Ensin kerron meidän ratsastustunnista ja sen jälkeen kerron vielä mitä edellisen tunnin ratsastajalle kävi. Meidän tunnin aiheena oli taivutukset ja asetukset. Teimme paljon pääty-ympyröitä käynnissä, ravissa ja laukassa. Nyt musta tuntui, että sain Riiaa jopa taipumaan, se kun on ollut niin vaikea saada asettumaan ja taipumaan. Kerta kerralta meillä on sujunut paremmin ja paremmin. Tällä tunnilla Riia oli aika reippaalla tuulella, mutta kuunteli kuitenkin hyvin kaikkia apujani. Myös kenttä oli hyvässä kunnossa, niin pääsimme hyvin laukkaamaan. Ensimmäistä kertaa sain Riiaa jopa laukasssa asettumaan ja taipumaan. Lopuksi vielä teimme pysähdyksiä ja peruutuksia ja siirryimme raviin. Tämä tehtävä toimi muuten hyvin, mutta kolmanneksi viimeisellä pysähdys-peruutuskerralla Riia alkoi ensin steppailemaan ja lähti laukkaan. Tämän jälkeen Riia malttoi pysähtyä ja peruuttaa taas kiltisti, sekä lähti raviiin. Mielestäni tunti sujui kivasti, alun häiriötekijöistä huolimatta.
No mitä sille edellisen tunnin ratsastajalle oli käynyt?
Kun olin Riian hoitanut ja vienyt varusteet paikoilleen sekä vaihtanut itselleni kengät ja takin, niin kysäisin meidän opettajalta, että mitä oli tapahtunut. Ratsastaja oli lähtenyt tunnille ensimmäistä kertaa ilman turvaliiviä sanonut vain, että "en mä tänään sitä (turvaliiviä) laita/tarvitse". Hän oli horjahtanut isoaskelisen Vernan selässä ja kerinnyt sanomaan, että tippuu sieltä. (Tätä mä myöhemmin ihmettelin, että miten joku voi kerkiä sanomaan, että tipuu hevoselta.) Hän siis oli tippunut kyljelleen. Jäi maahan haukkomaan happea, ensin luulivat, että oli mennyt ilmat pihalle, mutta kun maasta ylös ei pässyt, niin oli todettu, että mahdollisesti olisi kylkiluut murtunut/poikki. Ratsastaja oli kahteen kertaaan kieltänyt vielä, ettei soiteta ambulanssia, kun sitä opettaja ehdotti. Mutta lopulta lähti ambulanssilla sairaalaan.
