Oma matkani yliopistoon

On vihdoin tullut sen aika, että haluan jakaa netin syövereihin oman kokemukseni yliopistoon pääsemisestä ja hakemisesta. Tänne blogiinkin olen vuosien varrella kirjoitellut vinkkejä ja ajatuksia hakuprosessista, mutta itse pääsemisestä olenkin vajennut. En siksi, että ei olisi ollut kiinnostusta kirjoittaa asiasta, vaan siksi, että olen odottanut sitä ”oikeaa” hetkeä kirjoittaa asiasta.


Oikeastaan tästä matkastani voisi kokonaisuudessaan kirjoittaa kokonaisen kirjain. Tai vähintään 20 sivun eepoksen. Tämän vuoksi haluankin käsitellä tässä postauksessa asiaa kavennetusta näkökulmasta. Siitä miten vahva sisäinen motivaatio, päättäväisyys ja sinnikkyys eli a.k.a sisu vaikuttavat oman päämäärän saavuttamiseen sekä millainen oma polkuni on lyhyesti ollut.



Oleellista voisi olla kertoa lyhyesti ja ytimekkäästi miten päädyin Jyväskylän kauppakorkeakouluun opiskelemaan ennen kuin selitän mitkä tekijät mahdollistivat tämän onnistumisen. Matkanihan alkoi jo vuosia sitten yhden välivuoden pidettyäni lukiosta. Osallistuin valmennuskurssille, jonka itsessään ajattelin takaavan koulupaikan. Osallistuin luennoille, mutta en opiskellut omatoimisesti ollenkaan. Lukiosta oli lähinnä jäänyt käteen lausahdus ”lukematta läpi lukion” ja ajattelin sen toimivan tässäkin tapauksessa. Toisin kävi ja koulupaikka jäi todella kaukaiseksi haaveeksi. Yksi asia mitä tästä kerrasta jäi käteen, oli halu ja ajatus siitä, että kauppakorkea on itselleni oikea paikka. Ensimmäisen pääsykokeen jälkeen päätin, että tulen joskus vielä pääsemään yliopistoon sisään kauppatieteelliselle puolelle.

Seuraavaan pääsykoe urakkaan olinkin jo asennoitunut ihan eri tavalla. Aloitin kirjastolla ravaamisen tammikuun 2 päivä ja olin päättänyt lukea kesäkuuhun asti viikottain. Samat pääsykoemateriaalit olivat edelleen voimassa edelliseltä vuodelta. Tuolloin kuitenkin tajusin, etten ollut oppinut mitään viime keväänä. Käytännössä aloitin siis kaiken puolityhjältä pöydältä. Luin todella paljon, mutta elämässäni oli tuohon aikaan myös paljon asioita mitkä vaikuttivat negatiivisesti opiskeluun. On vaikeaa jopa välillä määrittää, että mitä tein tuona puolen vuoden aikana, sillä jaksamiseni oli hyvin vaakalaudalla.

Yllätyksenä koulupaikka ei tuolloinkaan irronnut. Mikä jäi todella harmittamaan, sillä kuvittelin, että olin lukenut todella paljon ja tehnyt töitä päämäärän eteen. Tämä jälkeen itselleni kehittyi tietynlainen epärealistinen kuva siitä mitä tulee tehdä päästäkseen opiskelemaan. Epärealistinen kuva alkoi osittain vaikuttamaan kaikkeen tekemiseeni ja aloin hyvin kriittisesti arvioimaan tekemisiäni ja tavoitetasoja joihin minun tulee yltää. Muistan kesän lopulla päättäneeni kun kuulin, että pääsykoemateriaalit vaihtuvat lukion oppimateriaaleihin yhteiskuntaopista, historiasta ja matikasta, että menen aikuislukioon suorittamaan nuo kurssit. Tuolloin myös päätin, että alan lukemaan jo syksyllä pääsykokeisiin, sillä viimeksi puolivuotinen luku-urakka ei riittänyt. Kävin syksyllä töissä ja aikuislukiossa, luin pääsykokeisiin, kunnes tammikuussa irtisanouduin töistäni ja aloin lukea täyspäiväisesti alkuun 5-6 päivää viikossa pääsykokeisiin. Ja tämä jatkui aina toukokuulle, kunnes luin materiaaleja ilman vapaapäiviä.

Järjetöntä eikös? Sitähän se siis todellisuudessaan oli. Olin asettanut oman päämääräni niin korkealle, että siinä samalla tiputin realistisuuden matkasta pois ja leijuin pilvien seassa ilman minkäänlaista järjen valoa. Myöhemmin kun olen miettinyt tätä aikaa elämästäni, olen tajunnut, että kuinka moni asia oli tuolloin pielessä. Välillä olen jopa ahdistunut siitä, että oliko tuolloin omasta päämäärästäni kasavanut enemmän pakonomainen, väkisin väännettävä tähtäin jossa itse lopullisella tavoitteella ei ollut merkitystä. Merkitystä olisi ollut ainoastaan sillä, että pääsen sisälle. Tämä koko vuoden kestänyt taistelu päättyi siihen, että sain pääsykokeissa paniikkikohtauksen ja aloin itkeä. Tein useita huolimattomuusvirheitä ja koulupaikka jäi jälleen saamatta.

Tämän jälkeen voimani olivat aika loppu. Olin kolme vuotta jo hakenut kouluun. Kokenut, että olin tehnyt asian eteen paljon töitä. Käyttänyt yhteen summattuna useita tuhansia tunteja aikaa kouluun pääsemiseen. Tuolloin myös elämässäni tapahtui jälleen paljon isoja muutoksia ja muita haittatekijöitä. Jostain kuitenkin kaivoin voimaa siihen, että tein jälleen päätöksen, jonka perusteella aioin yhä tavoitella koulupaikkaa kauppakorkeasta. Ison romahduksen jälkeen, jonka koin jo heti pääsykokeiden jälkeen aloin etsimään tietoa vaihtoehtoisista tavoista päästä kouluun. Mielessäni kävi jo, että lähtisin ulkomaille kuten Viroon suorittamaan tutkintoa. Lopulta paneuduin tarkemmin avoimeen yliopistoon ja avoimeen väylään. Avoin yliopisto ei ollut uusi asia minulle. Se oli kuitenkin sen verran tuntematon ja vähän esillä oleva asia, että en koskaan tullut aikaisemmin ajatelleeksi ottavani selvää asiasta enemmän. Päivien selailujen jälkeen tulin lopputulokseen mikä tarkoitti sitä, että oma matkani yliopistoon tulisi menemään avoimen yliopiston kautta. Ja niinhän siinä loppujen lopuksi kävi.

Vaihtoehtojen punnitsemisen jälkeen päädyin Jyväskylän yliopistoon. Tälle on myös oma tarinansa, että miksi juuri Jyväskylä. Tein muutaman vuoden avoimessa opintoja ja nyt tänä syksynä minut vihdoin valittiin uudistetussa väylähaussa tutkinto opiskelijaksi. Olisin varmasti hakenut jo ensimmäisen avoimen yliopisto vuoden jälkeen, mutta silloin väylän kautta hakeminen noudatti vanhaa kaavaa, jolloin opintopisteitä tarvitsi enemmän kuin vuodessa olisi ollut mahdollista suorittaa.

Vaikka voisi kuvitella, että omalla kohdallani ympäristöstä heijastunut negatiivisen palaute kohdistettuna päämäärän intensiteettiin olisi jo aika päivää sitten pysäyttänyt matkani, niin silti näin ei käynyt. Välillä olen pohtinut syitä tähän, että mikä sai minut jatkamaan polkuani niin määrätietoisesti ja sinnikkäästi. Kuinka olinkaan pystynyt luomaan niin vahvat motiivit tavoitteeni ympärille ja pitämään niistä sinnikkäästi kiinni. Osaksi osaankin luetella näitä asioita, mutta takaisinpäin tarkastelu on osittain vielä keskeneräinen tämän suhteen. Joka tapauksessa tiedän ne vahvimmat motiivi tekijät, jotka ovat olleet päämääräni takana.

Koen, että tärkein tekijä saavutukseni taustalla on tieto arvosta ja sen merkityksestä päämäärän saavuttamisessa. Olin tehnyt hyvin selväksi itselleni, että mitkä ovat ne syyt mitkä tekevät päämäärän saavuttamisesta itselleni tärkeää. Lisäksi uskalsin nähdä kompastukset ja epäonnistumiset voimavaroina. Kasvattavina tekijöinä, joista minulle olisi tulevaisuudessa vain hyöytä. Käänsin monet asiat ympäriinsä ja ajattelin, että se mikä ei tapa se vaan vahvistaa. Yritin löytää pienistäkin asioista toivon kipinää mikä nyt myöhemmin ajateltuna on opettanut valtavasti siitä mihin asioihin tulee fokusoida. Lisäksi opin paljon itsestäni ja esimerkiksi itselleni soveltuvasta opiskelutekniikasta. Oppimisen myötä sain motivaatiota jatkaa ja aloin huomaamaan, että pelkästään itse päämäärä ei ole merkitystä. Vaan sillä matkalla kohti päämäärää. Lopulta ehkä tajusin, että kun osaa nauttia matkasta voi päästä kohti loppupistettä.

Tykkää-merkinnät

Kommentit