ARVOSTELLAAN JOHN GREENIN TUOTANTO! 1#

Hei taas! <3


Heti alkuun tahdon kiittää erittäin paljon esittelypostaukseni lukijoita. Olin aivan hämmentynyt, miten paljon pelkkä höpinä itsestäni sai lukijoita! Tällä kertaa tässä postauksessa arvostelen koko John Greenin tuotannon muutamassa osassa, ja tulen nimeämään arvostelussani plussat ja miinukset sekä asetan kirjat omaan henkilökohtaiseen ranking-listaani. Kirjat eivät siis ole arvostelussani julkaisuvuoden mukaisesti, vaan omassa ns. "paremmuusjärjestyksessäni". Tahdon kuitenkin painottaa, että jokainen John Greenin teos on ollut huippu, ja sen vuoksi tällä postauksella blogini aloittaminen tuntui parhaimmalta. Jaan John Greenin tuotannon arvostelemisen kolmeen osaan, "jaksoon", käytännön syistä. :)

PS. Jos tahdot lukea kirjat itse spoilaamatta niitä itsellesi, niin tässä vinkki: oma pohdintani kirjasta alkaa kohdasta "Oma mielipide", jolloin juonipaljastukset jäävät mahdollisimman vähäiselle. Vältä siis lukemasta oman mielipiteeni edeltävää referointia kirjasta. :)


Lukuiloa! :)

HUOM!! Postaus sisältää juonipaljastuksia.

Tekstien sisältämät sisältövaroitukset, "trigger warnings", edeltävät jokaista arvostelua!


Aloitetaan kysymällä, että kuka ihmeen John Green?

John Green (s. 1977) on palkittu yhdysvaltalainen menestyskirjailija sekä YouTube-bloggaaja, joka kirjoittaa nuorten aikuisten kirjallisuutta. Hän on kirjoittanut uransa aikana seitsemän teosta, joista arvostelen kuusi. Green on suorittanut yliopistollisen kaksoistutkinnon uskontotieteestä sekä englanninkielisestä kirjallisuudesta. Hän on kirjoittanut seuraavat kirjat:

Kaikki viimeiset sanat, 2005

Teoria Katherinesta, 2006

Arvoitus nimeltä Margo, 2008

Will Grayson, Will Grayson, 2010

Tähtiin kirjoitettu virhe, 2012

Kilpikonnan kuorella, 2017

(Näiden lisäksi Green on osallistunut kirjoittamaan myös Let it snow- nimistä kirjaa (2008) yhdessä Maureen Johnsonin sekä Lauren Myraclen kanssa. )


(lähteet: Wikipedia sekä johngreenbooks.com )



Oma henkilökohtainen ranking-listani:

1. John Green, Kilpikonnan kuorella, 2017

! TW // OCD, pakkoajatukset, pakko-oireet, ahdistuneisuus, itsetuhoisuus, pakkohoito !


John Greenin romaani Kilpikonnan kuorella (2017, WSOY) kertoo Azasta, joka kärsii pahasta OCD:sta eli pakko-oireisesta häiriöstä. Kirjassa kuvataan Azan arkipäivää pakkoajatusten keskellä suorittaen samalla opintojaan, pyrkien ratkaisemaan lapsuuden tuttunsa Davisin perheen isän katoamista sekä tutkaillen terapeuttinsa kanssa vaihtelevaa olotilaansa ja miettien siihen parannuskeinoja. Davis on miljonäärin poika, joka tutustui Azan kanssa pienenä Suruleiriksi kutsutulla leirillä, jossa he molemmat viettivät aikaa menetettyään toisen vanhempansa. Azan paras ystävä usuttaa hänet tutkimaan Davisin isän katoamista, josta on luvattu löytöpalkkio. Etsintöjen tiimellyksessä Aza huomaa rakastuneensa Davisiin.

Kirjan loppupuolella Aza joutuu vakavaan onnettomuuteen, joka vie hänet Azan kaikista eniten pelkäämäänsä paikkaan: sairaalaan. Azan pakkoajatukset pyörivät clostridium-nimisen bakteerin ympärillä, ja hän miettii jatkuvasti, kuinka bakteerit tuhoavat ruokaa hänen elimistössään Azan syödessä ja miten suudellessa yli 8 miljoonaa bakteeria siirtyy elimistöstä toiseen, jättäen pysyvän bakteerikannan muutoksen toisen kehoon. Aza ei pääse eroon pakkoajatuksistaan liittyen kehossaan elävistä loisbakteereista, ja kirjan loppupuolella hänen ajatuksensa pakottavat hänet juomaan käsidesiä useamman kerran, jonka jälkeen hän joutuu valvottuun hoitoon. Kirjasta huokuu pakkoajatusten tuottama tuska, ja kirjaa on paikoitellen raskasta lukea.


OMA MIELIPIDE: Kirja onnistuu koukuttamaan lukijan täysin pakko-oireiseen maailmaansa, jossa jatkuvat pakkoajatukset sekä -oireet normalisoituvat ja joihin lukija jo tottuu kirjan juonen edetessä. Ahdistavinta kirjassa ovat kohdat, joissa Aza käy sisäistä taistoa itsensä kanssa. Tämän Green toteutti siten, että hän kirjoitti Azan omat ajatukset tavallisella fontilla, ja pakkoajatusten "äänen" kursiivilla, ja monologi äityi välillä hyvinkin monimutkaiseksi ja painostavaksi. Kirja oli loistava, ja kuvaa loistavasti (fiktiiviseksi teokseksi) pakko-oireisen ihmisen arkea pakkoajatuksineen sekä -oireineen. Vaikka Azan oireet keskittyivät pakkoajatuksiin, hänellä oli myös yksi pakkoliike, jota hän toisti pakkoajatustensa aiheuttaman pelon vaikutuksesta.

Olen jo kauan halunnut lukea (henkilökohtaisista syistäni) kyseisen kirjan, ja nyt vihdoin luin sen kirjallisuusdiplomini yhteydessä. Teoksen lukemiseen menikin sitten loppujen lopuksi parisen päivää, vaikka jouduinkin pitämään lyhyehköjä taukoja lukemisesta ahdistuksen kasvaessa. Lukijana eläydyn helposti kirjoihin ja heittäydyn niiden maailmoihin, ja samoin kävi kyseisen Greenin luomuksen kanssa. Kirjan aiheuttama ahdistus seurasi minua pari päivää, jonka jälkeen onnistuin näkemään kirjan loistokkuuden. Kilpikonnan kuorella on ehdottomasti oma henkilökohtainen suosikkini kaikista John Greenin teoksista, ja voin suositella sitä aivan jokaiselle. Teos eläytyy hyvin pakko-oireiseen maailmaan, ja käsittelee samalla ihanan mutta traagisen rakkaustarinan. Kirjasta on vaikea keksiä miinuksia, mutta plussia löytyy senkin edestä.


2. John Green, Kaikki viimeiset sanat, 2005

! TW // kuolema !


Kaikki viimeiset sanat (2005, WSOY) kertoo Milesistä, joka muuttaa Culver Creekin sisäoppilaitokseen Alabamaan. Siellä hän tutustuu Chipiin, "Everstiin", sekä Alaska-nimiseen tyttöön, johon hän pikku hiljaa rakastuu. Alaskalla on toki poikaystävä toisessa osavaltiossa, mutta viekoitteleva sekä intohimoinen luonne saa Milesin rakastumaan tyttöön päätä pahkaa. Eversti johdattaa Milesin kepposteluihin ja opastaa hänet pahojen poikien tielle, keskelle tyypillisiä teinien puuhia, kuten ryyppäämistä, rellestämistä sekä sekoilemista. Milesillä on kuitenkin mielenkiintoinen harrastus: hän on erityisen kiinnostunut kuuluisien henkilöiden vihoviimeisistä sanoista, ja hän muistaa niitä ulkoakin. Kiinnostus viimeisiin sanoihin näkyy aika ajoin pitkin romaania, ja toimii myös eräänlaisena punaisena lankana.


Romaanissa on ennen ja jälkeen- osiot, joka johdattelee lukijaa odottelemaan jonkinsorttista merkittävää käännekohtaa. Tämä ratkeaakin yllättäin, kun jälkeen-osio käsittelee aikaa Alaskan kuoleman jälkeen. Draaman kaari yllättää lukijan täysin, sillä lukija ei odota yhden romaanin tärkeimmän hahmon äkillistä kuolemaa onnettomuudessa.


Oma mielipide: Kaikki viimeiset sanat on mielestäni juuri siksi niin nerokas, että se yllättää lukijan täysin. Se kertoo alkuun ihanasta teini-iän huolettomasta elämästä, tasapainottaen sitä runollisilla pohdinnoilla erilaisten ihmisten viimeisistä elon hetkistä sekä heidän sanoistaan tai teoistaan. Meno on melko huoletonta, ja ihastumisen kevyt jännitys leijailee pitkin sivuja. John Green on siitä loistava kirjailija, että hän onnistuu säilyttämään melko samankaltaisen kerronnan jokaisessa kirjassaan: hänen hahmonsa ovat melko huolettomia, rääväsuisia sekä realistisia nuoria aikuisia, jotka kuitenkin omaavat "pikkuvanhan" sielun pohtimalla runollisia sekä filosofisia pohdintoja pitkin tarinaa. Usein romaanilla on jokin (usein juurikin filosofinen tai runouteen liittyvä) punainen lanka, joka johdattelee Greenin hahmoja eteenpäin soljuvasti romaanin tarinassa. Sama ilmiö esiintyy Kaikki viimeiset sanat- kirjassa: Miles rakastaa viimeisiä sanoja, ja tämä koituu hänen rakkautensa lopun kohtaloksi.

Olen lukenut kyseisen kirjan kahdesti elämäni aikana, ja himo lukea se kolmannen kerran kasvoi jälleen kirjoittaessani tätä arvostelua. Kaikki viimeiset sanat on yksi parhaimmista kirjoista, joita olen koko elämäni aikana lukenut. Tästäkään on vaikea keksiä miinuksia, mutta plussana pitäisin ehdottomasti romaanin juonen kulkua sekä yllättävyyttä. Kirja ei silti ylety Kilpikonnan kuorella-teoksen yläpuolelle sen teeman vuoksi.


Ensimmäiset kaksi teosta olivat siinä! Aikaa ja merkkejä kului odotettua enemmän, ja juuri tämän vuoksi päätin jakaa John Greenin tuotannon esittelemisen kolmeen erilliseen postaukseen :D Muuten tämä kyseinen postaus olisi laittoman pitkä, ja näin saan panostettua enemmän jokaiseen postaukseen sekä ehdin lukemaan jäljellä olevan viimeisen John Greenin kirjan loppuun (se ei kuitenkaan ylettynyt 1. tai 2. sijalle, joten koin turvalliseksi julkaista tämän postauksen siitä huolimatta). Seuraava postaus käsittelee seuraavat kaksi teosta, jotka sijoittuvat listallani 3. sekä 4. sijalle. Jokaisesta kirjasta kirjoittamani teksti on erilainen sekä eri pituinen, sillä jokainen teos puhututtaa eri tavalla. Toivottavasti kuitenkin pidit postauksesta!


Lukemisiin, Nitta<3


Ethän epäröi ottaa yhteyttä, jos vähääkään tuntuu siltä! Näin saat minut kiinni:


Instagram: nittakangas

Snapchat: nittakangas

s-posti: [email protected]

Tykkää-merkinnät

Kommentit

dressedupinlove
dressedupinlove,

Luen tällä hetkellä juurikin Greenin tuotantoa uudelleen. Paper Towns on kyllä ihan suosikki, mutta vertaillessani elokuvaa ja kirjaa, on minusta elokuvassa parempi loppu. Nyt on meneillään Tähtiin kirjoitettu virhe, ja onhan se aina yhtä ihana 😊 Lukulistalla olisi vielä Teoria Katherinesta.

nouw.com/dressedupinlove
theburrowsbookshelf
theburrowsbookshelf,

Onpa ihana kuulla! <3 Paper towns on ehdottomasti myös yksi ihan mun suosikeista, samoin Tähtiin kirjoitettu virhe! 😊 Tuntuu että kaikki Greenin teokset yltäis suosikkeihin, haha! Teoria Katherinesta kutkuttelee matemaattisen näkökulmansa vuoksi, ja sekin oli tosi mielenkiintoista luettavaa. Lukuiloa sulle! <3

nouw.com/theburrowsbookshelf