Taas on aika koittanut, pääsykokeet. Joillakin on enemmän tai vähemmän aikaa hengittää syvään, mutta itselläni on tullut aika heittää vapaa-aika mäkeen ja keskittyä oleelliseen.

Miksi sitten kokisin pääsykokeet uhkana? Siihen on helppo vastaus: muutos. Olenkin aikasemmin kirjoittanut täällä ärsytyksestä muutokseen, mikä koskee etenkin kauppatieteiden valintakoetta. Itseäni tämä muutos ei palvele ollenkaan ja siksi voinkin pitää tätä myös uhkana.

Parin vuoden takaa minulle on ehtinyt jo kertyä jonkin verran hyviä rutiineja, vinkkejä ja neuvoja liittyen pääsykokeeseen valmistautumiseen. Sisällähän en vielä ole syystä tai toisesta. Opin kuitenkin viime vuonna, pitkän ajan päästä pääsykokeista, että kuinka tärkeetä on myös kerrata ja miettiä syitä epäonnistumiseen. Moni yleensä vaipuu jonkinlaiseen koomaan, mikäli opiskelupaikan saaminen on ollut kielteinen. Ei osata siinä tilanteessa katsoa asiaa kirkkaasti ja sen sijaan saatetaan lähteä jossittelemaan sekä syyttämään itseään monella eri tavalla. Vink vink, kokemusta on.

Ajattelin kirjottaa kaksi erilaista postausta liittyen tähän aiheeseen. Tässä postauksessa haluankin tuoda esille omia epäonnistumiseen johtaneita syitä ja ajatuksia, minkä pohjalta pystyn tänä vuonna lähteä rakentamaan niitä vinkkejä ja tavotteita. Osaan ikään kuin katsoa asiaa useasta näkokulmasta ja tarttua niihin epäkohtiin, mitkä mahdollisesti olivat osasyinä kielteiseen valintaan viime vuonna. Haluan huomioida, että on tärkeetä postiivisessa mielessä tunnistaa virheet. Olen siis edelleenkin sitä mieltä, että surkuttelu ja itsensä syyttäminen ei ole rakentavia keinoja. Seuraavassa postauksessa tuon taas sitten esille nimenomaan niitä vinkkejä, mitkä ovat toimineet ennenkin ja mihin aion erityisesti kiinnittää huomiota. Uskoisin, että moni niistä on myös yleistettävissä.:)

Ensimmäinen syy epäonnistumiseen: jaksaminen ja keskittyminen viiden kuukauden ajan.

Viime vuonna huomasin erityisesti, että jaksamiseni oli välillä todella kovilla. Kauppakorkean lukuaika voi olla älyttömän pitkä, jolloin helposti loppua kohden alkaa uupumaan. Itselleni tämä näyttäytyi enemmänkin sillä tavoin, että saatoin lipsua aika herkästi lukusuunitelmastani. Keväällä, kun on kriitisemmät ajat kyseessä, saatoin väsymyksen takia lähteä kahville kaverin kanssa pari tuntia aikasemmin kun lukusuunitelmassa luki tai sitten olin vaan niin poikki, että istuin kirjastossa pari vikaa tuntia, mistä ei tietysti ollut mitään hyötyä.

Toinen syy epäonnistumiseen: ei riittävän hyvä lukusuunitelma.

Äskeisen perusteella minulla ei siis ollut tarpeeksi hyvä lukusuunitelma, mikä olisi sopinut juuri minulle. Luin todella paljon ja lukutunteja kertyi yli 500, mutta määrä ei korvaa laatua. Minulla olisi pitänyt siis olla tarkemmin kirjattuna mitä minäkin päivänä luen, tavoitteet mihin on pitänyt milloinkin päästä, lukujärjestys joka ikisellä päivälle tammikuusta kesäkuuhun sekä vapaa-aika erikseen kirjattuna. Näin pystyisi helpommin pitää kiinni jaksamisesta ja siitä, että lukeminen on tunneista riippumatta myös laadukasta koko ajan.

Kolmas syy epäonnistumiseen: motivaatio vai riittämätön itseluottamus?

Olen miettinyt, että onko minulla ollut viime vuonna motivaatiossa sittenkin jokin puute? Tiedän, että ensimmäisellä hakukerralla oli! Ja se olikin isoin syy miksi en silloin päässyt sisälle. Silloin olin valmennuskurssilla, mutta aloitin lukemisen itsenäisesti pari kuukautta aikasemmin ennen koetta. Näin ystäviäni. Minulle ei ollut minkäänlaista lukusuunnitelmaa. Tein päivätöitä lukemisen ohella. Sehän on selvää ettei tällä tavoin päästä opiskelemaan.

Viime vuonna olin todella motivoitunut ja tiesin, että haluan päästä kouluun. Luovuin monista jutuista lukemisen takia ja tein oikeesti suunnitelman. Joten en sinänsä usko, että motivaatiossa olisi ollut puute. Ennemmin löydän taustalta jonkinlaisen itseluottamuksen puutteen. En ehkä uskonut saavuttavani tavoitteitani ja ajattelin aikasempien epäonnistumisten takia, että en välttämättä saa taaskaan opiskelupaikkaa. Pessimistinen suhtautuminen suorittamiseen ei vie ainakaan hyvään suuntaan. Usein sanotaan, että pessimisti ei pety, mutta mielestäni kuitenkin se on aivan väärä tapa ajatella. Negatiiviset tunteet eivät ainakaan lisää suoritustasoa.

Neljäs syy epäonnistumiseen: ylimääräinen stressaaminen.

Tämä oli sellainen syy, minkä huomasin jo lukuaikana. Tiesin, että siitä tulee ongelmia jaksamiseeni, mutta silloin en pystynyt tekemään tälle stressaamiselle hirveesti mitään. Tietysti tämäkin on suhteellista. Olisin ehkä voinut yrittää olla murehtimatta liikaa. Stressasin siis todella paljon vuokran maksamisesta, koska helmikuun jälkeen en tehnyt töitä. Mietin jatkuvasti, miten saan rahaa ruokaan tai mitä töitä teen kesällä. Sellaisia vähän ylimääräsiä asioita. Vuokran maksaminen on tietysti monelle sellainen asia mistä ei voi välttyä jos lukee ja asuu omillaan. Koko lukuajan kuitenkin selvisin kun sain asunto- ja toimeentuloatukea, eikä kertaakaan jäänyt vuokra maksamatta. Eli oikeesti tuon ajan selvii jos haluaa selvitä taloudellisesti. Olisin kuitenkin voinut jättää kesätyöpaikan stressaamisen pois kokonaan. Ennen kuin kokeet oli ohi, olin aloittanut uuden työn kesää varten. Onneksi sain sovittua, että tein vähemmän vuoroja aluksi kuin sopimuksessa luki. Silti tämän tekemisen olisin voinut jättää pois. Toisaalta tämä työpaikka toi elämääni taas uusia ihania ihmisiä.<3

Tarkoitus mielestäni ei ole syyttää itseään epäonnistumisista, mutta jos osaa rakentavasti käsitellä syitä, mitkä mahdollisesti johtivat siihen, että tavotteita ei tullut saavutettua, niin käsitteleminen on mielestäni suotavaa. Seuraavassa postauksessa tuon näiden pohjalta neuvoja ja vinkkejä, mitkä olen laatinut itselleni tälle vuodelle. Mitä haluan tänä vuonna tehdä oikein ja millainen on lukusuunnitelmani. Eli jos luet ensimmäistä kertaa pääsykokeisiin, niin kannattaa tulla seuraamaan. Voidaan sitten yhdessä todeta kesällä, että olihan nää pääsykokeet sittenkin mahdollisuus. Mahdollisuus oppia itsestään enemmän ja siitä kuinka hyvin pääsee tavotteisiinsa.:)

Ps. Ihanaa loppuviikkoa ja muistakaa nauttia pienistäkin asioista.