Haastan itseni rauhoittumaan

Tällä hetkellä mielessäni pyörii vaan tuleva kotiinpaluu. Ja sitä ennen ne muutamat pakolliset asiat, jotka täytyy vielä täällä hoitaa. Jokseenkin kuitenkin koti-ikävä on vallannut mieleni viimeisen viikon verran. Ehkä suurempana kuin koskaan aiemmin. Onhan siitä jo lähes kaksi kuukautta kun olin viimeksi kotona, Suomessa. En ole jotenkin kerennyt fiilistellä tarpeeksi joulua, enkä ostaa juuri mitään joululahjoja. Onneksi kerkeän ensi viikon aikana vielä, mutta en tiedä mikä minua on joulun suhteen vaivannut. En ole edes kaivanut esiin joulukoristeitani tänä vuonna. Minusta on tuntunut siltä, että aikaa nauttimiseen ja fiilistelyyn ei riitä. Ikään kuin se to do -lista ei koskaan päättyisi. Vaikka palautettiin meidän iso ryhmätyö viime perjantaina, niin en kokenut siitä helpottavaa oloa. Stressasin jo seuraavista tehtävistä, joita tuli hoitaa.

Sitä olenkin koko syyslukukauden pohtinut; missä menee se raja, että on liikaa? Onko raja siinä, että ei pysty kunnolla nauttia pienistä vivahteista? Vai siinä, että aivojen tehtävien kelaaminen ei vain lopu? Vai kenties siinä, että tuntee painetta rinnan päällä, koska kokee että ei kykene suoriutumaan kaikesta tekemisestä? Olen kamppaillut ja pohtinut puhki asiaa, mutta sitten päädyn aina hyvinä hetkinä siihen, että höps ei tässä mitään liikaa ole ja kyllä on hyvä myös tienata. Kuitenkin sanon jopa välillä ääneen, että kyllä olisi hyvä vähän jostain vähentää keväälle, ja niin olenkos asialle mitään tehnyt - heh en ainakaan vielä. Olen kokenut vaikeaksi pohtia sitä rajaa, jossa oikeasti jaksaa parhaiten ja kukoistaa. Mietin myös usein sitä, että koska olen täällä Ruotsissa ikään kuin "yksin", niin miksi en olisi vain töissä niin paljon kuin mahdollista. Kuten taisin jossain aikaisemmassa postauksessa mainita, niin työmääräni on kasvanut paljon viime vuodesta ei vain sillä yhdellä työpaikalla vaan myös että minulla on ikään kuin myös toinen keikkaluontoinen työ täällä sen lisäksi. (ja siitä kyllä nautin ihan superisti!) Niin, olen miettinyt rajojani ja vielä en tiedä kaikkia vastauksia. Tämä joulu ja sen myötä totaaliloma tulee kyllä oikeaan aikaan, ja ehkä sillä, että jättää hetkeksi kaiken pois mielestä, ihan kaiken: koulun, työn, tavoitteet, somen, itsensä kehittämisen ja suorittamisen, niin voi löytää kirkkautta. Tavoitteena joulun päiville on kyllä ehdottomasti rakkaat ihmiset, lepo, rauha ja luonto. Ei muuta. Haluan päästä rauhoittumaan ja nollaamaan. Voi olla, että se vaatii some- ja blogilomaa. Voi olla, että se ei vaadi muutamaa päivää enempää, mutta haastan itseni hetkeksi luopumaan kaikesta ympärilläni - velvollisuuksista, etenemisestä ja kovasta tekemisestä. Onko siellä muita, jotka haluavat olla mukana joulun ajan totaali rauhoittumisessa? <3 Rauhallista sunnuntaita!

Tykkää-merkinnät

Kommentit