Nyt on päivää yli viikon siitä kun käytiin pyörähtää nopeella pika visiitillä Köpiksessä. Siellä järjestettiin tuolloin muotiviikot, mikä olikin koko reissun idea. Ajattelin päivittää vähän fiiliksiä ja kuvia reissusta, mikä kaikkien vaikeuksien kautta päättyi voittoon. :D

Moni varmaan huomasikin joitain tarinoita instan puolella reissusta, mutta haluan vielä avata hieman lisää niistä. Annan myös muutaman vinkin sinne matkustaville ja ylipäätänsä kaikille, ketkä haluavat lähteä lyhyelle "budjetti" matkalle.

Olimme siis kaksi yötä kohteessa ja ensimmäinen päivä ja yö oli täys katastrofi. Olimme siis varannu tämän matkan siinä toivossa, että pääsisimme mahdollisimman edullisesti. Löysimme todella halvat lennot ja samalla varasimme netistä valmiiksi hyvin arvostellun hostellin. Eipä tullu siinä varatessa, kuvia katellessa ja muutaman arvostelun tsekatessa mieleen, että olemme oikeesti menossa yöpymään hostelliin, mikä voi olla sellainen kuin se on kuvissa tai täysi riski ja ei vastaisi ollenkaan sitä, miltä se kuvissa näyttää.

Nooo... :D Pääsimme siis kohteeseen ja hostellimme sijaitsi aivan ydinkeskustassa, mikä oli myös syy miksi sen valitsimme. Koko paikkaa ei meinannut löytyä ja ilman nettiä ja googlemapsia toivomme alkoi melkeen hiipumaan. Käveltiin varmaan tunti ympäriinsä kylmässä sateessa kunnes muutaman paikallisen avustuksella löydettiin perille.

Ensimmäisenä olisimme tietysti halunnut päästä sinne huoneeseemme vaihtamaan vaatteet ja meikkaamaan, sillä tarkoitus oli lähteä katsomaan niitä näytöksiä. Onneksemme emme sitä tietysti saanneet vaan, meille kerrottiin, että saisimme huoneen kolmen tunnin päästä. Hostellissa oli sentään säilytyskaapit minne saimme cabin-laukkumme mahdutettua. Lähdimme tämän jälkeen kiertelee kaupunkia ja suuntasimme sinne näytöksiin.

Loppu päivä meni ihan mukavasti kun kiertelimme ja kävimme syömässä. Yllätyksenä tulikin sitten Köpiksen hintataso. Fiksuna tyttönä en ollut ollenkaan tajunnut tai varautunut siihen, että hinnat ovat siellä todella korkeat. Tämäkin olisi pitänyt tietää, sillä kävin kuitenkin vaihtamassa rahaa Suomen päässä ja siellä mulle jo kerrottiin Tanskan kruunun olevan korkeempi euroon nöhden. Shoppailut sai tämän takia jäädä sikseen ja itse tyydyin vaan kuolaamaan kaikkea ihanaa, mitä esimerkiksi Sephorassa oli tarjolla.

Olimme ajatellut menevämme suhteelisen aikasin nukkumaan, sillä seuraavalle päivälle Maiju oli buukannu meille tapaamisen ja kuvaukset yhden suunnittelijan kanssa. Olimme siis hostellilla varmaankin jo klo 21 ja valmiina lopettamaan päivä siltä erään. Eipä kyllä onnistunut. Siinä vaiheessa oikeesti tuli ilmi, että olimme hostellissa, eikä hotellissa. Naapurissamme tai jossain päin hostellia oli aivan älyttömät bileet, mitkä kesti kolmeen yöllä. Ysäritekno soi ja viina virtasi. Tanja viisi vuotias laittoi myös Anatuden Pedot pelottelemaan ( kaikella kunnitoituksella Tuiskua kohtaan), mutta eipä kukaan hiljentynyt siihenkään. Kiinnittimme tuon jälkeen enemmän huomiota myös koko huoneeseemme. Kokolattiamatossa oli valkoisia tahroja, vessan päällä oli suihku ja huone vaikutti siltä, ettei sitä oltu siivottu vähään aikaan.

Tästähän lähti oikein ihana tapahtumasarja jolloin tylsyyteen aloimme lukemaan netistä hostellin arvosteluja, sillä emme voineet uskoa, että arvostelujen keskiarvosana oli yhdeksän. Ei mennyt kauaa kunnes löysimme useita negatiivisia arvosteluja hostellin likaisuudesta ja nimenomaan bilettämisestä. Moni kutsui paikkaa clubiksi ja, että hostelli sana on harhaajohtava. Tietysti monelle nuorelle kelpaakin ne bileet, mutta silti mielestäni missä tahansa yöpymismajoituksessa pitäisi saada nukkua rauhassa.

Ja meillähän menot vaan koveni. Alkoi löytymään monia arvosteluja siitä, kuinka paikasta on lähtenyt mukaan luteita. Tässä vaiheessa voitte kuvittella, mitkä meidän fiilikset oli yhdeltä yöllä samalla kun naapurissa soi eurodance ja alkoi tuntumaan, että joka paikassa vilisee pieniä seuralaisia.

Maijun vinkistä pidettiin sitten koko yö valot päällä. ( Auttaa kuulemma siihen, ettei ötötkät tule esille) Itse nukahdin varmaan muutamaksi tunniksi, mutta siihen se sitten jäikin. Ja loppuiko epäonnistumiset tähän? No ei todellakaan, vaan sitten noustiin taas astetta korkeammalle levelille.

Oletteko koskaan herännyt palohälytykseen, mistä ette ymmärrä yhtään mitään? No en minäkään tuota aamua aikasemmin. Olo oli kuin leffasta ja meinattiin molemmat saada sydäri. Kello puoli kuusi aamulla pärähti kovaääninen ja älyttömän pelottava hälytys soimaan, mistä ei mitään ymmärtänyt. Siinä vaiheessa Maiju tokaisi: " me lähetään nyt helvettiin täältä!". Ja joo kyllä me kirjaimmelliseti lähdettiinkin:D Kaikki kamat mukana, matkatavaroita myöten juostiin kuudennesta kerroksesta alas pihalle. Siinä sitten hetki tujotettiin rakennusta ja palomiehiä, ketkä pyöri rakennuksen edessä. Meinas kyllä itku päästä.:D

Luultavasti mistään suuresta palosta ei kuitenkaan ollut kysymys, sillä pian ihmiset lähtivät takaisin sisälle. Me taas menimme sisälle ainoastaan varaamaan uuden HOTELLIN ja palauttamaan ihanan huoneemme avaimen.

Saimme lopulta todella kivan hotellin, mikä oli myös lähellä keskustaa. Lähdimme sinne suoraan tämän tilanteen jälkeen, joten kerkesimme köydä SUIHKUSSA ja lepäämään hetken ennen suunnittelijan tapaamista.

Loppu reissu menikin sitten hyvin. Kuvasimme sen päivän, kiertelimme ja kävimme syömässä. Uutta hotellia, missä olimme voin suositella kaikille. Seillä palvelu oli erinomaista ja tuntui vähintäänkin luksukselta olla siellä tuon edellisen jälkeen. Hotellin nimi oli Savoy.

Kööpenhamina on kiva kaupunki jos haluaa yhdeksi tai kahdeksi yöksi reissuun. Uskoisin, että kaupunki kukoistaa enemmän kesällä, kun pystyy enemmän olemaan ulkona ja kiertelemään kanaalin varrella. Sieltä löytyykin kaikki kauniit postikortti maisemat, mitkä on ihan must nähdä Tanskassa. Hintataso tosiaan on aika korkea, joten se ei ole mikään shoppailijan paratiisi. Niin ja vinkkinä niille, ketkä haluaa matkustaa Tanskaan tai ylipäätänsä edullisella budjetilla ulkomaille: lukekaa arvosteluja ja tietoja PALJON ennen kuin varaatte mitään tai ylipäätänsä lähdette kohteeseen. Moni reissaa esimerkiksi Aasiassa kuukausia ja ymmärrän, että silloin on mahdottomuus asua koko ajan hotellissa. Itse en osaa vertaa kyseistä hostellia esimerkiksi Thaimaassa sijaitseviin, mutta moni arvostelijoista kirjoitti, että jopa heidän mielestään tämän hostellin hygieniataso oli surkeempi kuin Aasiassa. Heistä moni oli kirjoitusten perusteella yöpynyt ympäri maailmaa erilaisissa hostelleissa, eikä ollut aikasemmin törmmännyt vastaavaan. Uskoisin kuitenkin, että aion palata Tanskaan uudestaan, mikäli siellä järjestetään jokin mielenkiintoinen tapahtuma. Seuraavan reissun kohteessa pääseekin palmujen alle ja nauttimaan lämmöstä. Siitä kerronkin lisää myöhemmin.

Palaillaan!



Bloggaa matkapuhelimesta - Nouw:lla on ehkä Suomen paras blogi-sovellus - Napsauta tästä

Likes

Comments

Parhaat sunnuntait koostuu kahvittelusta, hyvästä seurasta ja tekemisestä. Musta tuntuukin etten osaa vaan olla vapaa-ajalla. Aina aikataukut on buukattu täyteen ja pitäisi olla menossa johonkin. Silti rakastan jatkuvaa kiirettä Haudassahan kerkee sitten levätä, right?

Kiire ja muutokset eivät helpotu lähiaikoina, sillä mulla loppuu pian päivätyö. Asumisen kanssa tulee myös olemaan hetkittäinen muutos. Ja yritän tässä samalla olla stressitön ja keskittyä myös niihin kivoihin asioihin, kuten tähän blogiin ja harrastuksiin. Pian on luvassa lyhyt reissu ja ajattelen sen olevan pysähdys ja samalla startti uuteen elämäntilanteeseen ja jaksamiseen. Siitä kirjoitan lisää myöhemmin.


Kuvat: Maiju




Likes

Comments

Taas on aika koittanut, pääsykokeet. Joillakin on enemmän tai vähemmän aikaa hengittää syvään, mutta itselläni on tullut aika heittää vapaa-aika mäkeen ja keskittyä oleelliseen.

Miksi sitten kokisin pääsykokeet uhkana? Siihen on helppo vastaus: muutos. Olenkin aikasemmin kirjoittanut täällä ärsytyksestä muutokseen, mikä koskee etenkin kauppatieteiden valintakoetta. Itseäni tämä muutos ei palvele ollenkaan ja siksi voinkin pitää tätä myös uhkana.

Parin vuoden takaa minulle on ehtinyt jo kertyä jonkin verran hyviä rutiineja, vinkkejä ja neuvoja liittyen pääsykokeeseen valmistautumiseen. Sisällähän en vielä ole syystä tai toisesta. Opin kuitenkin viime vuonna, pitkän ajan päästä pääsykokeista, että kuinka tärkeetä on myös kerrata ja miettiä syitä epäonnistumiseen. Moni yleensä vaipuu jonkinlaiseen koomaan, mikäli opiskelupaikan saaminen on ollut kielteinen. Ei osata siinä tilanteessa katsoa asiaa kirkkaasti ja sen sijaan saatetaan lähteä jossittelemaan sekä syyttämään itseään monella eri tavalla. Vink vink, kokemusta on.

Ajattelin kirjottaa kaksi erilaista postausta liittyen tähän aiheeseen. Tässä postauksessa haluankin tuoda esille omia epäonnistumiseen johtaneita syitä ja ajatuksia, minkä pohjalta pystyn tänä vuonna lähteä rakentamaan niitä vinkkejä ja tavotteita. Osaan ikään kuin katsoa asiaa useasta näkokulmasta ja tarttua niihin epäkohtiin, mitkä mahdollisesti olivat osasyinä kielteiseen valintaan viime vuonna. Haluan huomioida, että on tärkeetä postiivisessa mielessä tunnistaa virheet. Olen siis edelleenkin sitä mieltä, että surkuttelu ja itsensä syyttäminen ei ole rakentavia keinoja. Seuraavassa postauksessa tuon taas sitten esille nimenomaan niitä vinkkejä, mitkä ovat toimineet ennenkin ja mihin aion erityisesti kiinnittää huomiota. Uskoisin, että moni niistä on myös yleistettävissä.:)


Ensimmäinen syy epäonnistumiseen: jaksaminen ja keskittyminen viiden kuukauden ajan.

Viime vuonna huomasin erityisesti, että jaksamiseni oli välillä todella kovilla. Kauppakorkean lukuaika voi olla älyttömän pitkä, jolloin helposti loppua kohden alkaa uupumaan. Itselleni tämä näyttäytyi enemmänkin sillä tavoin, että saatoin lipsua aika herkästi lukusuunitelmastani. Keväällä, kun on kriitisemmät ajat kyseessä, saatoin väsymyksen takia lähteä kahville kaverin kanssa pari tuntia aikasemmin kun lukusuunitelmassa luki tai sitten olin vaan niin poikki, että istuin kirjastossa pari vikaa tuntia, mistä ei tietysti ollut mitään hyötyä.


Toinen syy epäonnistumiseen: ei riittävän hyvä lukusuunitelma.

Äskeisen perusteella minulla ei siis ollut tarpeeksi hyvä lukusuunitelma, mikä olisi sopinut juuri minulle. Luin todella paljon ja lukutunteja kertyi yli 500, mutta määrä ei korvaa laatua. Minulla olisi pitänyt siis olla tarkemmin kirjattuna mitä minäkin päivänä luen, tavoitteet mihin on pitänyt milloinkin päästä, lukujärjestys joka ikisellä päivälle tammikuusta kesäkuuhun sekä vapaa-aika erikseen kirjattuna. Näin pystyisi helpommin pitää kiinni jaksamisesta ja siitä, että lukeminen on tunneista riippumatta myös laadukasta koko ajan.


Kolmas syy epäonnistumiseen: motivaatio vai riittämätön itseluottamus?

Olen miettinyt, että onko minulla ollut viime vuonna motivaatiossa sittenkin jokin puute? Tiedän, että ensimmäisellä hakukerralla oli! Ja se olikin isoin syy miksi en silloin päässyt sisälle. Silloin olin valmennuskurssilla, mutta aloitin lukemisen itsenäisesti pari kuukautta aikasemmin ennen koetta. Näin ystäviäni. Minulle ei ollut minkäänlaista lukusuunnitelmaa. Tein päivätöitä lukemisen ohella. Sehän on selvää ettei tällä tavoin päästä opiskelemaan.

Viime vuonna olin todella motivoitunut ja tiesin, että haluan päästä kouluun. Luovuin monista jutuista lukemisen takia ja tein oikeesti suunnitelman. Joten en sinänsä usko, että motivaatiossa olisi ollut puute. Ennemmin löydän taustalta jonkinlaisen itseluottamuksen puutteen. En ehkä uskonut saavuttavani tavoitteitani ja ajattelin aikasempien epäonnistumisten takia, että en välttämättä saa taaskaan opiskelupaikkaa. Pessimistinen suhtautuminen suorittamiseen ei vie ainakaan hyvään suuntaan. Usein sanotaan, että pessimisti ei pety, mutta mielestäni kuitenkin se on aivan väärä tapa ajatella. Negatiiviset tunteet eivät ainakaan lisää suoritustasoa.


Neljäs syy epäonnistumiseen: ylimääräinen stressaaminen.

Tämä oli sellainen syy, minkä huomasin jo lukuaikana. Tiesin, että siitä tulee ongelmia jaksamiseeni, mutta silloin en pystynyt tekemään tälle stressaamiselle hirveesti mitään. Tietysti tämäkin on suhteellista. Olisin ehkä voinut yrittää olla murehtimatta liikaa. Stressasin siis todella paljon vuokran maksamisesta, koska helmikuun jälkeen en tehnyt töitä. Mietin jatkuvasti, miten saan rahaa ruokaan tai mitä töitä teen kesällä. Sellaisia vähän ylimääräsiä asioita. Vuokran maksaminen on tietysti monelle sellainen asia mistä ei voi välttyä jos lukee ja asuu omillaan. Koko lukuajan kuitenkin selvisin kun sain asunto- ja toimeentuloatukea, eikä kertaakaan jäänyt vuokra maksamatta. Eli oikeesti tuon ajan selvii jos haluaa selvitä taloudellisesti. Olisin kuitenkin voinut jättää kesätyöpaikan stressaamisen pois kokonaan. Ennen kuin kokeet oli ohi, olin aloittanut uuden työn kesää varten. Onneksi sain sovittua, että tein vähemmän vuoroja aluksi kuin sopimuksessa luki. Silti tämän tekemisen olisin voinut jättää pois. Toisaalta tämä työpaikka toi elämääni taas uusia ihania ihmisiä.<3


Tarkoitus mielestäni ei ole syyttää itseään epäonnistumisista, mutta jos osaa rakentavasti käsitellä syitä, mitkä mahdollisesti johtivat siihen, että tavotteita ei tullut saavutettua, niin käsitteleminen on mielestäni suotavaa. Seuraavassa postauksessa tuon näiden pohjalta neuvoja ja vinkkejä, mitkä olen laatinut itselleni tälle vuodelle. Mitä haluan tänä vuonna tehdä oikein ja millainen on lukusuunnitelmani. Eli jos luet ensimmäistä kertaa pääsykokeisiin, niin kannattaa tulla seuraamaan. Voidaan sitten yhdessä todeta kesällä, että olihan nää pääsykokeet sittenkin mahdollisuus. Mahdollisuus oppia itsestään enemmän ja siitä kuinka hyvin pääsee tavotteisiinsa.:)

Ps. Ihanaa loppuviikkoa ja muistakaa nauttia pienistäkin asioista.


Likes

Comments

Yhtenä päivänä Maiju sai kauniin ajatuksen- miten voisi olla viikon roskaamatta yhtään tai edes mahdollisimman vähän? Tästä syntyi ajatus Zero week haasteesta, johon hän houkutteli mutkin mukaan.

Zero Week - nimensä mukaisesti tarkoittaa viikkoa ilman roskaa. Käytännössä tavoitteena oli ostaa ainoastaan sellaista ruokaa mikä ei olisi pakattuna muoviin tai muuhun kertakäyttöiseen roskaan. Olla ostamatta muovipusseja tai takeaway kahveja. Muutenkin olla mahdollisimman vähän roskaamatta.

Aluksi fiilikset ja odotukset oli todella epäröivät. Mielessä pyöri lähinnä eniten se miten selviytyä kauppareissusta kokonaan, jotta ei ostaisi yhtään tuotetta missä olisi muovia. Mutta nämä epäröinnit olivatkin se syy miksi innostuin edes yrittämään tätä haastetta, sillä loppujen lopuksi olen pohtinut kuluttamista, roskaamista ja eettisyyttä viikon aikana enemmän kuin koskaan aikasemmin. Lopputulos oli siis hyvä. Jotain tapahtui mun ajattelumaailmassa.

Mun on pakko myöntää, että en pystynyt täydellisesti olemaan roskaamatta koko viikkoa. Silti konkreettisia asioita mitä tapahtui oli, että en kertaakaan ostanut muovipussia, ottanut vihannes/hedelmäpussia, en ottanut kahvia takeaway mukiin ja lajittelin roskat paremmin kuin ikinä aikasemmin. 

Minulle erityisesti kestokassin käyttämisestä tuli isoin oivallus. Olen aikasemminkin omistanut kestokassin, mutta silti se ei ole aina kulkenut mukana. Ja nyt ihmettelen miksi ei. Kestokassi on nimittäin helpoin tapa säästää rahaa sekä vähentää jätteiden tuottamista. Kassi mahtuu lähes aina mukaan ja eikä se vie tilaa lähes ollenkaan. 
Tämän pohjalta heräsi myös mielenkiintoinen keskustelu monen ystävän ja jopa työkaverin kanssa. Työskentelen nimittäin kaupassa, missä muovipussit ei ole vielä tullut maksulliseksi. Monesti kun olen itse kassalla kysyn pieniä ostoksia tehneeltä asiakkaalta tarvitseeko hän pussia vai meneekö ostokset ihan ilman. Oli sitten asiakkaalla laukkua tai ei. Jotkut tarvitsevat sen pienimmänkin pussin meiltä, mitä ei edes voi uusiokäyttää.




Tästä heräsi ajatuksia, että kuinka moni sitten uusiokäyttää muovipussit mitkä ovat saaneet tai ostaneet kaupasta. Tuleeko niistä roskapusseja vai päätyvätkö ne vaan jonnekkin? Ja mihin ne pikkuiset pussit, mitä yleensä vaatekaupoista saadaan, minne ne menevät? Tiesittekö, että muovipussin käyttöaika on normaalisti 30 minuuttia ja sen jälkeen siitä tulee roska. Sairasta.
Onneksi moni käyttää isommat pussit roskapusseina, jolloin ne saa edes vähän enemmän käyttöaikaa. Silti ne eivät koskaan katoa maapallolta ja yleensä joutuvat jonnekkin, missä niitä ei uusiokäytetä eli sulateta.

Roskapusseissakin voi hifistellä, mutta tietysti pelkkällä kiertäykselläkin ja eetisillä valinnoilla pystyy todella paljon vaikuttamaan. Suurempaan osaan suomen talouksista tulee kuitenkin joissain määrin sekajätettä, jolloin biohajoovistapusseista ei ole paljoo apua. Muutaman ystävän kanssa tulimme siihen tulokseen, että silloin on oikeesti parempi jopa ostaa roskapusseja kaupasta, kuin ajatella käyttävänsä roskapusseina ruokapussia minkä joka kerta kauppaan menessään ostaa. Siinä säästää nimittäin rahaa ja pystyy kuitenkin kontroilloimaan sitä, ettei ylimääräsiä muovipusseja tule talouteen liikaa. 




Haaste laittoi myös todella ajattelemaan kapitalistia kulutussykliä, enemmän vielä eettisyyttä ja omaa vaikutusta markkintalouteen. Elämme tällä hetkellä maailmassa, missä jokainen tieto on saatavilla klikkauksella. Ihminen on lähes jokaisessa maassa oman kulutuksensa niinsanottu kuningas. Silti tuntuu, että monet ei välttämättä ajattele omaa kuluttamista tarpeeksi. Johtuen joko pelosta, ettei haluta kohdata totuttta tai sitten ei pystytä näkemään eettisempää kulutusta osana omaa elämää. Kulutuksen negatiiviset puolet eivät ole niin lähellä, että ne koskettaisivat tarpeeksi. Toivon kuitenkin, että jokainen joka lukee tämä postauksen, miettisi omaa kuluttamista ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Eihän kukaan halua olla minkään yrityksen kulutusorja?




Haastetta varten saimme Globe Hope:lta kestokassit ja kestohedelmäpussit testaukseen. Näistä olikin suuri apua viikon aikana ja uutena tuttavuutena kestohedelmäpussi löysi mulla ainakin tiensä normaaliin arkikäyttöön. Toivotaan, että vielä joku päivä en erotu joukosta kun teen normaaleja vihannesostoksia. Saimme teille myös alekoodin "Tanja15", millä saatte 15% alennusta koko valikoimasta vuoden loppuun asti. Jos jotkut pitkää tipattoman tammikuun, niin vaihtoehtona olisi myös roskaton tammikuu;)

Likes

Comments






Juu siellä pikkusen tuuli :D


Tiedättekö sen tunteen kun joka ikinen sun vaate näyttää keskiajalta asti viruneelta rätiltä? Olet pitänyt jo samoja mustia housuja viikon putkeen ja aino mikä vaihtuu sinä aikana on alusvaatteet sekä valkoinen paita mustaan paitaan. Tätä kutsutaan pahan luokan asukriisiksi. Niin pahaksi, että sua oikeesti luullaan työpaikalla sairaanhoitajaksi tai kerrotaan kuinka väsyneeltä näytät. True story.


Mulla on lähiaikoina ollut myös hirvee kamppailu itseni kanssa rahan suhteen. Tekisi mieli päivittää vaatekaappia uuteen uskoon ja ostaa edes muutama ihan perus juttu. Silti koen ihan hirveen huonoo omatuntoo jos satun edes ostamaan yhdenkin vaatteen uutena kaupasta. Löysin nimittäin aivan älyttömän ihanat glitter pökät Bikbokista, mutta oikeesti kaksi seuraavaa päivää näin panajaista kun ostin ne. Viikonlopun jälkeen juoksin äkkiä palauttamaan niitä kummitushousuja, mutta kun pääsin liikkeeseen ja kerroin myyjälle haluavani palauttaa housut, niin tämä ihana tyyppi sai mut ylipuhuttua, että lähdinkin kummitushousut kädessäni ulos. Ei menny ihan niinkuin piti. Toisaalta en kertonut, että housut olivat saaneet mun mielenterveyden heitteille. Ehkä hän ei olisi silloin kehunut niitä ja antanut niitä mun mukaan. Tästä meni kuitenkin taas pari päivää ja kävin oikeesti palauttamassa ne.


Mulla on ens vuonna tiedossa kaksi ulkomaan matkaa ja pääsykokeisiin lukeminen. Eli rahaa pitäisi säästää ja oikeen urakalla. Silti mua ärsyttää joka päivä kun pitäisi lähteä jonnekkin. Asiaan ei todellakaan auta se, että olen vaatekaupassa töissä päivittäin. Koko ajan sun edessä on kaikkea tyrkyllä ja vaikka yrittäisit sulkea silmät siltä ja ajatella arvojen pohjalta kuluttamista, niin silti sun tekis mieli vaan ostaa.


En tosiaan tiedä mistä tää ajatus yhtäkkiä ilmesty mun päähän. Musta oikeesti tuntuu, että mun vaatekaapissa asuu mörkö. Säikähdän aina kun katson sinne. Tämän takia on tuntunut hyvältä vaan pukeutua mustaan ja yrittää olla näkymätön. Tai sitten tää fiilis johtuu talvesta, who know? Toivottavasti kuitenkin edes te tykkäätte tästä mun synkästä ja samanlaisesta asusta missä oon kulkenut koko syksyn.




Likes

Comments







Marraskuu on mennyt todella nopeasti. Siihen luultavasti vaikuttaa mun täyteen ängetyt aikataulut. Joka viikonloppu ja viikko on ollut jotain uutta ja kivaa tilaisuutta tai tekemistä. Ne ovat tuoneet aivan älyttömästi piristystä työn tekemisen ja opiskelun ohella.

On ollut synttärit, PR-tilaisuuksia, uusia kuntosali tunteja, halloween bileitä, kirpputoreja, kahvitteluja ja vähän muitakin kekkereitä. Joulun tullessa onkin nyt aika ottaa vähän rennommin ja viettää enemmän aikaa myös kotona. 







Tämän kunniaksi ajattelin tehdä itselleni loppu vuodeksi bucket listan. Ajattelin, että haluan kokeilla uusia juttuja, mitä voi tehdä ihan rennosti kotona tai kaverilla. Pelata esimerkiksi lautapelejä pitkästä aikaa, lukea jotain uutta kirjaa ja pitää maratooni putki jostain uudesta sarjasta mihin aion koukuttaa itseni. Lisäksi loppu vuodeksi on jo tiedossa Vain elämää-konsertti. En malta odottaa!







Koska satun olemaan aika menevää tyyppiä, niin en aio kuitenkaan kahlita itseäni neljän seinän sisälle. Siksi myös haluaisin toteuttaa muutaman suunitelman mistä olemme Maijun kanssa koko syksyn puhuneet. Uusi harrastus nimittäin olisi tiedossa sekä pieni reissu Suomen sisällä kiinnostaisi. Aikaahan tässä ei ole paljon enään jäljellä. Saa nähdä miten tässä käy.:D



❤ Lukea jokin tieto sekä hömppäkirja alusta loppuun

❤ Pitää viikonloppuna netflix maratoonin ystävän seurassa

❤ Tehdä itse kasvisruokaa

❤ Pelata lautapelejä tai Aliasta




❤ Varata muutama matka ens vuodelle sekä ottaa selvään uusista matkahaaveista

❤ Viettää viikonloppu Levillä tai jossain Pohjois-Suomessa

❤ Aloittaa uusi harrastus




❤  Käydä jossakin mielenkiintoisella luennolla

❤  Leipoa joulukakku

❤ Käydä jossain aivan uudessa paikassa syömässä 

❤ Viettää iltaa hyvien ystävien kanssa

❤ Käydä porrasjuoksemassa lumisena pakkasaamuna


Nyt voinkin jo aloittaa toteuttaa yhtä listan tehävistä ja käydä heittää popparit mikroon sekä uppoutua loppu illaksi Netflixin pariin. Parempaa lauantai iltaa ei juuri nyt voisi ollakkaan.

Likes

Comments








Smoothiebowl, se paras päivänaloitus. Paras aamu koostuu mielestäni ravitsevasta, terveelisestä ja herkullisesta aamupalasta. Tietysti aina ei voi vetää hedelmiä ja raikkaita puuroja, mutta yleisesti ottaen.

Mulle aamuisin tärkeimmät asiat on ehdottomasti ruoka, kiirettömyys, musiikki ja lämmin suihku. Ilman näitä, tuntuu ettei aamu lähde parhaalla mahdollisella tavalla käyntiin. Monesti tietysi aika ei riitä asioiden tekemiseen, mutta sen takia vapaa päivien aamut on niitä parhaimpia.



Smoothieen yleensä aina laitan joko kauramaitoa, kookosmaitoa tai samaa jogurtina. Loput ainekset tulee sitten niistä mitä on kaapissa. Itseltäni löytyy lähes aina pakastemustikoita ja banaaneja, joten ne ovat yleisempiä raaka-aineita, joita käytän.

Kerrankin repäsin ja päätin tehdä kiwi-banaani-omena smootheita. Oli muuten aivan täydellistä ja siksi halusinkin tulla houkuttelemaan teitä.

Smoothieseen tuli siis:

2 kiwiä
2 banaania
2 omenaa
tilkka puristettua sitruunaa
3 dl alpro kookosjogurttia
tilkka hunajaa


Koristeluun:
pensasmustikoita
pähkinöitä
kookoshiutaileita


Likes

Comments

Monelle ketkä haluavat panostaa omiin sosiaalisiin kanavoihin on varmasti tuttua kuvauspaikkojen metsästys. Riippuen tietysti kuvataanko itseään vai luontoa.

Muistan kun aikoinaan, ennen instagrammia, kuvat otettiin kodin tiiliseinän tai valkoisen oven edessä. Multa löytyy lukemattonia kuvia, mitä katsoen saan kyllä kahvit menemään väärään kurkkuun. Nyt vasta kun olen oikeesti alkanut panostaa kuviini ja miettimään niitä etukäteen, olen tajunnut kuinka tärkeetä on kiinnittää huomiota pieniinkin yksityiskohtiin. Tietysti kuvaaminenkin on muuttunut todella paljon. Ei ennen esimerkiksi blogi kuvat ollut samalla tasolla mitä ne nykyään on.

Joskus törmää instagramissa profiileihin joista näkee, että henkilö haluaa panostaa tiliinsä ja kuvat ovatkin todella hienoja. Saatan alkaa seuraa henkilö, mutta ei mene kauaa kunnes mua oikeesti alkaa ärsyttämään. Sama asu, sama meikki, sama talo takana ja samanlainen sää. Alkaa se älytön kuva putki, kun joka päivä seinälle ilmestyy uusi kuva, mikä tuntuu siltä, että olet nähnyt sen sata kertaa. Kuulostaako tutulta? Ei ellet ole kiinnittänyt tälläsiin vielä huomiota.

Tarkoitus ei ole moittia ja sanoa, että tämä olisi väärin. Tämä on vaan mielestäni yksi syy millä saa kadotettua oman tilinsä hehkun varsinkin instagrammissa, jossa vaikuttavin tekijä on nimenomaan ne kuvat. Itse tykkään seuraa ihmisiä, joilta tulee laidasta laitaan kuvia ja materiaalia. Kuvat jotka monipuolisia, kauniita sekä erilaisia puhuttelevat eniten ja ovat mielestäni seurattujen ihmisten vetonaula. Tottakai moni muukin asia vaikuttaa.

Välillä tietysti on vaikeeta löytää aikaa kuvien ottamiselle. Suomen sää, työ ja koulu vaikuttavat siihen, että on vaikeeta saada niitä kuvia. Siksi moni varmaan turvautuu siihen, että lisää yhdeltä kerralta monta kuvaa.

Haluan kuitenkin näyttää teille miten pystyy hyödyntämään erilaisia asentoja, kuvakulmia ja taustoja niin, ettei kuvat kuitenkaan näytä asua lukuunottamatta siltä, että ne on otettu samasta paikasta ja samana päivänä. Olimme Idan kanssa muutama päivä sitten kuvailemassa Espoossa. Samalla kun lähettelin illalla hänelle kuvia, huomasimme, että yhdestä lokaatiosta tulikin yhtäkkiä monta paikkaa.











Kolme hyvää kikkaa hyödyntää kuvauspaikkaa on:
1. ottaa sekä läheltä, että kaukaa kuvia
2. kokeilla monia eri asentoja, vaikka ne tuntuisikin aluksi aivan hölmöltä. Kävellä, seisoa, istua, kyykkiä:D Parhaimmat kuvat tulee ihan yllättävistä asennoista.
3. Valita ympäristöstä sellainen kohde, missä esiintyy maltillisesti eri taustavärejä. Eli tausta, jossa ei ole sekaisin autoja, ihmisiä, rakennuksia ja kaikkea. Tämän takia seinät ja rakennukset ovat yleisesti ottaen helppoja valintoja kuvata ihmisiä. Myös makro kamerasta on apua.

Kaikille tälläiset asiat eivät ole tärkeitä. Ja jotkut, jotka panostavatkin someen, eivät mieti tälläisiä asiota. Se on ihan okei. Instagram ja kuvat on paljon muutakin kun "täydellisiä" kuvakulmia, asentoja ja yhteensopivuutta. 

Haluan tähän loppuun sanoa vielä, että vaikka seuraankin todella paljon ihmisiä hienojen kuvien takia, niin silti mielestäni kaikista mielenkiintoisimmat profiilit ovat sellaiset missä näkyy aitous. Sellaiset kuvat josta välittyy tunnelma, mitä filttereiden avulla ei voi tehdä. 


Kuvat: Ida (Vlogi) (Instagram)

Likes

Comments



Tämä mystinen sana positiivisuus, mitä monet laukoo päivittäin suustaan, kirjoitetaan jokaiseen facebook päivitykseen ja ilmoitetaan heti ensimmäiseksi työhaastattelussa kun otetaan puheeksi persoonallisuustyyppi. Kaikkihan me olemme positiivisia tänään, huomenna ja nyt. Joka hetki.

Mulle tämä syksy on ollu pääosin todella tasapainoista ja iloista aikaa eli juurikin sitä positiivisuutta. En osaa kirjata mitään erikoisia asioita, mistä asia voisi johtua. Moni kenet mut tuntee ei välttämättä tunnista mua tälläisestä tilasta. Normaalisti olen nimittäin aika stressaaja sekä pohtiva tyyppi. Moni pienikin asia päässäni saa isot mittakaavat.
 Tästä olettaen voitaisiin ajatella, että en todellakaan ole positiivinen. Joskus saatan nimittäin stressaantua siitä, että en esimerkiksi ole juonut päivän aikana tarpeeksi vettä. Eli aivan älyttömistä asioista. Sitten makaan koko loppu illan sängyssä ja mietin, että miksi en juonut sitä perkeleen vettä.

Tänä syksynä on kuitenkin tapahtunut yksi asia, mille joskus nauroin. 








Olen oikeesti alkanut miettiä, mitä sana positiivisuus ja iloisuus tarkoittaa. On herännyt monia kysymyksiä, siitä miksi tämä sana on sellainen, että sitä pitää aina korostaa ja nostaa esille. Positiivisuus on siis se hyvä sana ja jos joku vähänkin kertoo olevansa negatiivinen, niin se koetaan yleensä heti huonona.

Tietysti yleisesti positiivinen elämänasenne on hyvä. Etenkin kun mietitään työelämää niin, en näkisi hyvänä työntekijänä sellaista, kuka tosiaan kertoisi siellä työhaastattelussa vihaavansa kaikkea. Enemmän nämä pohdinnat herättivät tunteita siitä, miksi nykymaailmassa on tärkeetä korostaa tätä piirettä. Faktahan on se, että kukaan meistä ei 365 päivää vuodessa ole positiivinen. Välillä tuntuu, että ihan kuin ei saisi olla surullinen tai jos on surullinen ja negatiivinen fiilis niin sitä ei saa todellakaan näyttää kenellekkään. Muuten tulee tunne, että on luuseri. Tämä ajatus koskee lähinnä some-maailmaa, mutta myös entistä enemmän sitä ympäröivään realistista arkielämää.





Onko lasi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?


Mitä enemmän saamme ympäröiviltämme ihmisiltä paineita siitä, että kaikki pitää olla hyvin, sitä enemmän mielestäni ihmiset sulkevat todelliset fiilikset filttereiden alle. Minusta on ok olla negatiivinen ja surullinen. Itse toivoisin, että ihmiset olisivat avautuneimpia omista tunteistaan enemmän. Mieleeni tuli myös joitakin vanhoja blogeja mitä joskus luin. Tajusin, miten niin paljon erillaisempaa blogi maailma oli joskus. Ihmiset oikeesti kertoivat omista fiiliksistään kaikella paskalla kuorutettuna eikä jokainen hetki elämässä ollut kuin elokuvissa. Mä niin toivoisin, että löytäisin tälläsiä blogeja lisää vielä! Joten laittakaapas lukuvinkkiä tulemaan.

Mutta summasummarum, positiivisuus ja negatiivisuus on hyvästä. Molemmat tasapainottaa toisiaan ja kun myöntää olevansa välillä surullinen se tuo niin paljon helpotusta elämään. Lähinnä ehkä se, että myöntää itselleen vapauden olla joskus negatiivinen ja surullinen, eikä aina vaadi itseltään sitä positiivisuutta. Tästä syntyy mielestäni elämä, jossa se iloisuus on keskeisemmässä roolissa ja voi oikeesti todeta olevansa positiivinen.

Ja vielä se mikä mua nauratti ja mistä tää koko postauksen idea lähti.

Mun äidin miesystävä kertoi joskus vinkkejä, miten lisätä positiivisuutta elämässä. Silloin pyörittelin päätäni enkä jaksanut uskoa mitään mitä hän kertoi. Päätinpähän kokeilla ja tässä sitä ollaan. Lähes joka aamu kerron itselleni, että " tänään on hyvä päivä. " Kliseistä, mutta toimii! Vinkki part 2, toimii myös myynnissä ja työelämässä;) Näin helppoa on siis olla onnellinen, mutta silti välillä edelleen masistelen sängyssä nestehukassa.





Likes

Comments

Näitä postauksia on varmasti jokaisella, jotka kirjoittavat blogia. Mielestäni nämä ovat kuitenkin jopa  kaikista kiinnostavampia kirjoituksia. Yleensä nimittäin ihmiset kertovat näissä sellasia puolia, mitkä eivät tule muuten näkyviin teksteissä tai kuvissa. Jopa sellasia mitä kaikki kaveritkaan eivät tiedä. Asiat ovat yleensä jotakin niinsanottuja "salaisuuksia" kuten, että joku kuuntelee Robinia, vaikka ikää olisi jo 30? ( ei mitään itsekkin kuuntelen):D Hauskaa huomata pintaa syvempää millainen jokin henkilö täydellisten kuvien takaa on. Siksi ajattelin itsekkin tehdä tälläisen.



1. Rakastan iskelmää, suomalaista musiikkia ja voisin mennä tangomarkkinoille
Kyllä! Tämä puoli on herännyt henkiin tässä 7 vuoden sisällä, mutta kuitenkin. On päiviä tai viikkoja jolloin kuuntelen ainoastaan suomalaista musiikkia. Riippuu ehkä ihan tunnetiloista millainen fiilis on. Jos siis vastaan tulee auto minkä ikkuinoista raikuaa Yölintua tai muuta vastaavaa nin jees se olen minä!:D




2. Tykkään suunitella ja järjestää juhlia
Tämä fakta on niille tuttu ketkä minut oikeesti tuntee. Tämä on jopa puolivitsi tiettyjen kavereiden keskuudessa, sillä olen oikeesti aina joko menossa tai järjestämässä jonkun asian kunniaksi kissan ristiäiset. Mietin aina ja suunittelen vähintään puolvuotta aikasemmin, mitä tehdään uutenavuotena ja millaiset bileet järjestetään vappuna. Tällä hetkellä mietin ens kesän festareita jo, mutta eiks se ole kaikilla muillakin ajankohtaista?:D








3. Partiolainen ja sirkuskoulu
On myös harrastettu jalkapalloa, tanssia ja uintia, mutta partio ja sirkuskoulu ovat ne erikoisimmat harrastukset. Molempia harrastin jopa aika pitkäänkin, mutta ikävä kyllä ei musta tullut sitten akrobaattia tai vaeltajaa. 






4. En pysty keskittymään jos musiikki soi
Johtunee ehkä siitä, että eläydyn niin paljon siihen musiikkiin ja kuuntelen sanoja. En tiedä kuinka moni yleisesti pystyy kuunnella musiikkia ja tehdä jotain aivotyötä samaa aikaa, eli kirjoittaa tai lukea, mutta monesti mm. kirjastossa jengi kuuntelee musiikkia lukiessaan. Päättelen siis tästä:D Toisaalta sitten kun en kirjoita tai lue niin kuuntelen aina musiikkia.






5. Pakkomielle puhua elokuvan aikana
Tämä fakta on kyllä niin tuttu jokaiselle kenen kanssa olen katsonut jotain elokuvaa tai ohjelmaa:D En tiedä mikä siinä on, mutta kyllä, mun on pakko aina kommenttoida tai kysyä henkilöltä kenen kanssa katson sillä hetkellä jotain. Huvittavaa siinä on se, että jopa silloin kun olemme vuokranneet leffan, mitä kumpikaan ei ole nähnyt niin silti saatan jotenkin "vahingossa" kysyä esim. " mitä tapahtuu seuraavaksi?", " miksi noi on nyt tuolla?", " Miksi toi teki noooin?". Kyllä musta tulee kuin pikkulapsi välillä:D Tähän lisäten, olen myös malttamaton ja eläydyn kanssa syvällä tunnetasolla leffaan kuin leffaan. Eli yleensä aina itken jokaisen leffan lopussa, oli se sitten onnellinen ja kurja loppu. 




Toivottavasti tykkäsitte näistä mun "ihmeelisistä" faktoista. Monelle kaverille nämä kaikki ei tullut tosiaan yllätyksenä, mutta muille nämä ovat varmasti uusia juttuja, mitkä ei mistään kuvista paljastu. En ole hirveesti täällä kirjottanut tai avannut mitään syvällisiä juttuja, mutta jos teitä kiinnostaa enemmän tämän tyyliset postaukset, niin kommentoikaa!:)

<3: Tanja

Likes

Comments