VUOSI 2019

Tämä kulunut vuosi on ollut täynnä suuria tunteita, iloineen ja suruineen, on ollut paljon hyvää, mutta hetkittäin ikävää. Alkuvuodesta en saanut blogiin kirjoitettua juuri mitään. Postaukset vähenivät, mutta loppu vuotta kohden aloin kerta viikkoon jakaa kuvapainotteisia postauksia. Ja sillä linjalla jatkan tulevana vuonna. Toki jos asiaaa tulee postauksen verran, niin tulen niitä tänne varmasti myös jakamaan.



Mistä kaikesta muistan vuoden 2019?

- Tallillamme syntyi kolme varsaa, mutta yksi varsa menetti kahdesti emänsä. Ensin oman ja sitten keinoemon. Lopuksi pieni muutti pois.

- Viivi tiputti mut kahdesti esteillä ja satutin polveni. Ollessani akuutissa naureskelin epäonnistuneille kuville, vaikka polveen sattuikin kovasti.

- Tippumisen jälkeen tuntui pitkään, että ratsastuksessa mikään ei suju mitenkään ja kaikki menee vain pieleen. Pikku hiljaa loppusyksyn ja alkutalven, eli loka-marraskuun aikana onneksi tunnit alkoivat taas lähteä parempaan suuntaan.

- Sain töitä! Ja nyt tuttuun tapaan stressaan kulkemista. Vaikka tiedän saavani siihen apua ja kuitenkin onnistun reitin kulkemisessa, niin vakio hermoilun aihe tämä on.

- Nuorten 18-30 vuotiaiden näkövammaisten kuukausittainen tapaamisryhmätoiminta alkoi ja siellä olen tutustunut uusiin ihmisiin.

- Kohtasin ihmisä, jotka laukoivat mitä typerämpiä kommentteja näkövammastani, mutta myös ystävällisiä ja ymmärtäväisiä. Nämä kaksi taitanee kulkea käsikädessä, vähän vuorotellen molempia.

- Vuoden kohokohtia oli myös reissu Porin Yyterin hiekarannoille viikoksi. Sekä myös Subwaylle pääsy yli neljän vuoden tauon jälkeen. Tänä keväänä subiin ilmestyi gluteeeniton sämpylävaihtoehto. Ja siitä olin erittäin iloinen.


Lyhyt katsaus menneeseen vuosikymmeneen.


2010: aloitin ratsastuksen syksyllä, lokakuussa. Samoihin aikoihin menetin veljeni.

- 2013: Peruskoulu oli ohi!

2014: Lähdin Hämeenlinnaan opiskelujen perässä, vuoden Lahdessa olon jälkeen.

2015: Keväällä terveyteni ei ollut kunnossa ja ratsastukseen tuli taukoa. Perustin tämän blogin bloggeriin, ekokuussa.

2016: Koin jälleen suuren menetyksen. Tällä kertaa oli pikkusiskoni vuoro lähteä enkelien luokse. Mutta samana vuonna Luna ja Lilja tulivat meille.

2018: Blogi siirtyi tälle aluatalle Nouwiin. Valmistuin lähihoitajaksi ja Hämeenlinnan opiskeluvuodet olvat ohi. Kesällä muutin omaan asuntoon.

2019: Aloitin ratsastamaan kahdesti viikossa. Sain myös töitä!

Vuosikymmenen ja vuoden viimeinen kuva Vikkanisata, maanantain tunnin jälkeen.

Oikein hyvää uutta vuotta 2020!

Tykkää-merkinnät

Kommentit