DOER

Luin tässä hiljattain Helsingin Sanomien artikkelin mikä käsitteli näkemystä naisten jalkapalloon kohdistuvien sponsorointien ja pääoman tuottavuuden mahdollisuuksista. Takerruin todella vahvasti artikkelissa haastateltuun Katja Hakalan näkemykseen siitä miten rahan ja sponsoroinnin ruinaaminen sen ehdolla, että koska muutkin saavat niin meidänkin pitää, on naurettavaa. Tästä käynnistyikin pitkä ajatusvyöyry siihen, että aloin miettimään sitä, kuinka paljon meillä on maailmassa potentiaalia toteuttaa erilaisia asioita, mutta emme kuitenkaan käytä näitä voimavaroja siihen vaan usein valittamiseen ja vertailemiseen. Palkkakeskustelut ovat usein ainakin oman subjektiivisen kokemukseni kautta semmoisia mitkä herättävät kiukkua ja monesti ajautuvat siihen, että valitetaan kuin omassa ammattiryhmässä palkkataso koetaan harmittavan pieneksi. Valitsemme siis uhrin aseman sen sijaan, että voisimme muuttaa asioita teoin, toteuttamisen ja vaikuttamisen kautta.

Takerruin tähän teemaan yhä vahvemmin ja löysin jälleen itseni pohtimasta aina silloin tällöin mieleeni pulpahtavaa ajatusta positiivisuudesta ja energian keskittymisestä. Olen jo pitkään ollut kiinnostunut positiivisesta psykologiasta, jossa tutkitaan onnellisuutta, optimismia, subjektiivista hyvinvointia ja henkilökohtaista kasvua. Viitaten tähän artikkeliin ja siitä johtaneeseen pohdintaan ihmisten tavasta reagoida kehitettäviin asioihin valittamalla, aloin miettimään kyseistä asiaa positiivisen psykologian kautta. Miksi ihmiset eivät pyri tekemällä vaikuttamaan asioihin? Ei vaan sanoin. Miksi ihmiset eivät keskity vahvuuksiin ja pyri rakentamaan sitä kautta parempaa huomista? Miksi näemme ympärillämme vaan huonot asiat ja kaikki se ilo sekä valo eivät saa elämässämme usein huomiota?

Päädyin myös selaamaan youtubea josta löysin Les Brownin videon siitä miten oma mieli on avain onnistumiseen. Suosittelen katsomaan! Videon ydinpointtina omasta näkökulmastani oli se, että ihmiset juurikin keskittyvät negatiivisiin asioihin ja sitä kautta toivovat myös niitä itselleen. Eli saat sitä mitä ajattelet. Lisäksi videossa höpötettiin siitä miten juuri käyttäytyminen versus sanat ovat täysin eri juttu. Voit sanoa toista mutta jos teet eri tavalla, ei sanoilla ole merkitystä. Monia hyviä pointteja, jotka olivat itselleen valmiiksi tuttuja, mutta hieman unohtuneita.

Olen itse tässä viikon ajan urputtanut siitä kuinka muutamat kurssit vievät minut hengiltä. Ja niinhän ne on melkein sitten vienytkin. Huomaan nykyisin hyvin herkästi kun stressitasoni alkaa nousta ja siitä seuraa unettomuutta ja muita fyysisiä oireita. Kuitenkin tämän artikkelin myötä havahduin pitkästä aikaa ajattelemaan jotain muuta kuin kursseja ja lopulta tein itsellenikin pitkästä aikaa hyvän muistutuksen elämästä ja hyvinvoinnista. Tänään herätessäni aloin selaamaan ihan eri asioita kuin juridiikkaa tai markkinointia. Perehdyin positiiviseen psykologiaan ja todella havahduin siihen mitä olen meinannut tehdä itselleni viime aikoina. Hukuttaa itseni hengiltä keskittymällä asioihin, jotka saavat minut tuntemaan kaikkea muuta kuin iloa, onnellisuutta ja mielihyvää. Siksi tämä postaus onkin muistutus minulle siitä, että pyrin etsimään jokaisesta asiasta jotain nautintoa mikä pitää huomioni positiivissa asioissa.


Tykkää-merkinnät

Kommentit

Dilemma tehostamisen ja tahdittomuuden välillä

Tällä hetkellä minun pitäisi lukea. Olla kirjottamassa tehtävääni liittyen henkilöstöjohtamiseen. Sen sijaan olen tässä. Kirjottamassa blogiini tekstiä mikä ei suoranaisesti tehosta mitään tai ole kytköksissä minkään suorittamisen kanssa. Kirjotan vain, koska tällä hetkellä tuntuu juuri siltä.

Eilen juttelin ystäväni kanssa pysähtymisen ja läsnäolon merkityksestä. Siitä kuinka yksi somesta tuttu henkilö on vaihtanut kelkkaa tämän asian tiimoilta täysin. Tänään kun heräsin ja aloitin tekemään tätä kyseistä kurssiani, huomasin koko ajan löytäväni teksteistä ajatuksia, mitkä viittasivat täysin eiliseen keskusteluun. Dilemma tehostamisen ja tahdittomuuden välillä, jota myös suurissa yrityksissä ja akateemisissa piireissä pohditaan.

Jotta pysytte kärryillä (sekä pääsen vähän reflektoimaan oppimaani), kerron pikakelauksena johtamisen näkökulmasta mitä tämä dilemma tarkoittaa. Teollistumisen alkuaikoina työntekijöiden johtamisessa on turvauduttu rationaaliseen toiminnan tehostamiseen, josta on siten syntynyt tayloristinen johtamisen malli. Historian edetessä erilaisten tutkimusten ja haastattelujen myötä on huomattu, että työntekijöitä johtaessa tulee kiinnittää enemmän huomiota ihmisiin ja heidän välisiin suhteisiinsa. Raaka autoritäärinen johtaminen ei ole siis välttämättä oikotie onneen.

Nyt sitten mietitään kumpi näistä vaihtoehdoista on parempi. Ryhmien johtamisessa ja ihmisten johtamisessa. Tämä asia liittyy mielestäni myös täysin siihen, miten yksilö kohtaa itsensä ja tavat kulkea omia päämäärää kohti. Siihen tarvitaan johtamista. Tämä ideologiahan on saanut oman määritteen, jota sanotaan itsensä johtamiseksi. Jokaisen meistä tulisi päättää kuinka johdamme itseämme: tehostamalla vai hieman tahdittomammin huomioimalla viihtyvyytemme ja tarkastelemalla suhdettamme tekemiseen.

Uskon, että kaikki valitsisivat ainakin tämän tekstin perusteella tahdittomuuden. Kuka haluaisi piiskata itseään, ottaa aikaa, kuinka nopeasti lukee ja seurata käyttämiään resursseja millin tarkasti? Siis ei kukaan varmasti halua. Aivan kaikki kuitenkin tekevät sitä! Hyvää keskustelua somessa ja podcasteissä nyt näin koronan aikana on ollut siitä, että ihmiset ovat alkaneet suorittamaan korona aktiviteetteja. Kuka maalaa hienoimman taulun, kuka ehtii keksiä miljoona keksintöä, kuka kokeilee eniten herkullisia reseptejä, kuka on niin reipas, että pesee jopa naapurin mummon ikkunat. Haistan tehostamisen käryn.

Mielestäni moni kuvittelee, että elää tässä hetkessä läsnäolevasti ja pyrkii kuuntelemaan omaa sisäistä ääntään. He tiedostamattomasti tai jopa tietoisesti toimivat kuitenkin päinvastoin. Ulkopuolisten paineiden vuoksi tai siksi, että ovat piilo masokisteja.

Itsehän olen ollut tehostamisen yksi merkkipaalu. Lukiessani pääsykokeisiin laskin tarkalleen tunnit kuinka paljon luin. Otin aikaa kuinka pitkiä taukoja pidin. Olen laatinut itselleni useita to do listoja, sillä logiikalla, että kaikki pitää saada tehtyä mahdollisimman nopeasti. Olen elänyt jäätävässä tehostamisen kuplassa. Olen suorittanut tehostamista.

En halua kuitenkaan sanoa, että tehostaminen olisi täysin väärin ja typerää. Eihän se niin ole ja siitä kertovat useat tilastotkin. Ongelma on siinä kumpaa näistä painottaa enemmän. Ongelma on siinä, että jos ei tiedosta omia toimintamallejaan ja antaa tehostamiselle täyden otteen tulee usein negatiiviseen lopputulokseen. Tasapaino antamisen ja saamisen välillä on silloin ristiriidassa.

Sosiaalinen media tukee tehostamisen logiikkaa. Useat verkkokoulutukset tukevat tehostamisen logiikkaa. Se tapahtuu lähes aina hyvinkin tiedostamattomasti. Joten haluankin pyytää sinua tänään pysähtymään ja miettimään kuinka voimakkaasti tehostaminen näkyy elämässäsi. Oletko kokenut lähiaikoina huonoa fiilistä siitä, ettet ole saanut jotain aikaseksi?

Paras ratkaisu ongelmien välttämiseksi on kuplautua ja tiedostaa. Asettaa selvä raja sille mistä asioista saa voimaa ja inspiraatiota sekä mitkä asiat käynnistävät tehostamisen rattaat. Näin voi elää ehkä hieman onnellisempaa ja hyvinvointia tukevaa elämää, Askel askeleelta kunnes löytää ikuisen tasapainon.

Tykkää-merkinnät

Kommentit