Kirja kuussa: Harry Potter and the Cursed Child

Mä kirjoittelin kesällä siitä, kuinka en enää lue ilokseni yhtä paljoa kuin ennen. Viime vuonna luin varmaan kokonaiset kaksi tai kolme kirjaa. Nyt olen kuitenkin jo lukenut mahtavat kaksi kirjaa tänä kesänä, eli kirin jo viime vuoden tilastoa kiinni. Tarkoituksena olisi kuitenkin saada lukemisesta jälleen osa mun normaalia arkea, ja siksi otankin tavoitteekseni lukea vähintään yhden kirjan kuussa. Jotta pysyisin tässä tavoitteessa, niin tarkoituksenani olisi tehdä postaus jokaisesta lukemastani kirjasta. En tiedä kuinka kauan jatkan tätä sarjaa, mutta ainakin toistaiseksi. Siispä ensimmäisenä sarjassa olisi vuorossa Harry Potter and the Cursed Child. Kyseessähän on oikeastaan käsikirjoitus eikä kirja, mutta eiköhän se tällä kertaa kelpaa.

Harry Potter and the Cursed Child sijoittuu siis aikaan Harry Potter kirjasarjojen päättymisen jälkeen, tarkemmin ottaen 19 vuotta Harry Potter ja Kuolemanvarjelukset kirjan tapahtumien jälkeen. Käytännössä tarina alkaa viimeiseen kirjaan sisältyneestä epilogista. Harryn nuorempi poika Albus Severus on aloittamassa ensimmäisen vuotensa Tylypahkassa. Junassa Albus tutustuu Draco Malfoyn samanikäiseen poikaan Scorpiukseen ja heistä tulee kirjan myötä hyviä ystäviä. En halua paljastaa juonesta liikaa, mutta voitte kuvitella, että Potterin ja Malfoyn lapset päätyvät aikamoisiin ongelmiin. En halua spoilata kirjaa sen enempi niille, jotka eivät ole tarinaa lukeneet. Myöhemmin tekstissä on muutama pienehkö spoileri, sekä jonkin verran epäsuoria viittauksia, jotka varmasti avautuvat teoksen lukeneille. Käsitelkäämme kuitenkin kirjaa ensin irrallisena kertomuksena ja sitten sen roolia Harry Potter universumissa.

Tarinan keskinäisimpiä teemoja on Harry Potter kirjojen tapaan ystävyys ja tällä kertaa myös perhesuhteet. Etenkin Harryn ja Albuksen suhde on elementti, joka kuljettaa kertomusta eteenpäin. Lisäksi kyseessä on kasvutarina. Kirjassa seurataan niin Albuksen kasvua, mutta myös Harryn kasvua isänrooliin (tosin ottaen huomioon, että hänellä on kirjan alkaessa jo kolme lasta, joista vanhin noin 13 vuotias, niin hänen luulisi osaavan homman jo hiukan paremmin). Lisäksi kirjassa käsitellään odotuksia, ennakkoluuloja sekä toisen varjossa kasvamista. Albus on kasvanut isänsä varjossa ja hänellä on myös taakkanaan aikamoinen nimi. Hänen ystävänsä Scorpius on puolestaan kasvanut oman isänsä kuolonsyöjänmaineen varjossa, sekä kärsien huhuista, joiden mukaan hän on todellisuudessa Voldemortin lapsi. Albus ja Scorpius joutuvat molemmat elämään odotusten sekä ennakkoluulojen vankina. Ennakkoluuloja kohdistuu myös heidän ystävyyteensä, jota monet pitävät omituisena, ottaen huomioon heidän perhetaustansa.

Lukukokemuksena the Cursed Child on helppo ja nopealukuinen. Koska kyseessä on näytelmä, se ei sisällä kovinkaan paljon kuvausta, vaan sisältö on lähinnä dialogia. Sivuja kirjassa (englanninkielinen painos) on 330, ja niiden seassa on aika paljon puolityhjiä sivuja kohtauksen vaihtuessa. Kirja on siis teoriassa noin samanpituinen kuin ensimmäinen Harry Potter kirja, eli Harry Potter ja viisastenkivi. Käytännössä tekstiä on tässä opuksessa kuitenkin vähemmän. Ottaen huomioon sen, kuinka lyhyt tämä kirja todella on, on mielenkiintoista, että tarina ulottuu muutaman vuoden ajalle, eikä yhteen lukukauteen kuten Pottereissa tyypillisesti. Ennen kuin päästään tämän teoksen ongelmiin, niin sanotaan vielä, että itse kyllä pidin tästä lukukokemuksena sinänsä. Mielestäni se oli kirjanakin mukaansatempaava, mutta ilmeisesti vielä paremmin se toimii sitten todellisena näytelmänä lavalla nähtynä. En kuitenkaan suosittelisi täät henkilölle, joka ei ole lukenut muita Potter kirjoja, sillä tarinan ymmärtäminen vaatii tiettyä tietotasoa aiemmista teoksista. Vaikka pidinkin tämän lukemisesta, niin silti minulla on muutamiakin ongelmia sen kanssa. Eiköhän aloiteta kynimään kanaa. HUOM. Seuraavassa pätkässä mukana pienehköjä juonipaljastuksia, joten luethan lopun omalla vastuulla :)

Suurin kysymys ja ongelma mulla on tämän tarinan kanssa on kysymys siitä, onko se niin sanotusti "canon". Eli tulisiko tämä tarina sekä sen tuoma lisätieto Harry Potterin maailmasta ottaa totena? Tulisiko nämä tapahtumat hyväksyä faktana, että näin tapahtui ensimmäisen kirjasarjan päättymisen jälkeen? Tämä kysymys tuntuu jakavan Potterin faneja, ja itsekään en ole aivan varma siitä, millä puolella tappelua olen. Suurimman ongelman tässä taistelussa tuottaa ajankääntäjät. Alkuperäisissä Harry Potter kirjoissa menneisyyttä ei todellisuudessa voinut muuttaa, sillä menneisyydessä tulevaisuuden sinä oli jo muuttanut asian. Esimerkiksi Azkabanin vangissa (tämä esimerkki perustuu elokuvaan, sillä juuri tuota kirjaa en ole muutamaan vuoteen lukenut) Harry, Hermione ja Ron ovat Hagridin luona, kun yllättäen ikkunasta lentää kotilo, joka rikkoo ruukun ja toinen joka osuu Harryn päähän. Katsoessaan ulos, Harry, Ron ja Hermione ymmärtävät, että heidän täytyy lähteä takaovesta, sillä Hiinokan teloittaja sekä muu seurue ovat tulossa. Myöhemmin Harry ja Hermione palaavat tuohon hetkeen tulevaisuudesta. Hermione näkee teloitusseurueen saapuvan ja pohtii, miksi he (Harry, Ron ja Hermione) eivät ole lähdössä. Silloin hän huomaa vieressään kotilon ja heittää sen ikkunasta sisään. Ensimmäinen kotilo rikkoo vaasin ja toisella hän osuu Harryä päähän. Eli Harryn ja Hermionen palatessa menneisyyteen, he eivät todellisuudessa muuttaneet menneisyyttä. Cursed Child kertomuksessa ajankääntäjä on isossa osassa tarinaa, mutta sillä on yksi aiemmasta merkittävästi eroava ominaisuus. Sillä voi todella muuttaa historian kulkua aivan täysin. Koko tarina kirjassa oikeastaan kietoutuu tämän ominaisuuden ympärille, mutta samalla se on tarinan suurin ongelma, sillä se on kaikkien aiemmin tunnettujen sääntöjen vastainen. Lisäksi kaikki ajankääntäjät käytännössä tuhoutuivat taistelussa Salaperäisyyksien osastolla.

Tutkiessani aihetta Harry Potter Wikiassa (as one does), tämän artikkelin mukaan on olemassa kahta eri ajankääntäjätyyppiä: "Tyypilliset ajankääntäjät" kuten se, joka Hermionella oli ja "todelliset ajankääntäjät", joita on olemassa kaksi kappaletta, jotka molemmat esiintyvät Kirotun lapsen tarinassa. Kirjassa itsessään ei kuitenkaan kerrottu tällaisesta tyyppierosta ja jotenkin tämä tuntuu siltä, että jälkikäteen yritetään selittää sitä "pikku mokaa", että vahingossa mentiin rikkomaan kaikki aiemmat säännöt. Tämä selitys erityyppisistä ajankääntäjistä tuntuisi paljon fiksummalta, mikäli se olisi esitetty aiemmissa kirjoissa.

Tämä ajankääntäjä-ongelma on suurin ongelma, joka minulla on tämän teoksen kanssa. Kuitenkin muutamia muitakin seikkoja tahtoisin vielä mainita. Sen enempää spoilaamatta sanon vaan, että Cedrikin vaihtoehtoinen kohtalo - anteeksi mitä?? Siinä ei mielestäni ollut järjenhitustakaan. En näe, että se oisi voinut todella tulla toteen. Toisekseen Harry? Harry käyttäytyi minusta läpi kirjan vähän omituisesti, kuten huutaessaan Minerva McGonagalille ja uhkaillessaan tätä sekä koulua. Harryn keskustelussa Dumbledoren muotokuvan kanssa osa hänen lausahduksistaan tuntuu katkeran vihaisilta, eikä mielestäni oikein Harryltä itseltään. Vaikkakin noita muutamia vuorosanoja lukuunottamatta pitkäaikaiselle lukijalle ja fanille tuo keskustelu Dumbledoren kanssa oli sydäntälämmittävä. Harry vaikuttaa myös olevan välillä jopa hämmentävän huono isä. Hän selittää tätä sillä, ettei hänellä ollut isää. Hänen elämässään oli kuitenkin isähahmoja, niin hyviä kuin huonojakin. Hyvinä mainittakoon esimerkiksi Sirius, Remus, Arthur Weasley, Hagrid ja Dumbledore; huonompina sitten esimerkiksi Vernon ja Lucius Malfoy (vaikka Harry ei niin Malfoyn perhe-elämää päässyt kokemaan, niin varmasti hän sai noista kohtaamisistaan niin Luciuksen kuin Dracon kanssa aivan tarpeeksi selkeän kuvan Luciuksen luonteesta). Muutenkin kuten sanoin, kirjan alkaessa hänen vanhin lapsensa on 13 ja kirjan lopulla vanhin lapsi on noin 16-vuotias, eli Harry on ollut isä jo 16-vuotta, mutta hän "vielä opettelee" ja yrittää olla hyvä isä. En itse tietenkään ole vanhempi, mutta kyllä nyt luulisi, että jos olet ollut vanhemmpi jo yli puolitoista vuosikymmentä, niin olisit saanut siitä jonkun idean, etkä päästelisi ihan mitä tahansa sammakoita suustasi. Näin sitä ainakin voisi luulla, mutta mitäpä minä olen mitään sanomaan.

Olen pariin kertaan lukenut kommentteja, joiden mukaan tämä näytelmä muistuttaa vähän fanin kirjoittamaa tarinaa ja täytyy myöntää, etttä joo toisinaan. Tässä on nimittäin aika paljonkin juoniaukkoja, toiset isompia ja toiset pienempiä. Myöskin osa hahmoista (etenkin Harry, mutta myös muut) käyttäytyivät välillä tavalla, joka ei ollut heille tyypillistä. Myöskin yksi mielestäni vähän mielikuvitukseton asia oli se, ettei tähän oltu jaksettu keksiä uutta pahista. Edelleen taisteltiin Voldemorttia vastaan, vaikka olihan hän jo kuollut noin 20 vuotta sitten. Vaikka toisaalta ymmärrän, että olisi ollut riskeeraavaa kehittää uutta vihollista. Varmasti monet fanit olisivat kääntäneet selkänsä myös tälle idealle. Minusta kuitenkin se olisi ollut vaihteeksi ihan virkistävää. Nyt tuntuu, että Voldemortista yritetään puristaa viimeisetkin mehut irti.

Vielä ihan pari pikkuseikkaa, jotka jäi myös häiritsemään. Harry Potter on maailman surkein antamaan nimiä lapsilleen. Ymmärrän, että hän halusi kunnioittaa vanhempiaan, mutta antaa nyt omille lapsilleen omien vanhempiensa nimet? Mielestäni se on vähän kummallista. Mikäli kyseessä olisi lasten toisetnimet, olisi se jo täysin ymmärrettävää. Mutta "Hei olen Harry Potter, vanhempani olivat James ja Lily ja tässä ovat lapseni James ja Lily niin ja Albus, jonka nimi on niin hankala, että kutsun häntä lempinimellä Al, vaikka hän ei pidä siitä". Eähhhh. Jotenkin en tykkää näistä nimistä lainkaan. Sitten vielä sekin kun kahdella lapsella on niin sanotusti hyvin normaalit nimet, sellaiset joita käytetään myös jästimaailmassa, niin antaa sitten yhdelle nimeksi Albus Severus - ei ihme että tuosta lapsesta kehittyikin vähän erikoisempi tapaus. Minulla ei sinänsä ole mitään erikoisia nimiä vastaan, olen aina pitänyt Dracon nimestä ja myös Scorpius oli mielestäni todella kiva nimi, mutta jotenkin tuo Potterien katras ei vaan toimi.

Ja sitten vielä - kyllä pakko mainita - mitä on tämä Scorpius x Rose liiba laaba? Siinä ei mielestäni ole minkäänlaista kemiaa pohjalla ja koko kirja tuntuu työntävän Albusta ja Scorpiusta yhteen muutenkin kuin vain ystävinä. Osasta tässä on kyse vain huonosta kirjoitustaidosta, eikä poikien välistä ystävyyttä osattu kuvailla ilman, että se alkoi kuulostaa romanttiselta. Tiedä häntä, mutta ainakin minusta tuo pari olisi kuulostanut aivan toimivalta ja perheensä mielessä pitäen mielenkiintoiselta yhdistelmältä. Sitä paitsi Harry Potter on kirjasarjana tuntunut aina tukevan heikompia ja syrjittyjä, mutta seksuaalivähemmistöjä siinä ei ole toistaiseksi juurikaan tuettu. Kyllä Dumbledore on homo, mutta se ei oikeastaan käy ilmi alkuperäisestä kirjasarjasta, vaan se on jotain jonka J.K. Rowling on vaan sattunut meille mainitsemaan. Saa nähdä, tuodaanko tätä ilmi tulevissa Fantastic Beasts and Where to Find Them elokuvissa! Kuitenkin, turhan montaa samaa sukupuolta edustavaa paria ei Tylypahkasta löydy, joten eiköhän olisi jo aikakin?

Huhhuh, tästähän tuli paljon pidempi postaus, kuin alunperin tarkoitin. Ihan totta luulin tästä tulevan ehkä 1/3 tämän tekstin pituudesta. Vielä muutamalla lauseella tahtoisin ilmaista, että kritiikistä huolimatta pidin kirjasta lukukokemuksena. Olen varsin iloinen siitä, että saimme tavata Severuksen sekä Dumbledoren vielä uudestaan ja pidin myös siitä, että Draco pääsi kerrankin puhumaan todellisista tunteistaan. Tahtoisin todella pitää tätä kirjaa canonina, mutta en ole ihan varma, voinko sitä täysin sellaisenaan hyväksyä. Pidin erityisesti Scorpiuksen hahmosta sekä näiden poikien välisestä interraktiosta (oli se sitten ystävyyttä tai jotain muuta) ja lukisin sinänsä mielelläni lisää heidän seikkailuistaan - oli se sitten canon tai ei. Ehdottomasti tahtoisin myös tämän näytelmänä nähdä Lontoossa! Vielä ei ole tullut aikaiseksi, sillä usein ollaan a) vain yksi kokonainen päivä ja silloin joko keikalla tai katsomassa jalkapalloa b) jos ollaan pidempään niin joko on ollut ohjelma jo täynnä tai sitten c) olen ollut reissussa vanhempieni kanssa ja kun tuo näytelmä käytännössä kestää koko päivän, niin en ole viitsinyt heitä siihen raahata. Etenkin nyt käsikirjoituksen luettuani, en ehkä veisi ei-Potter-fania näytelmää katsomaan, sillä siitä saisi varmasti niin paljon vähemmän irti.

Kiitän kovasti kaikkia, jotka jaksoivat postauksen loppuun asti lukea.

Jos siellä on muita Potter hulluja, niin antakaa itsenne ilmi!

Mitä mieltä te olette olleet tästä käsikirjoituksesta?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Taru
Taru,
Siis tiivistit tän niin hyvin! 😃 Mä kans tykkään tästä lukukokemuksena ja suosittelsinkin kaikille jotka ovat nuo Potterit lukeneet, mutta tästä ei saisi kyllä paljoakaan irti jos ei tiedä alkuperäistä tarinaa. Ai vitsi mä nauroin noille sun havainnoille Harryn isätaidoista ja lapsien nimistä! 😃 Nyt kun luin nää niin oon kyllä samaa mieltä! Ja tosiaan Albus ja Scorpius vaikutti vähän enemmän kuin kavereilta tuossa kirjassa niin vähän ärsyttää kyllä että siinä ei edetty pidemmälle!
taruanuelina.blogspot.fi/
ainoaxberg
ainoaxberg,
Mä tykkäsin tästä kirjasta paljon ja olin niin innoissani uudesta Potterista, mutta olisi kieltämättä siistiä nähdä tämä myös näytelmänä. En ollut itse kiinnittänyt huomiota puoliinkaan sun nostamista pointeista, joten ehkä mun täytyy kaivaa kirja esille ja lukea se uudestaan vähän kriittisemmin :--DD
nouw.com/ainoaxberg
Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229