Aivan ihanaa torstaita! Mä heräsin tänään poikaystäväni kämpältä hyvin nukutun yön jälkeen. Päivän ohjelmassa treenaamista (done), muutaman asian hoito sekä iltapäivällä ystävien näkemistä; ihanaa pitkästä aikaa <3 Eilen yllätin veljeni ja äitini, joille olin kertonut palaavani Suomeen vasta sunnuntaina. Reaktiot olivat näkemisen arvoiset ja onneksi sain ne kuvattua, niille kun tuli naurettua jo lukemattoman monta kertaa yhdessä.

Tuntuu todella oudolta, mutta kivalta olla täällä. Joka puolella on kovin harmaata ja ihmiset kaupungilla niin hiljaisia. Kaikkialla on myös ihmeen tilavaa kävellä... Kummallista, miten nopeasti ikään kuin tottuu toisen maan kulttuuriin ja yhtäkkiä tämä oma kotimaa tuntuu vieraalta. Milanossa on monta asiaa, joista pidän Helsinkiä enemmän, mutta ehkä se myös pätee toisinpäin. Täällä on kuitenkin läheiset ja perhe ihan lähellä, mikä on tietenkin itselle paras asia tänne palaamisessa.

Ja ehei, en ole tullut jäädäkseni, ainakaan vielä. Palaan alkuvuodesta takaisin Italiaan, mutta aika (toivottavasti tämä joulunaika) kertoo milloin Suomi kutsuu pysyvämmin, vai kutsuuko.. Suuria päätöksiä on tehtävä ja minulla on kaksi erittäin hyvää vaihtoehtoa pohdittavana. Hyvä tästä tulee joka tapauksessa.

Mihin tämä aika oikein katoaa? Nyt mennään jo joulukuun puolessa välissä, mikä kuulostaa omaan korvaani todella absurdilta. Kulunut viikko meni jälleen nopeasti, sillä se oli täynnä paljon ihania asioita: kuvaukset valokuvaajan kanssa, ystävien näkemistä, vintage -liikkeissä kiertelyä, urheilua, dinnereitä, kiireisiä aamuja ja rauhallisia iltoja.

Vintage -liikkeistä puheenollen... Varmaan moni teistä lukijoista sekä instagram -seuraajistani on huomannut, kuinka rakastan kirppareita ja second handia. Milanossa en ole löytänyt niitä halvempia "oikeita" kirppiksiä, vaan oikeastaan tuntuu, ettei täällä ole muita kuin selkeästi kalliimpia vintagemyymälöitä (ainakaan en vielä ole onnistunut löytämään muita). Tämän takia en malta odottaa joulun visiittiäni Suomeen, sillä siellä odottavat kaikki tutut ja ihanat kirpparit. Listallani on ehdottomasti käydä läpi Uffit, joita olen ikävöinyt kovasti täältä käsin (etenkin tasarahapäivinä...). Muutaman halvemman second hand -löydön olen kuitenkin ilokseni täällä onnistunut tehdä.

Rakkauteni muotiin on ehdottomasti kasvanut vielä entisestään täällä suuressa muotikaupungissa asuessani, mutta sanomattakin selvää, että samaa vauhtia kasvaa myös kulutusahdistukseni. Tämän takia uuden elämän antaminen toisen vanhoille vaatteille on niin mahtavaa. Aivan ihanaa, että second handista ja vintagesta on tullut niin suuri trendi. Trendi, jolla ei tässä maapallon tilassa ole varaa hälvetä.

Toivon, että jatkuvasti yhä enempi ihminen antaisi mahdollisuuden kirppiksille. En voi sanoin kuvailla, miten paljon enemmän rakastan antaa uuden elämän vaatekappaleille sen sijaan, että ostaisin ihan kaiken uutena kaupan rekistä, josta samaa vaatekappaletta löytyy tusinan verran. Omasta mielestäni mulla on ihan hyvä balanssi näiden välillä. Ihan kaikkea ei tarvitse ostaa käytettynä ja on ok myös ostaa jotain uutena. Pienikin panostus on aina parempi kuin ei mitään.

Hei!

Ajattelin vaan tehdä pikaisen päivityksen, jos joku tänne blogiini eksyy :) Tällä hetkellä kaikki on niin hyvin, pahoittelut etten ole palannut blogiini tuon edeltävän surumielisemmän postaukseni jälkeen. Inspiraatio on ollut muualla, olen tehnyt paljon muita luovia juttuja, mutta juuri nyt ei tunnu olevan aikaa blogille.

Olen niiiin onnellinen saadessani olla juuri nyt täällä Milanossa. Tulen kuitenkin jouluksi Suomeen käymään, mikä on myös aivan super ihanaa! En millään malttaisi odottaa, mutta sitä ennen mulla on vielä hyvin aikaa nauttia täällä ja ehkä yrittää saada sitä kuuluisaa joulufiilistäkin..

Ihanaa joulunodotusta

XX