Viime aikoina olen kylvenyt surussa, ilossa, ahdistuksessa ja helpotuksessa. Tunteiden voimakas vuoristorata on nostanut suuntaansa tällä kertaa vain hieman korkeammalle ja antanut myös paljon ajateltavaa.

Useampia vuosia sitten jouduin rikoksen uhriksi ulkomailla. Asia on vasta viime vuonna tullut jonkunlaiseen päätökseen, sillä sain tuomioon liittyvät asiakirjat. Päätös on kuitenkin hieman kyseenalainen. Nyt joudun kissojen ja koirien sekä valtavan rahasäkin kanssa etsimään vastausta tähän kyseenalaisuuteen, sillä on vaikeaa saada apua ilman näitä tekijöitä.

Minun tapauksessani tässä rikoskäsittelyssä on hieman hankalaa se, että asianajaja, joka on määrätty hoitamaan asiaani ei ole ollut yhteydessä minuun (normaaliako?) eikä myöskään vastaa yhteydenottoihini. Suomesta et saa oikeudellista apua ellet ole rutiköyhä. Vaihtoehtoinen tapa saada apua on tietysti se, että heität seteleitä tiskiin. Laitat niin sanotusti haisemaan. Etkä silti ole varma pelaatko upporikasta vai rutiköyhää. Voittokerroin saattaa olla tuplatusti miinus merkkinen.

Enempää en aio omaa asiaani avata. Tämä case on kuitenkin saanut minut miettimään hyvin paljon sitä millä on merkitystä ja mikä on oikeudenmukaista. Kuinka paljon tässä maailmassa esiintyy pahuutta tai epäoikeudenmukaisuutta ilman, että kukaan on siitä vastuussa. Miten paljon jotkut ihmiset joutuvat kärsimään koko elämänsä. Miten pitkälle raha määrittää sen kuka voittaa ja kuinka paljon. Suomi on maailman mittakaavassa varmasti hyvässä asemassa. Silti täälläkään ei aina oikeus voita.

Jokaisen ihmisen perusoikeuksia on itsemääräämisoikeus. Ihmisellä pitäisi olla oikeus elämään, henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Itsemääräämisoikeutta on yksityiselämän suoja ja tahdonvapaus. Tästä huolimatta maailmassamme on edelleen 2000-luvulla miljoonia naisia, jotka eivät voi päättää omasta kehostaan. Sananvapaus on taas oikeus, jolla puolustetaan kaikkia muita oikeuksia.

Löysin tässä valtavassa tunnekuohussa ylen sivuilta muutaman vuoden takaisen artikkelin, jonka otsikko herätti mielenkiinnon: ”Moni ei uskalla nimellään enää kirjottaa tai blogata – käyttäjät ja valvojat kertovat ajatuksiaan sanavapaudesta”. Artikkelissa yksi johtava ajatus on sananvapauden korrelaatio suhteessa vaurauteen. Mitä enemmän vaurautta sitä tasa-arvoisempaa on sananvapaus ja toisinpäin. Ensimmäinen ajatukseni oli tästä tietysti, että tämähän on tuttua kaikille niille, jotka eivät ole nukkuneet historian tunteja!

Pala palalta ajatukseni johtivat toiseen ja aloin enemmän miettimään sananvapauden merkitystä nimenomaan sosiaalisessa mediassa. Tähän rönsöilevään kuplaan hain lisää vahvistusta juuri lukemastani kirjasta Tekoäly: ihminen ja kone. Mitä sananvapaus tarkoittaa, kun lähes jokapäiväisessä elämässämme on tekoäly? Entäs sitten yksityisyydensuoja? Jokainen toimintamme jättää digitaalisen jalanjäljen. Mitä tälle datalle tapahtuu? Voit vaan kuvitella.

Jotta asiat ei mene liian monimutkaisiksi ja en rakentaisi taas siltaa johonkin toiseen aiheeseen niin pysähdytään hetkeksi tähän – tekoäly, sananvapaus ja yksityisyyden suoja. Zuckerbergin ja Trumpin lempilapsia.

Kuinka moni ymmärtää mitä todella digitaalisessa ympäristössä sananvapaus tarkoittaa? Yleisesti näyttää siltä, että ihmiset ovat tällä hetkellä vapaimpia kuin koskaan maailman historiassa huutelemaan toisilleen mitä sattuu. On kaikkien rakastama Jodel ja vanha kunnon vauva palsta. Jopa iäkkäämpi sukupolvi on löytänyt Facebookin riemukkaan maailman. Kerromme kaikille mitä mieltä olemme kuin naapurista kuuluu kyseenalaisia ääniä, ketä kannattaa äänestää vaaleissa, missä maailmankolkassa on tapahtunut uusi ilmastokatastrofi. Puhelimme, älylaitteemme ja todelliset päivämme pursuavat näitä huuteluita. Uppoamme syvälle tietovirtaan.

Sitten tullaankin siihen näkökulmaan, jonka takia olen tätä postausta kirjottamassa. Vaikka laitteemme täyttyvät tiedosta ja tuntuu, että jokaisen lähipiirimme mielipide kissasta koiraan on tiedossamme, onko vapaus puhua näin yksinkertaista? Jos kysyisin tätä vuonna 2030 ihmiskunnalta niin he vain nauraisivat.

Data, algoritmit, botit ja erilaiset sensuurit vaikuttavat digitaaliseen viestintäämme. Eli toisin sanoen vapauteen ilmaista asioita. Blogipiireissä käydään paljon keskustelua siitä, että miksi kuvat eivät esimerkiksi tavoita samalla tavalla ihmisiä kuin ennen. Miksi Instagram piilottaa julkaisuja ja miksi tietyt julkaisut hyppivät silmille. Instagram haluaa pennosia, jos tarkoituksena on levittää kuvaa useamman näytölle. Se myös muistaa, jos olet kerran maksanut tästä huvittelusta. Seuraavalla kerralla se muistaa pyytää enemmän. Tätä viekasta tyyppiä voidaan kutsua tekoälyksi.

Löysin netistä Yale yliopiston laatiman raportin siitä, miten jopa valtiot käyttävät erilaisia blokkeja virtuaalisessa maailmassa. Tästä hyvä esimerkki on Pohjois-Korea. Usein kuitenkin taloudelliset päämäärät ohjaavat erilaisia algoritmeja. Tänä päivänä meistä saatu data on yrityksille kuin kultahippusia.

Mahtava esimerkkinä tästä on TripAdvisor. Kun olin saapunut jo Suomeen ollessani matkalla Filippiineillä, se jaksoi kysellä, että olenhan varannut hotellit reissulle. Ehdotti siinä samalla muutamaa mitä olin katsonut aikaisemmin. Havaittavissa oli kuitenkin jonkun sortin dementiaa, sillä samalla se kuitenkin kyseli, että oliko reissu toteutunut. Kehotti myös jättämään arvostelut mikäli olin jo toteuttanut matkan.

Jos vielä palataan siihen mitä yhteistä on oikeudella, rahalla ja Facebook möläyttelyllä. Raha määrittää sen mitä tiedämme ja emme tiedä. Ja se kenellä on rahaa voittaa. Myös tässä tilanteessa. Hankalaksi tässä tekee se, että emme voi määrittää konkreettisesti sitä ketä osoittelemme sormella sananvapautemme riistämisestä. Bloggaajat voivat vaan nalkuttaa, että algoritmit ovat perseestä. Siihen se sitten jääkin. Jos taas menisin torille huutelemaan rauhaa tavoittelevasti olevani huolestunut maailmamme ympäristötilasta ja joku kieltäisi minulta tämän, tietäisin ketä syyttää. Tai ainakin osoittaa.

Summa summarum: raha ratkaisee. Raja sen välillä mikä on vapautta ja mikä ei, on digitaalisessa maailmassa sokaisevaa. Tässä kohtaa haluan vielä muistuttaa siitä, kuinka koukuttava digitaalinen maailma on. Vaikka itsekin yritän tiedostaa näitä asioita, uskon olevani välillä sokaistunut. Missä vaiheessa emme enää erota sitä, kun meiltä riistetään tai rajoitetaan sananvapaus?

Jotta tämä postaus ei sisältäisi pelkästään synkkyyttä niin pitää lopuksi mainita, että tekoälyssä on paljon hyvää. Tätä mieltä myös Mika Aaltonen on, jonka kirjan inspiroimana päätin tulkita asiaa omista näkemyksistäni. Suosittelen lukemaan. Alta löytyy myös muut lähteet, joita olen tähän postaukseen hyödyntänyt

Mikäli joku tietää aiheeseen liittyviä kirjoja, otan suosituksia enemmän kuin mielelläni vastaan.

Mika Aaltonen 2019. Tekoäly: Ihminen ja kone

Kuvat: http://maijumarkkanen.com/

Moikka kaikille

Ensimmäiseksi esittelen Cliniquen Even better huulipunan johon olen täysin ihastunut. Väri on nimeltään Emabrace me, mikä on syvän punainen. Tavallisesti käytän nuden sävyisiä punia ja kirkkaan punaista jos haluan juhliin jotain todella spesiaalia. Tämä tuote on kuitenkin saanut paikkansa mulla ihan arki käytössä. Puna on huulilla töissä, luennoilla, kirjastossa, juhlissa ja no siis kaikkialla. Jopa salilla yksi kerta kunnes kesken treenin tajusin, että vois vähän enemmän näyttää saliuskottavalta.

Tämä huulipuna kuuluu Cliniquen uutus-sarjaan, jossa ihonsävyn mukaan valitaan itselle kolme parasta huulipunasävyä. Älkää kuitenkaan pelästykö! Ihan varmasti kuka tahansa voi tätäkin sävyä käyttää. *

Seuraavaksi Lumenen uusi lähde-sarjaan kuuluva kosteusvoide on koostumukseltaan super ihana! Geelimäinen voide on miellyttävä laittaa meikin alle. Näin talvisin itse tarvitsen kaikki tehotuotteet ihon kosteuden ylläpitämiseen joten tämä kaveri on todella tullut tarpeeseen. *

Idun mineral meikkipuuteri on ollut älyttömän kovassa käytössä kohta jo vuoden. Tuote on todella kevyt iholla, mutta yllättävän peittävä. Kesällä tätä tuli käytettyä todella paljon, mutta nyt talvellakin kun iho on ollut astetta tummempi itseruskettavan ansiosta.

No sitten tulee tämä mun luottotuote! Schwarzkopfin suihkutettava hoitoaine on mun hiusten pelastus ollut jo viimeiset viisi vuotta. Välillä hiukseni ovat suihkun jälkeen niin takussa, ettei ilman tätä on vaikea selvittää koko karvakasaa. Lisäksi tuote ei sisällä mitään rakennepaikkaavia ainesosia jolloin sitä voi hyvin käyttää myös pidennysten kanssa. *

Kuuntelin juuri podcast-jakson ilmastoahdistuksesta. Jakso herätti mut todella miettimään. En itse koe, että olisin kokenut suoraansanotusti ahdistusta, mutta jollain tasolla ilmastoasiat ovat olleet mielessä tämän vuoden aikana todella paljon. Somessa tulee nykyään useasti vastaan keskusteluja ympäristö, ilmasto ja kulutusasioista. Välillä joku saarnaa jonkun julkisuudenhenkilön ja bloggaajien kulutuspäätöksistä. Mielestäni on todella hyvä merkki, että asioista keskutellaan nykyään avoimesti ja jaetaan vinkkejä miten jokainen voi vaikuttaa ympäristön hyväksi omilla valinnoillaan. Itse uskon, että tämä on se keino miten yksittäinen henkilö voi vaikuttaa asiaan. Jakamalla omaa tietoisuuttaan ja asennettaan eteenpäin. Valitettavasti isoimmista ja merkittävimmistä asioista ilmastonmuutoksen torjumiseksi päättää isot instituutiot. Tämän takia minulla ei ole suoranaisesti ilmastoahdistusta. Jokaisella meillä on oikeus tuntea ja käsitellä asiaa juuri siten miten haluaa. Mulla on kuitenkin yksi näkökulma mikä voi auttaa tähän tai jos ei muuta, niin herättää ainakin positiivisia ajatuksia omasta tekemisestään.

Mielestäni olisi tärkeää keskittyä miettimään mitä itse tekee ilmaston hyväksi ennemmin kuin miettii mitä muut tekee. Sama logiikka pätee tässäkin mistä puhuin edellisessä postauksessa. On turha miettiä, mitä muut miettii kun ei todella tiedä mitä ne oikeesti miettivät tai mitä taustalla on. Kun keskittyy siihen, että itse tekee jotain millä voi olla vaikutusta voi ahdistuskin helpottua. Lähdin myös miettimään asiaa siitä näkökulmasta, että kurkkaa vuosia taaksepäin ja miettii mitkä asiat ovat muuttuneet. Onko ruokailutottumuksiin tullut muutoksia jo nyt? Tuleeko kierrätettyä ehkä enemmän? Matkustettua vähemmän? Kaikkea ei voi muuttaa heti ja muutokset ovat olleet historiassa aina vuosisatojen mittaisia prosesseja. Tiedän kyllä, että tällä hetkellä ei ole aikaa vuosisadan muutoksille jos tarkastelun kontekstina on juurikin ilmastonmuutos. Pointtina on kuitenkin se, että haluaisin ihmisten miettivän ja kirjaavan itselleen ylös ne asiat jotka he ovat jo tehneet. Lause ”pienilläkin teoilla on suuret siivet” on juuri sitä, että tiedostaa jo tehneensä jotakin millä on merkitystä. Syyttävä sormi ja muiden ihmisten tuomitseminen on mielestäni turhaa eikä johda asenteiden muutoksiin. Ja koska ilmastoasioihin liittyy vahvasti asenteiden muutos, on mielekkäämpää keskittyä keinoihin joilla voi parhaiten niihin vaikuttaa.

Kun kurkkaan viisi vuotta taaksepäin voin itse ainakin sanoa muuttaneeni todella paljon asioita.

Maidosta kauraan

En ole vuosiin juonut maitoa juomana. Ehkä noin 3-4 vuotta sitten käytin sitä kuitenkin puurossa, muroissa ja ruuanlaittamisessa. Nykyään en juo maitoa, enkä sitä käytä lähes koskaan. Joskus vanhempien kanssa ruuanlaitossa jos muuta ei ole saatavilla. Ajatus lehmän maidosta tuntuu hölmöltä ja en edes usko, että pystyisin maunkaan takia enää maitoa käyttämään.

Kuluttamisen vähentäminen

Nykyään tulee ostettua todella paljon vähemmän vaatteita ja muitakin tavaroita. Mietin todella mitä tarvitsen ja kuinka paljon tulen asiaa käyttämään. Ikinä en osta mitään ensisilmäyksellä vaan haluan aina hetken miettiä arvon ja hyödyn sekä menetyksen suhdetta. Joskus vielä saatoin ostaa kuukausittain uusia vaatteita. Seurailin trendejä ja imin vaikutteita jotka eivät vastaneet yhtään persoonaani. Nykyään myös tiedostan vahvasti oman tyylini jolla on vaikutusta siihen, että en kyllästy enää samalla tavalla vaatteisiin.

Arvostus lähituotantoa ja suunnittelijoita kohtaan

Arvostan lähellä tuotettuja tuotteita ihan eri tavalla kuin ennen. Ymmärrän tuotteiden hintamekanismin ja asiat sen taustalla. Joskus en voinut tajuta miksi tavallinen t-paita maksaa 100 euroa. Se miten hintakuva meille tuotteista on rakennettu on usein kestämätöntä. Asioiden ymmärtäminen, tiedostomainen, oppiminen ja niiden kautta tullut arvostus viimeisten viiden vuoden aikana on muuttanut asennettani täysin. On huikeeta tajuta miten paljon tämä asia on muuttunut.

Kasviruoan lisääminen

Tämä on ehkä kaikista tuorein asia mihin on tullut valtava muutos. Vielä viisi vuotta sitten en ihan hirveesti painottanut kasviruokailua ja jos söin kasvispainotteisesti, se tarkoitti minulle lähinnä salaattia. Tänä päivänä en voisi kuvitellakaan, etten ainakin kerran viikossa syö kasvisruokaa. Lokakuun jälkeenkin olen syönyt useamman kerran viikossa kasvisruokaa tai jopa täysin vegaanisesti. Söin vielä viime vuonna jauhelihaa lähes viikoittain. Nyt en voisi edes kuvitella syöväni.

Kuten aikaisemmin kävikin jo ilmi, niin mielestäni on tärkeää keskittyä hyvään. Tämän takia haluan haastaa ilmastoasennetta positiivisemmin haasteeseen Maijun, Elinan ja Emilian kertomaan mitkä ovat olleet teidän muutoksia ilmaston hyväksi viimeisen viiden tai vaikka 10 vuoden aikana. Haluan myös haastaa kaikki muutkin kertomaan tai ainakin miettimään missä asioissa voi sanoa olevansa edistynyt.

Kuvat: Sara