ainoo mistä koin että voin kertoo nii on mun tän hetken kuulumisista jotka tosin ei oo mitkään parhaat nyt mutta tästä noustaan vielä !

Jutta

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229