Moikka! Olen jo jonkin aikaa pohtinut blogiin kirjoittamista, mutta epäilykset niin omasta kuin muidenkin mielenkiinnosta ovat estäneet aikeeni. Ajattelin, että ehkä blogi ei ole se, mihin haluan aikaani käyttää. Jännää, miten ajatukset hyppivät olotilasta toiseen, sillä nyt olen aivan innoissani rustailemassa tänne.

Mitä teille kuuluu siellä ruudun takana? Minulle tosi hyvää; kaikki siis hyvin Milanossa. Kevättuuli puhaltaa ja tekee aurinkoisista kahvihetkistä virkistäviä. Olen todella onnellinen, ja täällä Etelä-Euroopassa kevät tosiaankin näyttää jo saapuneen. Se on edelleen lempivuodenaikani; kuten on aina ollutkin. Olen vihdoin päässyt takaisin hyvään urheilurutiiniin pitkän sairasteluni jälkeeni. Tuntuu, että olen taas palannut takaisin elämään, voin taas ottaa asioista aidosti ilon irti, olla oma energinen itseni. Huomaatteko, miten hyvältä ja toiveikkaalta minusta jälleen tuntuukaan. Seuraavat viikot tulevat pitämään sisällään niin paljon ihania asioita, etten malttaisi odottaa.

Ihan käsittämättömän ihanaa, jotenkin ihan kaikki <3. Olen viettänyt paljon aikaa ulkoilmassa, lenkkeillyt, treenannut ja viettänyt aikaa ystävien kanssa. Poikaystäväni saapuu myös pian kyläilemään täällä - miten ihanaa jälleen nähdä reilu kuuden viikon jälkeen! (Ehdottomasti kaukosuhteen parhaita puolia ovat ne ihanat jälleennäkemiset<3)

Ihanaa sunnuntaita teille,

Suvi

Aivan ihanaa torstaita! Mä heräsin tänään poikaystäväni kämpältä hyvin nukutun yön jälkeen. Päivän ohjelmassa treenaamista (done), muutaman asian hoito sekä iltapäivällä ystävien näkemistä; ihanaa pitkästä aikaa <3 Eilen yllätin veljeni ja äitini, joille olin kertonut palaavani Suomeen vasta sunnuntaina. Reaktiot olivat näkemisen arvoiset ja onneksi sain ne kuvattua, niille kun tuli naurettua jo lukemattoman monta kertaa yhdessä.

Tuntuu todella oudolta, mutta kivalta olla täällä. Joka puolella on kovin harmaata ja ihmiset kaupungilla niin hiljaisia. Kaikkialla on myös ihmeen tilavaa kävellä... Kummallista, miten nopeasti ikään kuin tottuu toisen maan kulttuuriin ja yhtäkkiä tämä oma kotimaa tuntuu vieraalta. Milanossa on monta asiaa, joista pidän Helsinkiä enemmän, mutta ehkä se myös pätee toisinpäin. Täällä on kuitenkin läheiset ja perhe ihan lähellä, mikä on tietenkin itselle paras asia tänne palaamisessa.

Ja ehei, en ole tullut jäädäkseni, ainakaan vielä. Palaan alkuvuodesta takaisin Italiaan, mutta aika (toivottavasti tämä joulunaika) kertoo milloin Suomi kutsuu pysyvämmin, vai kutsuuko.. Suuria päätöksiä on tehtävä ja minulla on kaksi erittäin hyvää vaihtoehtoa pohdittavana. Hyvä tästä tulee joka tapauksessa.

Mihin tämä aika oikein katoaa? Nyt mennään jo joulukuun puolessa välissä, mikä kuulostaa omaan korvaani todella absurdilta. Kulunut viikko meni jälleen nopeasti, sillä se oli täynnä paljon ihania asioita: kuvaukset valokuvaajan kanssa, ystävien näkemistä, vintage -liikkeissä kiertelyä, urheilua, dinnereitä, kiireisiä aamuja ja rauhallisia iltoja.

Vintage -liikkeistä puheenollen... Varmaan moni teistä lukijoista sekä instagram -seuraajistani on huomannut, kuinka rakastan kirppareita ja second handia. Milanossa en ole löytänyt niitä halvempia "oikeita" kirppiksiä, vaan oikeastaan tuntuu, ettei täällä ole muita kuin selkeästi kalliimpia vintagemyymälöitä (ainakaan en vielä ole onnistunut löytämään muita). Tämän takia en malta odottaa joulun visiittiäni Suomeen, sillä siellä odottavat kaikki tutut ja ihanat kirpparit. Listallani on ehdottomasti käydä läpi Uffit, joita olen ikävöinyt kovasti täältä käsin (etenkin tasarahapäivinä...). Muutaman halvemman second hand -löydön olen kuitenkin ilokseni täällä onnistunut tehdä.

Rakkauteni muotiin on ehdottomasti kasvanut vielä entisestään täällä suuressa muotikaupungissa asuessani, mutta sanomattakin selvää, että samaa vauhtia kasvaa myös kulutusahdistukseni. Tämän takia uuden elämän antaminen toisen vanhoille vaatteille on niin mahtavaa. Aivan ihanaa, että second handista ja vintagesta on tullut niin suuri trendi. Trendi, jolla ei tässä maapallon tilassa ole varaa hälvetä.

Toivon, että jatkuvasti yhä enempi ihminen antaisi mahdollisuuden kirppiksille. En voi sanoin kuvailla, miten paljon enemmän rakastan antaa uuden elämän vaatekappaleille sen sijaan, että ostaisin ihan kaiken uutena kaupan rekistä, josta samaa vaatekappaletta löytyy tusinan verran. Omasta mielestäni mulla on ihan hyvä balanssi näiden välillä. Ihan kaikkea ei tarvitse ostaa käytettynä ja on ok myös ostaa jotain uutena. Pienikin panostus on aina parempi kuin ei mitään.