Nyt ymmärrän: oma merkityksellisyys on jo tässä ja nyt

Istun juuri Gotlannista saapuvalla laivalla ja täällä on aika hiljaista. Laiva on varmasti vuodelta 1993. Kuitenkin sain vatsan täyteen sitruunalohella ja perunamuussilla. Nyt jaksaa taas!

Tänään ajattelin tulla jakamaan vähän mun fiiliksiä viimeisestä 7 viikosta mun elämässä sekä kertoa mitä kaikkea olen päässyt itsestäni jälleen oppimaan. Ensinnäkin ne, jotka ovat mua seuranneet aktiivisesti instassa ja niin myös täällä blogissa, tietävät, että osallistuin kuusi viikkoiseen Toteuta Unelmasi -valmennukseen ihanan Adaman (kotisivut) johdolla, ja nyt ne kuusi viikkoa ovat jo kerenneet rientää ohitse. Kuitenkin nyt täytyy sanoa, että wow minkälaisia fiiliksiä olen viime aikoina päässyt kokemaan, ihan huippuja fiiliksiä ja onnentunteita! Fiilikset ovat siis olleet todella optimistiset ja voimaantuneet muutamaa pelontunnetta lukuunottamatta. Vaikka nämä pelontunteet eivät olekaan tuntunteet lopullisilta vaan ohimeneviltä, niin on tämä pelko mussa sanonut kutakuinkin näin: ”Okei Seidi mietis nyt ootko sä vähän liian toiveikas itses suhteen ja liian haaveilija?”, jonka jälkeen olen koittanut kuitata tän pelontunteen ja kuiskutella sitten optimismipäälleni, että ”Noup, sä oot vielä nuori ja just nyt sä saat tehä just niin kun sun sydän sanoo! Oot tarpeeksi juuri tuollaisena kun oot!” Ja näin oon taas palannut huippufiilikseen. Siis ikään kuin se huippufiilis on pystynyt säilymään huipussaan, koska oon osannut sanoa niille pelonpoikasille että hyshh.

Mutta nyt haluan kertoa mistä kaikki oikeasti lähti. Viime Toteuta Unelmasi -valmennukseen liittyvässä postauksessa kerroinkin jo hiukan mistä kaikki lähti, mutta haluan vielä mainita muutaman sanan siitä alusta, koska olen häkeltynyt miten paljon omaan mieleen voi todella vaikuttaa. Alkusyksyllä siis koin pitkästä aikaa sellaisia masennukseen viittaavia tuntemuksia ja musta tuntui, että en vain kyennyt kaikkeen, mitä elämässäni sillä hetkellä oli. Samalla olin ylittänyt omat voimavarani ja oman pääni kapasiteetin. Teki mieli luovuttaa kaiken tekemisen suhteen elämässäni. En kuitenkaan luovuttanut. Sitten tuli tämä mahdollisuus osallistua valmennukseen, ja se tuntui silloin kuin pääni tornadoon olisi vastattu. Kiitin ja itkin. Lähdin mukaan, ja nyt tässä Visbyn lautalla istuu avautunut tyttö, tyttö, jonka oman itsetunnon ja merkityksellisyyden rappusilla on hypitty seitsemän loikkaa ylöspäin. Seitsemän, koska se on onnenlukuni. Kyllä, ja tätä en osannut tällä tavalla odottaa. Varsinkaan kun mielentilani lähtotilanteessa oli niin sanotusti down.

Omat ydinongelmani itseni kanssa ovat olleet mm. oma riittämättömyys itselle, itseni hyväksymisen vaikeus, omien oikeiden halujeni ja vahvuuksieni tunnistaminen sekä toki myös tehoton ajankäyttö sekä rutiinien puuttuminen. Ja näihin kohtiin valmennuksessa olen saanut ratkaisuja. Ratkaisuja, joita olen saanut ovat mm. oman vapaa-ajan lisääminen konkreettisesti yhtä tärkeänä asiana kuin muutkin, tavoitteiden toimintasuunnitelman luominen, viikoittaisen ja päivittäisen ajankäytön uudenlainen hallinta (tehokkaammat tavat) sekä onnistumiskansion pitäminen. Näiden kuuden viikon aikana valmennuksessa olemme käyneet läpi kuusi eri aihe-aluetta: 1. Mielenlaatu, 2. Uppoutuminen, 3. Minun vahvuudet, 4. Omat tavoitteet, 5. Aikaansaaminen ja toiminta sekä 6. Elinvoimaisuus. joista jokaisesta olen saanut ihan super paljon. Olen saanut mm. uskoa, voimaa, inspiraatiota, vertaistukea, omia tunnepurkauksia, positiivisuutta ja ennen kaikkea turvallisen ja kannustavan ympäristön tavoitteideni toteuttamiseen. Minut on kohdattu juuri sellaisena kuin olen, mutta myös minä olen uskaltautunut sanomaan ääneen unelmiani. Ehkä jos pitäisi valita näistä yksi viikko ”ylitse muiden”, olisi se viikko 5. Aikaansaaminen ja toiminta, koska koin saavani niin hirmuisen hyviä vinkkejä omiin toimintatapoihini ja ajankäyttöön, että inspiroidun heti toteuttamaan niitä. Se, että valmennus sisälsi jokaiselle viikolle oman työkirjansa, piti yllä sitä, että niiden omien asioiden parissa tuli oikeasti istuttua ja se avasi itsessäni joka kerta jotain. Jotain suurempaa, joka sitten johti oman ytimeni äärelle. Välillä sitä oli jopa haastavaa laittaa se pienikin aika itseensä, mutta sitten taas välillä flow -salama kulki lävitseni päästä varpaisiin noin vain ja työkirjojen täyttö sujui kuin tuosta vain. Tiedättekö, kun sitä on niin helppoa jättää oma-aika ja itsensä kehittämisen aika hungingolle? Sillein: ”Adios, ei teitä nyt kerkeä miettiä!” Ja tähän opin yhden ratkaisun: Omaan aikaan, itsensä kehittämiseen sekä tavoitteiden suunnitteluun on vain jätettävä aikaa almanakasta, ihan vain siksi, että näin suurena unelmoijana ja itseni kehittämisestä kiinnostuneena, on se kaiken sen alku ja juuri. Ja sen, että en unohda itseäni arjen keskellä. On opittava sanomaan myös ei.

Valmennuksen aikana ymmärsin, että niiden konkreettisten tekojen ja pienten muutosten tärkeyttä ei voi ylikorostaa silloin kun haluaa todella saavuttaa jonkun oman tavoitteen/unelman. Ja se mitä aikaisemmin kirjoitin tuossa ylempänä, että olen hyppinyt seitsemän askelta ylöspäin omalla merkityksellisyyden ja itsetunnonpolullani, on myös ilmenevistä pelon tunteista huolimatta näkynyt niin, että olen ottanut niin sanotusti ne unelmat ja tavoitteet omaan haltuuni ja käsiini. Olen ikään kuin ottanut kissan pöydälle itseni suhteen ja päättänyt, että jos minulla kerta on mahdollisuus tehdä pieniä steppejä, niin miksi en hyödyntäisi niitä? Olen mm. päättänyt alkaa pitää kirjaa onnistumisistani sekä omasta budjetistani, jotta pitäisin yllä kiitollisuutta omista kyvyistäni sekä oppisin hyödyllisempään säästämiseen. Olen päättänyt myös luoda pienempiä välisteppejä tavoitteiden polullani, jotta osaisin myös nauttia matkastani. Olen päättänyt uskaltautua pitämään enemmän omia puoliani ja hankkimaan oikeasti ammattiapua. Olen päättänyt luoda itselleni uusia ei vain hyödyllisiä, mutta myös mielekkäämpiä arkirutiineja, jotka sisältävät vähemmän puhelinta ja enemmän toimintaa. Nyt haluan jakaa erään kommentin työkirjastani viikkoon viisi liittyen:

”Mielestäni hommat tavoitteiden suhteen ovat lähteneet hyvin käyntiin, pienin, mutta varmoin askelin. Olen saanut luotua blogipostauksia sekä instakuvia siihen tahtiin kun olen suunnitellutkin. Tärkeimpänä koen kuitenkin sen oman mielenmaailman muutoksen, eli koen, että oma asenteeni sitä kaikkea kohtaan on taas oikeassa suhdanteessa. Olen ollut positiivisempi ja entistä kunnianhimoisempi jatkaa matkaani kohti tavoitteita. Prosenteissa se voisi olla +50%. Olen myös päättänyt alkaa pitää kirjaa tietyistä asioista itseni kannalta mm. omaa budjettia rahan käytössä sekä oikeasti seurata omia statistiikkoja blogin ja instagramin suhteen. Myös oman kiitollisuuspäiväkirjan täyttäminen omasta työnteosta on liittynyt tekemisieni joukkoon. :)”

Tätä valmennusta voin ihan koko sydämestäni suositella jokaiselle, joka haluaa oppia tuntemaan itseään lisää ja oikeasti päästä lähemmäksi sitä omaa elämän merkityksellisyyttä. Valmennus sopii myös mielestäni niille, jotka omaavat halun ja edes hippusellisen uskon omiin tavoitteisiinsa ja tämän jälkeen paloa myös hypätä sen toteutuksen polulle, niin kuin minä hyppäsin polkuni portaita ylöspäin. Osallistumalla valmennukseen voi saada selkeyttä omiin tavoitteisiinsa, mutta myös tietoa siitä, kuinka niitä kohti lähdetään ja kannattaa lähteä. Koska jokaisella on omia henkilökohtaisia tapaamisia Adaman kanssa, saa valmennuksesta myös todella yksilöllistä tukea juuri niihin omiin "ongelmiin"/pohdinnanaiheisiin. Valmennuksen kautta pääsee ennen kaikkea tekemään omien tavoitteiden kannalta syvän tutkimusmatkan itseensä, joka niin ikään tuo yksilöä lähemmäksi omaa merkityksellisyyden kokemusta. Ja heii, Adamalla alkaakin jo 3.12. uusi Toteuta Unelmasi -verkkovalmennus, joten jos yhtään kiinnostuit käy kurkkaamassa Adaman nettisivut (tästä linkistä) ja tutustu lisään valmennuksen sisältöön. :)<3

Juuri tällä hetkellä olen todella kiitollinen ja onnellinen siitä, mitä kaikkea olen viime aikoina päässyt henkisesti kokemaan. Voin tällä hetkellä aistia ja ymmärtää elämän tarkoitusyhteyksiä, ja sen, että kyllä jokaisella vivahteella elämässämme on todella oma merkityksensä. Sitä tarkoitusta ei välttämättä tunnista heti, mutta joku päivä, kyllä joku päivä sen voi vielä ymmärtää. Elämä on matka, mutta tärkeintä on nauttia hetkistä ja jokaisesta välietapista. Juuri nyt koen, että merkityksellisyys on tässä ja nyt. Vihdoin!

Tykkää-merkinnät

Kommentit