ARVOSTELLAAN JOHN GREENIN TUOTANTO! #2

Heippa taas! :)


Tänään jatketaan siitä, mihin kaksi viikkoa sitten jäätiin. Arvostelin viimeksi John Greenin Kilpikonnan kuorella sekä Kaikki viimeiset sanat! Jos et vielä ole lukaissut kyseistä postausta, käy toki kurkkaamassa. :) Sieltä löytyy myös selostus siitä, mitä kaikkea arvosteluissani höpisen ja mihin kiinnitän huomiota.

Kuten oletkin saattanut jo huomata tai kuulla Instagramista, julkaisen näitä arvostelupostauksia aina joka toinen viikko. Tämä sen vuoksi, että tuottamani sisältö olisi mahdollisimman monipuolista, enkä julkaisisi ns. "samaa postausta" kolme viikkoa putkeen. Näin saan julkaistua enemmän ja erilaisempia postauksia, joita on kivempi lukea. Omasta mielestäni tämä toimii parhaiten näin!

Viime viikolla julkaisin postauksen kirjallisuusdiplomista, ja viikon päästä kirjoittelen postausta jouluisista kirjoista. Instagram-tilini kohokohdista nimeltä 'kirjablogi' pääset ehdottelemaan minulle joulukirjoja, joita voisin lukaista ja arvostella postaukseen! :) Tietysti voit ehdottaa kirjoja myös täällä kommenteissa, Facebookissa tai ottaa muuten yhteyttä!

Pahoittelut hieman myöhäisestä julkaisuajankohdasta. Viikonloppuni kului perheeni kanssa aikaa viettäen, eikä tämän postauksen viimeistelyyn juurikaan löytynyt aikaa. Aina niin inhottavat kuvat uupuivat, mutta nyt postaus on vihdoin valmis! :)

Sen enempää jaarittelematta, jatketaan John Greenin tuotannon arvostelua!


Postaus sisältää juonipaljastuksia!

Sisältövaroitukset, "trigger warnings", edeltävät jokaista arvostelua!


HUOM! Jos tahdot välttyä juonipaljastuksilta, skippaa kirjan otsikon jälkeinen referointi kirjasta, ja siirry suoraan oma mielipide-osioon! :) Kiitos!


!! TW // kuolema, mainintoja syövästä !!


3. Tähtiin kirjoitettu virhe

Ah, mikä klassikko! Tähtiin kirjoitettu virhe on ensimmäinen John Greenin teoksista, jonka olen koskaan lukenut. Olen lukenut teoksen kolmisen kertaa elämäni aikana, ja elokuvan olen tainnut nähdä neljästi. Tähtiin kirjoitettu virhe on myös luultavasti juuri se teos, jonka jokainen tietää ja jonka jokainen on joko lukenut tai katsonut elokuvaversiona. Teos onkin John Greenin läpimurtoteos, josta tuli suuri hitti nuorten keskuudessa.

Tähtiin kirjoitettu virhe kertoo Hazel Grace Lanchasterista, joka sairastaa syöpää. Hänen äitinsä pakottaa hänet tukiryhmään, sillä hänen mielestään Hazel on masentunut. Siellä Hazel tutustuu Isaaciin, joka eräänä päivänä tuo tukiryhmään mukanaan Augustus Watersin, josta Hazel heti kiinnostuu. Kirjassa Hazelia kuvaillaan hieman sarkastiseksi, ujoksi, hiljaiseksi sekä pohdiskelevaksi, kun taas Augustusta kuvaillaan hyvännäköiseksi, sarkastiseksi sekä myös pohdiskelevaksi. Hazelin lempikirjailija Peter van Houten saa suuren roolin tarinassa, kun Hazel suosittelee hänen yhtä kirjaasa luettavaksi Augustukselle. Augustus junailee hänelle ja Hazelille matkan Amsterdamiin tapaamaan Hazelin suosikkikirjailijaa sekä visitoimaan Anne Frankin kotitalossa (jossa heidän ensimmäinen suudelmansa tapahtuu). Perillä van Houten paljastuukin inhottavaksi juopoksi, eikä hän aio vastailla Hazelin valmiiksi pohtimiin kysymyksiin. Pettymysten vyyhdin jälkeisenä päivänä Augustus lopulta tunnustaa Hazelille hänen luusyöpänsä uusiutuneen. Augustuksen vointi heikkenee nopeasti, ja hän suunnitteleekin itse omia hautajaisiaan viimeisinä päivinään. Augustuksen kuoltua Isaac ja Hazel pitävätkin suunnitellut muistopuheensa, kun van Houten ilmestyy paikalle. Hän toimittaa Hazelille kirjeen, jonka Augustus oli kirjoittanut hänelle. Hazel saa lukea kirjeeltä Augustuksen tunteista Hazelia kohtaan.


OMA MIELIPIDE: Tähtiin kirjoitettu virhe on elämäni ensimmäinen kirja, joka on saanut minut itkemään. Kirjan toivoton rakkaus, vakavat elämän kysymykset ja pohdinnat sekä pettymykset ovat iso lasti, joka kirjan lopussa purkautuu rakkauskirjeen myötä. Greenin tuotannon filosofisuus ja pohdinta korostuu myös tässä teoksessa, ja monet Hazelin ja Augustuksen päästämät lausahdukset ovat ihanalla tavalla sarkastisia mutta samalla aitoja ja täynnä erilaisia tunteita. Hahmot eivät ole liian pehmoisia tai stereotyyppisiä rakkaustarinan hahmoja, vaan Green on onnistunut luomaan ihanan todellisen tuntuisen tarinan kahdesta nuoresta, joita sairaus ei estä rakastumasta ja kokemasta maailman menoja. On myös ihanaa, ettei kirjailija ole pehmittänyt hahmojen elämää pumpulilla sairaudesta huolimatta, vaan Hazel ja Augustus kohtaavat paljon pettymyksiä ja inhottavia hetkiä yhdessä. En ole kovinkaan paljon perehtynyt syöpähoitoihin tai syövän kanssa elämiseen, mutta oli ihanaa saada jonkinlainen kurkistus happiviiksien kanssa elämiseen sekä syövän varjopuoliin.

Rakastan rakkaustarinoita, ja Hazelin sekä Augustuksen tarina on yksi suosikeistani. Usein juuri traagiset rakkaustarinat ovat saaneet minut pauloihini (esimerkkinä mm. Shakespearen Romeo ja Julia, Titanic (ei kylläkään kirjana vaan elokuvana)), ja Tähtiin kirjoitetusta virheestä tuli heti yksi suosikkikirjoistani. Ostin kyseisen kirjan omakseni luettuani sen ensimmäisen kerran, ja nyt kirjaa täydentävät omat muistiinpanoni, merkintäni sekä alleviivaukseni. Olen ennen vihannut "kirjojen suttaamista", mutta nyt olen hurahtanut siihen itsekin.

Ehdottomasti kyseisen teoksen plussina toimivat kirjan juoni, traagisuus, koskettavuus sekä hahmojen loistava tulkinta. Rakastan hahmojen filosofisia pohdintoja sekä runollisuutta, vaikkakin tietynlainen asenne ja sarkasmi myös koukuttavat. Kirjan tapahtumat ovat ihanan romanttisia sekä silti samalla realistisia. Kuitenkin yhtenä miinuksena voisin mainita tapahtumien tietynlaisen epäaitouden, joka kuitenkin tekee tästä romaanista samalla loistavan. En välttämättä näkisi kirjan tapahtumien toistuvan oikeassa elämässä, mutta sehän kirjallisuudessa onkin parasta: kirjallisuuden myötä pääsee pakenemaan tapahtumiin, tarinoihin ja paikkoihin, joita ei ole olemassakaan ja joita ei voisi ikimaailmassa oikeassa elämässä kokea!


!! TW // maininta itsemurhasta !!


4. Arvoitus nimeltä Margo

Luin tämän kirjan, kun tein kirjallisuusdiplomin lopputyötä eli vertailevaa esseetä kahdesta eri kirjasta. John Greenin Arvoitus nimeltä Margo (2015, WSOY) kertoo Quentinista, joka on pienestä asti rakastanut naapurityttöä, Margo Roth Spiegelmania. Kirjassa painottuu se, että Quentin lausuu aina hänen koko nimensä, ikään kuin kunnianosoituksena. Quentin kuuluu koulunsa pohjasakkaan, ja rakastaa rutiineja. Margo taas on koulun siistimpien ihmisten listalla, ja hän on tunnettu päätähuimaavien katoamistemppujen ja hullutuksien tekemisestä. Romaanissa Margo ilmestyy yhtenä iltana yllättäin Quentinin ikkunalle ja pyytää häntä kostoretkelle, johon Quentin tietenkin suostuu. Yhteisen yön jälkeen Quentin odottaa seuraavaa koulupäivää innolla, mutta Margo ei koskaan saavukaan kouluun. Margo on tunnettu jännittävistä seikkailuistaan, ja katoaminen painetaan heti villaisella. Hänen oletetaan tekevän jälleen jotakin hurjan jännittävää, kuten uutta reissua Mississippille tai vastaavaa. Edellisellä kerralla Margo oli jättänyt vihjeitä keittiössä sijaitsevalle lautaselle perheensä löydettäväksi. Ikävä kyllä kukaan ei ole vielä koskaan ymmärtänyt Margon vihjeitä, mutta tällä kertaa Quentin onnistuukin jäljittämään Margon olinpaikan. Kirja muuttuu paikoitellen raskaaksi luettavaksi, kun Quentin arvelee vihjeiden tarkoittavan sitä, että Margo on tehnyt itsemurhan. Monien mutkien, ongelmien, pettymysten sekä kriisien kautta Quentin saapuu paperikaupunkiin Agloeen, jota ei ole kartalla lainkaan olemassa, ja löytää Margon ränsistyneestä rakennuksesta kirjoittamassa mustaan päiväkirjaansa. Lopulta Margo toteaa, ettei aio palata takaisin Orlandoon, vaan aikoo lähteä New York cityyn, jättäen taakseen sekä Quentinin, ystävänsä sekä perheensä.


OMA MIELIPIDE: Arvoitus nimeltä Margo toimi mysteerikirjana hyvin. Teinidraaman ja ihastumisen tähdittämä katoaminen oli jännittävää luettavaa, ja Quentinin älynväläykset ja päättelyketjut Margon olinpaikasta olivat uskomattomia. Olen silti hieman kriittinen siihen, voisiko kukaan todellinen ihminen päätellä tuollaisten olemattomien vihjeiden avulla jonkin toisen olinpaikkaa. Ehkäpä, jos olisi ammatiltaan rikostutkija tai profiloija, mutta epäilen tavallisen amerikkalaisen teinin pystyvän siihen. Teos oli kuitenkin ihana, ja Margon itsepäisyys sekä asenne koukuttivat minut. Hän ei välittänyt muiden mielipiteistä eikä ollut kiinnostunut siitä, mitä hänestä ajateltiin, vaan hän toteutti itseään ja teki sitä, mitä päähän juolahti. Margo oli jo kolmas vastaavanlainen vahva naishahmo Greenin tuotannossa, ja huomaankin jo tietynlaista tyylisuuntaa Greenin tavassa kirjoittaa ja luoda tarinoita. Arvoitus nimeltä Margo oli jälleen yksi kirja ujosta pojasta, joka rakastuu itsepäiseen ja vahvaluonteiseen tyttöön.

Rakastan kirjan runollisuutta ja hahmojen ajatusten esteettisyyttä. Viittaukset ja kielikuvat paperikaupunkeihin tuovat kirjaan syvyyttä, jota siinä ei muuten olisi. Suomennokset kuitenkin välillä kiinnittivät huomioni, sillä alkuperäiskielellä tarkoitetut hauskat ja humoristiset letkautukset eivät päässeet aina ansaitsemaansa loistoon suomeksi käännettyinä. Kirjan alkuperäinen nimi Paper Towns kuvastaa myös mielestäni paremmin kirjan juonta ja ideaa. Vaikka Margo onkin tärkeässä roolissa kirjan sivuilla, kuitenkin punaisena lankana voidaan pitää Orlandon paperikaupunkisuutta sekä kartalta hävinnyttä Agloeta, jotka kuitenkin ovat tärkeämpiä kirjan juonikuvioiden onnistumisen kannalta. Kirjan miinuksia ovatkin siis juuri suomennokset sekä kirjan nimi.

Kuitenkin kyseinen kirja on loistavaa luettavaa, enkä voi sitä tarpeeksi painottaa. Miinukset ovat minimaalisessa mittakaavassa, eivätkä aiheuta sen suurempaa vaikutusta lukukokemukseen. Kirjan positiivisina puolina voisin listata Margon vahvan luonteen, päättelyketjut, kekseliäisyyden sekä lopun, jossa tapahtumat jäävät avoimiksi ja lukija jää janoamaan lisää tietoa tulevasta. Inhoan avoimia loppuja ja sitä, etten saa tietää tulevaisuudesta enempää, ja juuri siksi rakastinkin tätä kirjaa. Lopetus jätti minulle juuri sen inhottavan tunteen, etten tiedä, miten tarina jatkuu, jolloin lopetus kääntyikin yhdeksi parhaimmaksi kohdaksi kirjaa. Suosittelisin kyseistä kirjaa sellaisille, jotka lukevat mielellään teinidraamoja ja jotka tykkäävät arvoituksista. En ole nähnyt vielä kirjasta tehtyä elokuvaa, mutta haaveena olisi sekin joskus katsoa!


Kaikenlainen palaute sekä yhteydenotot ovat aina tervetulleita! :) Toivottavasti ylläolevat kaksi arvostelua miellyttivät, ja postaus oli mielenkiintoinen! Ensi viikolla palaammekin seuraavaksi jouluisemman postauksen merkeissä, ja kahden viikon päästä arvostelen jälleen John Greenin teoksia, jotka ovat samalla viimeiset!


Lukemisiin, Nitta <3

Yhteystietoni:


Instagram: nittakangas

Snapchat: nittakangas

s-posti: [email protected]

Tykkää-merkinnät

Kommentit