Olen pitkään pyörinyt tämän asian äärellä. Pohtien, omia valintojani, polkuja ja niiden strategioita. Kuten blogistani ja edellisestä postauksesta on käynyt ilmi, olen pitkään pyörinyt yhden tavoitteeni kanssa. Välillä juurikin kyseenalaistaen, että olenko ihan oikealla tiellä ja teenkö oikeita asioita.

Monesti ihmiset pelkäävät epäonnistumista. Näen myös, että meidän kulttuuriamme leimaa tietynlainen normi siitä, että epäonnistuminen on pahasta. Harvoin tuomme esille epäonnistumiamme, vaan usein kerrotaan vain ne huippuhetket. Itse myös pitkään painelin tämän asian kanssa ja koin todella paljon epävarmuutta itsestäni sen takia, että en ollut päässyt tavoitteisiini siinä ajassa kun olin itse ne laatinut. Tähän aikatavoitteisiin tietysti vaikutti se keskimääräinen arvio siitä miten muut ovat päässeet samaan tavoitteeseen.

Iän ja kokemusten myötä olen kuitenkin oppinut ja tajunnut sen, että suurin asia mikä voi lannistaa meitä olemme me itse ajatustemme kanssa. Kun annamme pelolle vallan ja emme usko epäonnistumisen olevan vahvuus vaan pelkästään negatiivinen asia, joudumme aaltoilevaan taisteluun oman päämäärämme kanssa.

Itse ajattelen nykyään, että onnistuminen vaatii aina kompastumisia. Se kuinka paljon niitä on riippuu niin monesta tekijästä, joista useimmat tulevat jopa ulkopuolelta ympäristöstä. Et voi itse niihin siis edes vaikuttaa, mutta voit oppia miten suhtaudut niihin.

Omassa matkassani kohti opiskelupaikkaa sorruin usein aliarvioimaan itseäni, kuuntelemaan muiden mielipiteitä ja sitä kautta aiheutin itselleni kompastuskiviä. Se miten esimerkiksi painottaa muiden mielipiteitä eli kuinka paljon antaa niille painoarvoa voi joskus olla todella tuhoisaa. Oman päämäärän tavoittelussa vain sinä tiedät lopulta mikä on oikein ja mikä on väärin.

Halusin listata kuusi asiaa mitkä itse olen oppinut omasta matkastani. Nämä viisi asiaa ovat sellaisia, jotka uskon avaavan kenelle tahansa mahdollisuuden tavoittaa mikä tahansa unelma, haave tai tavoite.

1. Usko itseesi ja siihen, että tiedät parhaiten, mikä on sinun oma tiesi. Kukaan muu ei tiedä sitä. Äläkä silloin anna valtavaa painoarvoa muiden mielipiteille, käsityksille ja ajatuksille sinusta tai sinun tekemisistäsi. Kukaan ei tiedä mitä sinun elämäsi taustalla on ja tällöin kukaan ei voi tietää miten sinä saavutat sinun tavoitteesi.

2. Elä tässä hetkessä äläkä pelkää huomista. On turhaa, mutta vaikeaa miettiä mitä vuoden päästä tapahtuu ja sitä tuleeko loppujen lopuksi epäonnistumaan siinä mitä tekee. Monet sanovat, että ajatukset manifestoituvat todellisuudeksi. Tämän voin tavallaan allekirjoittaa. Älä siis haudo kauhukuvia epäonnistumisesta tai tulevaisuudesta.

3. Edelliseen vedoten on kuitenkin järkevää olla suunnitelma. Strategia jota noudattamalla voi luottaa siihen, että lopputulos tulee saavutetuksi jossain vaiheessa.

4. Tunnista ydintavoitteesi. Tiedosta siis mitkä ovat ne todelliset halut unelmasi takana, että haluat saavuttaa tämän unelman. Jos haluat unelmien työpaikkasi, onko tavoitteesi saada mahdollisimman paljon mainetta vai kunniaa vai päästä toteuttamaa itseäsi mielekkään tekemisen parissa. Tämän tunnistaminen vaikuttaa motivaatioon ja sen ylläpitämiseen.

5. Kerro unelmistasi. Näytä ne välittämättä muiden mielipiteistä, sillä silloin yhä varmemmin tavoitteesi konkretisoituu.

6. Ole kärsivällinen. Enemmin tai myöhemmin tavoitteesi tulee täytetyksi. Usein arvotamme nykyhetkeä ja meidän on vaikea ymmärtää sitä, että kaikki asiat eivät tapahdu hetkessä. Tämä voi kuulostaa itsestään selvältä asialta, mutta omalla kohdallani tuntui, että jatkuvasti odotin tavoitteeni täyttymistä. Lopetin hetkittäin elämisen ja ajattelin, että ”sitten kun, niin alan elämään”. Tällöin usein tukahduttaa arjesta pienetkin ilot ja matka voi tuntua ikuisuudelta.

Millaisia neuvoja tai ohjeita teillä on joita noudattamalla olette päässeet johonkin tiettyyn tavoitteeseen?

Taas on aika koittanut, pääsykokeet. Joillakin on enemmän tai vähemmän aikaa hengittää syvään, mutta itselläni on tullut aika heittää vapaa-aika mäkeen ja keskittyä oleelliseen.

Miksi sitten kokisin pääsykokeet uhkana? Siihen on helppo vastaus: muutos. Olenkin aikasemmin kirjoittanut täällä ärsytyksestä muutokseen, mikä koskee etenkin kauppatieteiden valintakoetta. Itseäni tämä muutos ei palvele ollenkaan ja siksi voinkin pitää tätä myös uhkana.

Parin vuoden takaa minulle on ehtinyt jo kertyä jonkin verran hyviä rutiineja, vinkkejä ja neuvoja liittyen pääsykokeeseen valmistautumiseen. Sisällähän en vielä ole syystä tai toisesta. Opin kuitenkin viime vuonna, pitkän ajan päästä pääsykokeista, että kuinka tärkeetä on myös kerrata ja miettiä syitä epäonnistumiseen. Moni yleensä vaipuu jonkinlaiseen koomaan, mikäli opiskelupaikan saaminen on ollut kielteinen. Ei osata siinä tilanteessa katsoa asiaa kirkkaasti ja sen sijaan saatetaan lähteä jossittelemaan sekä syyttämään itseään monella eri tavalla. Vink vink, kokemusta on.

Ajattelin kirjottaa kaksi erilaista postausta liittyen tähän aiheeseen. Tässä postauksessa haluankin tuoda esille omia epäonnistumiseen johtaneita syitä ja ajatuksia, minkä pohjalta pystyn tänä vuonna lähteä rakentamaan niitä vinkkejä ja tavotteita. Osaan ikään kuin katsoa asiaa useasta näkokulmasta ja tarttua niihin epäkohtiin, mitkä mahdollisesti olivat osasyinä kielteiseen valintaan viime vuonna. Haluan huomioida, että on tärkeetä postiivisessa mielessä tunnistaa virheet. Olen siis edelleenkin sitä mieltä, että surkuttelu ja itsensä syyttäminen ei ole rakentavia keinoja. Seuraavassa postauksessa tuon taas sitten esille nimenomaan niitä vinkkejä, mitkä ovat toimineet ennenkin ja mihin aion erityisesti kiinnittää huomiota. Uskoisin, että moni niistä on myös yleistettävissä.:)

Ensimmäinen syy epäonnistumiseen: jaksaminen ja keskittyminen viiden kuukauden ajan.

Viime vuonna huomasin erityisesti, että jaksamiseni oli välillä todella kovilla. Kauppakorkean lukuaika voi olla älyttömän pitkä, jolloin helposti loppua kohden alkaa uupumaan. Itselleni tämä näyttäytyi enemmänkin sillä tavoin, että saatoin lipsua aika herkästi lukusuunitelmastani. Keväällä, kun on kriitisemmät ajat kyseessä, saatoin väsymyksen takia lähteä kahville kaverin kanssa pari tuntia aikasemmin kun lukusuunitelmassa luki tai sitten olin vaan niin poikki, että istuin kirjastossa pari vikaa tuntia, mistä ei tietysti ollut mitään hyötyä.

Toinen syy epäonnistumiseen: ei riittävän hyvä lukusuunitelma.

Äskeisen perusteella minulla ei siis ollut tarpeeksi hyvä lukusuunitelma, mikä olisi sopinut juuri minulle. Luin todella paljon ja lukutunteja kertyi yli 500, mutta määrä ei korvaa laatua. Minulla olisi pitänyt siis olla tarkemmin kirjattuna mitä minäkin päivänä luen, tavoitteet mihin on pitänyt milloinkin päästä, lukujärjestys joka ikisellä päivälle tammikuusta kesäkuuhun sekä vapaa-aika erikseen kirjattuna. Näin pystyisi helpommin pitää kiinni jaksamisesta ja siitä, että lukeminen on tunneista riippumatta myös laadukasta koko ajan.

Kolmas syy epäonnistumiseen: motivaatio vai riittämätön itseluottamus?

Olen miettinyt, että onko minulla ollut viime vuonna motivaatiossa sittenkin jokin puute? Tiedän, että ensimmäisellä hakukerralla oli! Ja se olikin isoin syy miksi en silloin päässyt sisälle. Silloin olin valmennuskurssilla, mutta aloitin lukemisen itsenäisesti pari kuukautta aikasemmin ennen koetta. Näin ystäviäni. Minulle ei ollut minkäänlaista lukusuunnitelmaa. Tein päivätöitä lukemisen ohella. Sehän on selvää ettei tällä tavoin päästä opiskelemaan.

Viime vuonna olin todella motivoitunut ja tiesin, että haluan päästä kouluun. Luovuin monista jutuista lukemisen takia ja tein oikeesti suunnitelman. Joten en sinänsä usko, että motivaatiossa olisi ollut puute. Ennemmin löydän taustalta jonkinlaisen itseluottamuksen puutteen. En ehkä uskonut saavuttavani tavoitteitani ja ajattelin aikasempien epäonnistumisten takia, että en välttämättä saa taaskaan opiskelupaikkaa. Pessimistinen suhtautuminen suorittamiseen ei vie ainakaan hyvään suuntaan. Usein sanotaan, että pessimisti ei pety, mutta mielestäni kuitenkin se on aivan väärä tapa ajatella. Negatiiviset tunteet eivät ainakaan lisää suoritustasoa.

Neljäs syy epäonnistumiseen: ylimääräinen stressaaminen.

Tämä oli sellainen syy, minkä huomasin jo lukuaikana. Tiesin, että siitä tulee ongelmia jaksamiseeni, mutta silloin en pystynyt tekemään tälle stressaamiselle hirveesti mitään. Tietysti tämäkin on suhteellista. Olisin ehkä voinut yrittää olla murehtimatta liikaa. Stressasin siis todella paljon vuokran maksamisesta, koska helmikuun jälkeen en tehnyt töitä. Mietin jatkuvasti, miten saan rahaa ruokaan tai mitä töitä teen kesällä. Sellaisia vähän ylimääräsiä asioita. Vuokran maksaminen on tietysti monelle sellainen asia mistä ei voi välttyä jos lukee ja asuu omillaan. Koko lukuajan kuitenkin selvisin kun sain asunto- ja toimeentuloatukea, eikä kertaakaan jäänyt vuokra maksamatta. Eli oikeesti tuon ajan selvii jos haluaa selvitä taloudellisesti. Olisin kuitenkin voinut jättää kesätyöpaikan stressaamisen pois kokonaan. Ennen kuin kokeet oli ohi, olin aloittanut uuden työn kesää varten. Onneksi sain sovittua, että tein vähemmän vuoroja aluksi kuin sopimuksessa luki. Silti tämän tekemisen olisin voinut jättää pois. Toisaalta tämä työpaikka toi elämääni taas uusia ihania ihmisiä.<3

Tarkoitus mielestäni ei ole syyttää itseään epäonnistumisista, mutta jos osaa rakentavasti käsitellä syitä, mitkä mahdollisesti johtivat siihen, että tavotteita ei tullut saavutettua, niin käsitteleminen on mielestäni suotavaa. Seuraavassa postauksessa tuon näiden pohjalta neuvoja ja vinkkejä, mitkä olen laatinut itselleni tälle vuodelle. Mitä haluan tänä vuonna tehdä oikein ja millainen on lukusuunnitelmani. Eli jos luet ensimmäistä kertaa pääsykokeisiin, niin kannattaa tulla seuraamaan. Voidaan sitten yhdessä todeta kesällä, että olihan nää pääsykokeet sittenkin mahdollisuus. Mahdollisuus oppia itsestään enemmän ja siitä kuinka hyvin pääsee tavotteisiinsa.:)

Ps. Ihanaa loppuviikkoa ja muistakaa nauttia pienistäkin asioista.