KYLLÄ KYPÄRÄLLE

Urheilija ei tervettä päivää näe.

Olin maanantaina (13.1.19.) ratsastamassa suomenhevostamma Ritalla. Pitkään tunti sujui hyvin. Tehtävät onnistuivat ja Rita toimi hyvin. Mikään sen käytöksessä ei viitannut tulevaan. Kenttä oli niin kova joten menimme laukkaamaan pellolle. Muutamat ensimmäiset nostot sujui hyvin. Viimeisellä laukannostolla Rita ryösti kavereiden perään ja heitti parit pukit. Tipuin pää edellä kovaan maahan. Isku oli todella kova. Kypärän iskiessä maahan, ääni oli kuulunut pellon toiseen päähän, jossa muut jo olivat. Hetken aikaa näkyi tähtiä, silmissä sumeni ja päähän alkoi koskemaan heti. Opettaja soitti ambulanssin heti, sillä pään liikuttaminen sattui pään alueella eikä pystyyn nouseminen onnistunut huimauksen vuoksi, vaikka sitä yritin pari kertaa. Myös leukaan tuli verta vuotava ruhje, se sai kovan osuman maahan.

Ambulanssi tuli nopeasti, vaikka sen odottaminen tuntui ikuisuudelta. Pillit päällä sairaalaan, matkalla päätäni tuettiin ja mulle kaikenlaista höpöteltiin. Niin kauan kun vamman laadusta ei ollut tietoa, niin mua hoidettiin kuin pahemman aivovamman saanutta. Muunmuassa pää tuettiin, mahdollisimman vähän liikutettiin ja paita leikattiin. Siellä sairaalassa kuvattiin pää, kaula, niska, selkä ja keuhkot. Eli kaikki. He sanoivat, että putoamistilanteissa ja pään vammoissa pitää varuiksi näin toimia. Hyvä vain, että kunnolla tarkistavat. Kipujen takia pelkäsin kovasti. Sillä edes normaali kipulääke ei auttanut, vaan joutuivat antamaan lääkettä joka lasketaan huumeeksi. Sekään ei heti auttanut.
Kuvat katsottiin kahdesti, sillä lääkäri halusi olla tarkka, hän myös löysi jonkun kohoaman, mikä todettiin kuitenkin eikriittiseksi. Mitään vakavaa onneksi ei löytynyt ja selvisin aivotärähdyksellä.

Seuraavana päivänä, eli tiistaina kuvattiin leuka, sillä se oli myös kipeä. (edellisenä päivänä oli tunnoton) Murtumia sielläkään ei onneksi ollut, mutta pari viikkoa pitää olla pehmeällä ruokavaliolla ja tulee myös kahden viikon päästä hammaslääkäri, joka vielä tarkistaa hampaat. Tiistaina myös pään alueen kuvat oli katsottu kolmanne kerran, ettei varmasti mitään ole.

Hassua oli se, että ambulanssikuskeja/ensihoitajia ja sairaanhoitajia kiinnosti mun silmät, niistä kyseltiin ja silmiäni ihailtiin. Ambulanssin ensihoitaja jopa luuli, että mustuiset olivat vaurioituneet tippumisen vuoksi. Sairaalassa yksi hoitaja jopa pyysi toisen niitä katsomaan. "kauniit silmät, en oo tuommoisia ennen nähnyt" hän sanoi. Vaikka kehut silmistäni tuntuu hyvältä, niin siinä tilanteessa se kyllä vähän häiritsi.

Kypärä. Ilman sitä en näin olisi selvinnyt. Se pelasti paljon. Kypärä = halpa henkivakuutus. Älä nouse hevosen selkään koskaan ilman kypärää. Edes paria kuvaa varten. Mun seuraava ostos onkin uusi kypärä. #kylläkypärälle

Tein myös sen päätöksen, että jatkossa aina hevosen selkään noustessa pistän turvaliivin päälle.

Ambulanssissa ja akuutissa oli ihan huvittavaa kuulla hoitajien tippumis- ja ratsastuskertomuksia/kokemuksia. Ensihoitaja kertoi tumpanneesa tupakan kengänpohjaan ja hevonen säpsähtänyt jotain, sitten hän oli tippunut. Joku sairaanhoitaja oli polttareissaan ratsastanut ja jännittänyt niin paljon että hevonen oli säikähtänyt. Ja jonkun hoitajan puoliso oli pakottanut hevosen selkään.

Maanantai-tiistai yön yli oli niska- & kaulatuki. Aamulla sen sain ottaa pois.

Ambulanssia odotellessani olin kokeillut leukaa ja kunnolla se olikin auki. Kädessä siis on kuivunutta verta.

Leuka tiistaiaamuna 14.1.2019. Kun laastari oli otettu pois. Oli siinä ja siinä, että töistäänkö, mutta ei tikattu.

Leuka keskiviikkona 15.1.2019. Paranee pikkuhiljaa. Turvotus myös laskenut.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

IP: 2a01:4f9:4a:27ee::2