3 X Mun huonot hyvät puoleni

Blogeissa näkee usein "X määrä huonoja tapojani ja X määrä hyviä tapojani" tyylisiä postauksia, mutta itse päätin ottaa tällaiseen postaukseen vähän uudenlaisen otteen. Koska mikään ei tietenkään ikinä ole mustavalkoista, niin ei myöskään huonot ja hyvät tavat tai piirteet. Siispä päätin tänään tuoda esille mun kolme huonoa hyvää piirrettä.


1. Olen todella tiedonjanoinen sekä omistuvainen
Jos kiinnostun jostain asiasta, niin tahdon tietää siitä kaiken. Olen aina ollut hyvä koulussa, sillä olen kiinnostunut asioista. Saatoin lapsena googlailla kaikenlaista mihin olin koulussa törmännyt, koska kirjoissa ei selitetty kaikkea tarpeeksi yksityiskohtaisesti. Koska ruudulta lukeminen oli mielestäni inhottavaa, niin tulostin kymmeniä sivuja pitkiä Wikipedia artikkeleita esimerkiksi maailmansodista, vapaamuurareista, evoluutioteoriasta, tai vaikkapa astrologiasta. Paperia on siis kulunut melkolailla ja aikaa myös. 
Saatan käyttää tunteja tutkiessani jotakin minua kiinnostavaa asiaa, vaikka se olisikin todella turhanpäiväistä. Esimerkiksi toisinaan huomaan katsoneeni kolme tuntia Harry Potter teorioita Youtubesta, ihan vaan voidakseni pohtia kaikkea mahdollista ja saadakseni ehkä tietää enemmän. Tiesitkö esimerkiksi sinä, että Skotlannin nimi gaeliksi on Alba, datiivissa Albainn ja kun Voldemortin sanotaan menneen Albaniaan, niin hän todennäköisemmin meni Skotlantiin kuin maahan jonka me tunnemme nimellä Albania. Niin, tiesitkös tätä?

Tutkin myös kaikkien lemppari leffojeni tai tv-sarjojeni taustat. Ostan yhä paljon dvd:eitä ja rakastan katsoa niissä olevia extroja. Usein myös googlaan kaiken ja luen niin haastattelut, arvostelut kuin wikipedian artikkelit. Jos katsot jotain mulle tuttua sarjaa tai leffaa kanssani, niin voit olla varma, että latelen jotain nippelitietoa sen tekemisestä, sen yhteyksistä todellisuuteen, ajasta johon sarja sijoittui, miten kohtauksen piti alunperin mennä... Tämä on varmasti monesta ärsyttävä tapa ja erityisesti Downton Abbey on vaarallinen vyöhyke. Tutkin myös muusikkojen taustat tyypillisesti hyvin, voidakseni ymmärtää mistä heidän musiikkinsa tulee. Kuuntelen oikeastaan lähinnä muusikoita, jotka myös itse kirjoittavat musiikkinsa. Saadakseni sen kuuntelemisesta sen täydellisen kokemuksen ja voidakseni ymmärtää mistä musiikki kertoo, täytyy minun myös tietää mistä se musiikki tulee. Näitä tv-sarjoja tai muusikkoja googlatessa päädyn usein jonnekin hyvin syvälle wikipedian syövereihin, kun kiinnostun jostain sarjassa tapahtuneesta historiallisesta tapahtumasta tai jostain minulle tuntemattomasta musiikin genrestä ja kohta huomaan lukeneeni kymmenen eri wikipedia artikkelia ja täysin eksyneeni alkuperäisestä aiheesta.
Vaikka toisaalta tiedonjanoisuus on arvostettava piirre ja se on auttanut minua pärjäämään koulussa, niin toisinaan voisin ehkä käyttää aikani paremmin. Ja vaikka omistuvaisuuteni tähden tiedän minua kiinnostavista asioista hyvin paljon ja pärjään usein Besserwisserissä, niin mun latelema nippelitieto on varmasti toisinaan vähän ärsyttävää.

2. "Vielä tää yks tehtävä"
Vielä tämä yksi jakso tai vielä tämä yksi luku eivät tyypillisesti ole kovin kannustettuja tapoja, ja vielä tämän yhden tehtävänkään ei pitäisi olla. Olen itse aika goal oriented ja erityisesti blogin kanssa sitten kun istun tähän koneen eteen, niin mua voi olla vaikea saada tästä poistumaan. Blogi juttujen kanssa teen tyypillisesti itselleni tehtävälistan aina edellisenä iltana. Tämä postaus ilmestyy keskiviikkona, joten tänään teen itselleni torstain tehtävälistan, johon tyypillisesti sitten lisään asioita päivän mittaan. Usein mulla vaan käy niin, että kirjoitettuani tuon alustavan tehtävälistan keskiviikkona, niin ajattelen, että miksi jättää nämä asiat huomiselle. Alankin toteuttamaan niitä seuraavalle päivälle suunniteltuja toimia siis jo samana päivänä. Eihän siinä sinänsä mitään pahaa ole, mutta yleensä tätä tapahtuu nimenomaan iltaisin. Tämä "vielä yksi juttu" tyypillisestihän jo viittaa siihen, että pitäisi lopettaa se mitä on tekemässä. 
Tahtoisin aina sulkea tietokoneen jo ennen kymmentä illalla ja olla nukkumassa yhdentoista aikoihin. Vaikka olisinkin saanut jo päivän tehtävät tehtyä, niin siitä huolimatta jään aina istumaan tähän koneelle ja ajattelen, että "no vielä tää yksi juttu". Editoin vielä nää yhdet kuvat... Kirjoitan vielä tämän yhden postauksen... Valitsen vielä tohon postaukseen käytettävät kuvat... Luonnostelen vielä tämän tekstin.... No yhtäkkiä huomaan kellon olevan jo kaksitoista ja istun yhä tietokoneen edessä. Todellisuudessa olisin tahtonut mennä nukkumaan jo tunti sitten. Vaikka lopettaisinkin työntekemisen kahdeltatoista, niin yleensä siinä nukahtamisessa meneekin sitten jo yli yhteen. 

Erityisesti tällaisina iltoina kun olen tietokoneella myöhään ja mietin kauheasti, että mitä teen seuraavaksi ja minkä jutun vielä, niin suljettuani koneen käyn ihan hirveillä ylikierroksilla. Menen sänkyyn makaamaan, mutta ajattelen vaan, että huomenna teen tuon ja tän postauksen, sen postauksen voisi aloittaa sanomalla näin, sitten täytyy ottaa ne ja ne kuvat ja tahtoisin niihin tällaisen vision, täytyy laittaa viestiä tälle ihmiselle ja pyytää ottamaan kuvia, saisinkohan huomenna tehtyä nuo ja nämä jutut, onnistuisikohan tällaiset kuva, mitenköhän tätä postausideaa voisi kehittää.... Ja käyn nämä kaikki miljoonaa asiaa läpi moneen kertaan, kunnes viimein uni vie mennessään, mutta tyypillisesti nukahtaminen vie hyvin kauan. Seuraavana aamuna heräänkin väsyneenä, aamuni menee hitaasti ja vaikka olisin herännyt yhdeksältä niin voi kestää vaikka kolme tuntia, kunnes edes pääsen tietokoneeni ääreen. Siinä kolmessa tunnissa olisin varmasti ehtinyt tehdä ne edellisen illan jutut vaikka kahteen kertaan. Jotta saisin kuitenkin "tarpeeksi" tehtyä päivän aikana, niin alan sitten taas tekemään hulluna töitä, kun pitäisi mennä nukkumaan.
Katsomme usein äitini kanssa jakson jotain tv-sarjaa ennen kuin hän menee nukkumaan ja nykyään pyrin siihen, etten enää tv:n katsomisen jälkeen palaisi tietokoneelle. Jos palaan, niin ajaudun aina tuohon yllä mainittuun kierteeseen. Jos katsomista ei ole luvassa, niin toisinaan yritän kuitenkin sammuttaa tietokoneen ennen kello kymppiä. Mikäli onnistun tässä, niin tyypillisesti siirryn työskentelemään iPadilleni. Onneksi iPadin kanssa ei kuitenkaan voi tehdä kaikkea mitä koneella voi tehdä, joten silloin nukkumaanmenosta voi ainakin haaveilla.

3. Kunnianhimoisuus, päämääräsuuntaisuus ja perfektionismi

Olen todella kunnianhimoinen ja yritän aina tehdä tehtäväni paremmin ja ylittää itseni. Mulla on aina todella korkeat odotukset itseäni kohtaan. Toisaalta se johtaa juuri siihen, että pyrin aina parantamaan suorituksiani. Toisaalta se johtaa myös siihen, etten tyypillisesti ole tyytyväinen mihinkään mitä teen. Esimerkiksi blogini on kaukana siitä, mitä tahtoisin sen olevan. Yritän aina parantaa blogini sisältöä ja keksiä uusia postauksia sun muuta. Siitä huolimatta blogini on niin kaukana siitä mitä sen tahtoisin olevan, saatikka siitä miltä tahtoisin sen näyttävän. Vaikka kuinka tahtoisin ottaa kauniita kuvia blogiini, niin muun muassa kuvani ovat niin kaukana siitä mitä tahtoisin niiden olevan. Vaikka postaukseni ovat vuodessa parantuneet, niin myös omat odotukseni nousevat suoritusteni myötä. Täten siihen täydellisyyteen ja oman vision toteuttamiseen on mahdotonta päästä. Vaikka onkin hyvä, että yritän aina parantaa taitojani enkä jäädä junnaamaan paikoillani, niin välillä on vähän rasittavaa, kun ei koskaan ole tyytyväinen omaan kädenjälkeen.

Sama juttu myös koulutöiden kanssa, en tyypillisesti ole koskaan tyytyväinen saamaani arvosanoihin. Vaikka pärjäisin kuinka hyvin niin tartun tyypillisesti aina siihen, joka ei ollut täydellinen. Ja vaikka olisin onnistunut erinomaisesti, niin sitten kun se yksi päämäärä on saavutettu, niin kohautan olkiani ja siirryn seuraavaan tehtävään. Tahtoisin osata olla tyytyväisempi ja innostuneempi onnistumisistani. Kirjoitin erinomaisesti ylioppilaskirjoituksissa, mutta saatuani tulokset olin ehkä muutaman tunnin ajan iloinen, mutta sitten taas jatkoin elämää. Työskentelen aina yhtä päämäärää tai maalia kohti ja suoritettuani sen valitsen usein samantien seuraavan. Siispä se onnistumisen juhlistaminen usein jää. Koska olen myös pienoinen perfektionisti, niin onnistuminen ei ole onnistuminen, ellei tulos ole aivan täydellinen.


Osasitteko te kenties samaistua näihin kuvailemiini piirteisiin? Entä mitkä ovat teidän huonot hyvät puolet?

Luitko jo nämä? Te kysyitte, minä vastasin , Kolme kertaa...
  • minä

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Sara V
Sara V,
Hahah siis mä en oikeestaan ennen lukiota tai edes lukion kokeissa ollut kovin perfektionisti sinänsä että olisin kauheasti kokeisiin lukenut, vaikka arvosanoissa tavoittelin silti vaan ysiä tai kymppiä ja sikäli perfektionisti olin. Yo-kokeissa piti saada ällät kaikesta, mutta ei sitä silti tarvinnut kauheasti lukea
Mut kirjottamisessa, esseissä ja blogissa oon kyllä kauhee perfektionisti! Ja joo toi on kyllä totta, että töiss työskentelee myös sille firmalle, ja tahtoo sille parasta.
Kiva kuulla että tunnistit samoja piirteitä!
draft.blogger.com/profile/1134055570529455
Sara V
Sara V,
Kiitos Saara!! Hahah se on kyllä tosiaan paha tapa eikä niin hyvä huono tapa Iltaisin etenkin on kyllä paha aloittaa mitään sarjaa Kiitos m!
draft.blogger.com/profile/1134055570529455
Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229