HEVOSHARRASTUS NÄKÖVAMMAISEN SILMIN

En tiedä mistä tämä postauksen idea syntyi, mutta tuli vain idea kirjoittaa, kun mietin tämän postauksen asioita ollessani yhtenä lauantaina tallilla. Siitä jotenkin mietin, että mitä jos kirjoittaisin blogiin postauksen, että minkälaista on hevosharrastus näkövammaisen silmin. Tämä postaus on jo kirjoitettu pari kuukautta sitten, mutta halusin säästää tätä postausta hetken aikaa, ettei kerralla tulisi montaa näkööni liittyvää postausta.

Kun putsaan hevoselta kaviot mulla on kasvot noin 15 cm päässä hevosen kaviosta. Ja kaikkihan sen tietää, että vaarallistahan se on. Potku voi tulla silloin hyvin herkästi kasvoihin. Kuitenkin aina kun tunnen, että hevonen yrittää potkia/riuhtoa jalkaansa, niin päästän vain kaviosta irti ja nostan hevosen jalan uudelleen. Hevosen hoitaminen on helpompaa käytävällä, sillä käytävällä on hyvä valaistus jossa näkee paljon paremmin, toisin kuin hämärässä karsinassa. Aina kun vain on mahdollista, niin hoidan hevosen käytävällä.

Ratsastuksessa mun on vaikea hahmottaa tiet. Enkä nyt tarkoita suoraa uraa, vaan esimerkiksi puomeilla tai esteratsastuksessa. Joillain puomitehtävillä välillä pyydän, että opettaja laittaa merkiksi kanisterit, joiden takaa kuuluu kiertää. Näin tämä helpottaa mua ja hevosta, kun en käännä puomille hevosta liian aikaisin tai liian myöhään. Esteille pitää hahmottaa tietä aina vähän kerrallaan. Yleensä mua myös auttaa,kun tietyn esteradoilla on mennyt pari kertaa. Silloin muistaa ulkoa mistä ratsastaa. Mun voltit ja ympyrät ei ole aina täysin symmetrisiä juuri tuon hahmottamisen vuoksi. Voltilla joudun myös kääntämään päätä jotta näen mihin ohjaan hevosta, sillä pelkkää silmää kääntämällä en näe sivulle. Joskus mulle on sanottu, että päätä ei kuuluisi kääntää voltilla tai ympyrällä, mutta mä joudun kääntämään päätä. Onneksi se ei ole iso virhe. En ole kokenut että pääni kääntämisestä sivulle olisi haittaa.

Kun askellajina on laukka, niin tuntuu, että kentän pääty tai vaikka esteet tulevat yht'äkkiä eteen, koska etäisyyksien hahmottaminen on vaikeaa. Samoin kentän kirjaimet näen parin metrin päästä, mutta onneksi muistan ne kirjaimet ulkoa, joka helpottaa. Kevennyksen tarkistaminen hevosen lavasta on myös äärimmäisen vaikeaa, mutta joillakin hevosilla pystyn tuntemaan sen sillä, että käännän hevosen voltille. Jos tuntuu, että heppa kaatuu, niin silloin mulla on väärä kevennys. Tää on vaan siitä harmi, että kaikilla hevosilla se ei onnistu. Mutta onneksi opettaja silloin huomauttaa asiasta, jos en itse ole huomannut, että mulla on väärä kevennys.

Monesti mulle on sanottu, että mun ratsastuksesta ei huomaa, että en näe yhtä hyvin kuin muut ryhmässäni. Se on totta, sitä ei ulkopuolinen pysty näkemään, että näköni on hyvin heikko, mutta mä itse huomaan sen. Juurikin noissa mainitsemissani tilanteissa, joita kohtaan vaihtelevasti. Joku kerta hoidan vaikka hevosta karsinassa niin silloin on vaikeampaa putsata esim ne kaviot ja joku toinen kerta aurinko saattaa paistaa niin kirkkaasti, että en näe juuri yhtään eteen ja silloin on vaikea nähdä esim joku este tai kanisteri. Eli näitä haastavampia tilanteita ei ole kaikkia joka kerralla.

Toivottavasti tykkäsit tästä postauksesta.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229