2018 - 3 Parasta...

Tein pari vuotta sitten uutena vuonna youtubeen itse kehittämäni niin sanotun tagi-videon. Sanon niin sanotun, sillä siinä oli varsin löyhät säännöt; ideana oli yksinkertaisesti luetella kolme parasta valitsemastaan kategoriasta kuten ”kolme lemppari elokuvaa”. Nyt ajattelin tehdä saman tagin täällä blogin puolella, pari kategoriaa ovat samat kuin tuolloin, mutta keksin pari uutta kategoriaa tähän myös mukaan!

3 Parasta vaatetta

1. Marks & Spencerin ruutuhousut

En tiedä olenko koskaan omistanut housuja, joita olisin käyttänyt yhdessä vuodessa niin paljon kuin olen ehtinyt näitä käyttää. Ainoa pelkoni on se, että jossainvaiheessa ne vielä kuluvat rikki, sillä niin housuilla on tapana tehdä... Mutta ainakin toistaiseksi housut ovat hyvässä kondiksessa kovasta käytöstä huolimatta! Tahtoisin kyllä näiden mustavalkoisten ruutupöksyjen lisäksi myös sellaisten ruskean sävyiset housut.

2. Sézanen valkoinen paita

Ostin tämän yllä näkyvän paidan syksyllä ja sen jälkeen se on ollut käytössäni kaiken aikaa. Se on kaunis sellaisenaan ja keväällä varmaankin pääsekin käyttöön ihan yksinään, mutta nyt syksyllä olen käyttänyt paitaa tyypillisesti villapaitojen alla. Korkea kaulus sekä leveät hihansuut näyttävät ihanalta villapaitojen kanssa! Käytin tätä myös yksi päivä yhden liivimekkkoni kanssa meidän "firman pikkujouluissa" (vihaan tuota sanontaa firman pikkujoulut..), ja se oli kyllä ihana asu! Ehdottomasti täytyy kuvauttaa se keväällä.

3. Jack Wills farkkuhaalari

Tämä farkkuhaalari multa löytyy niin mustana kuin farkunsinisenä. Koska mun mustien työhousujen sauma oli purkautunut, niin tulin käyttäneeksi pelkkää haalaria ja mekkoa kuukausien ajan - kunnes aloitin tammikuun ensimmäisen päivän korjaamalla ne housut ja siihenhän meni mahtavat viisi minuuttia. Musta farkkuhaalari oli siis hyvin aktiivisessa käytössä ja niin oli kyllä sininenkin - niin aktiivisessa että nyt puolestaan ne ovat rikki! Yritän saada ne korjattua (ja vähän nopeammin kuin edelliset), mutta tuollaisen joustavan farkun korjaamisesta en oikein tiedä. Jos jollain on vinkkejä siihen miten sisäreidestä kuluneet farkkuhaalarit pitäisi korjata, niin kertokaa toki.

3 Parasta päivää

1. "Kesäloman" ensimmäinen päivä

Kyseessä ei varsinaisesti kesäloman ensimmäinen päivä, vaan mun pääsykokeiden päivä. Vaikka muutama piste jäi sisäänpääsystä, niin kokeiden jälkeen näin parhaita ystäviäni Maijaa ja Anria. Istuttiin ensin pitkään Friends & Burgerissa, jonka jälkeen siirryttiin Kaivarin rantaan. Tuolloin oli jo lämmintä, joten oli ihana istua iltaa jäätelön, mansikoiden sekä ystävien kanssa ilta-auringossa sekä kuunnella aaltojen solinaa. Rakastan merta ja aaltojen ääntä!

2. Finsbury Park Community Festival

Olen käynyt briteissä usein keikoilla, mutta tällä kertaa suuntasin Lontooseen festareita varten! Kyseessä oli kyllä "pelkästään" yhden päivän festari, mutta se päivä oli aivan mahtava! Ehdin päivän aikana nähdä monta lemppariani: Ten Tonnes, Yungblud, Bad Sounds, Tom Grennan sekä Two Door Cinema Club - ei paha saldo yhdeltä päivältä. Lipustakin maksoin vain £40 ja esimerkiksi Flow-festarien yhdestä päivästä maksoin varmaan kaksinkertaisen hinnan ja katsoin vaan yhden esiintyjän. Vietin aamupäivän yksin, mutta lounaalla tapasin facebook ryhmästä bongaamiani ihmisiä. Community festivaalilla vallitsi todella sellainen yhteisöllinen tunne ja juuri senkin tähden oli hauska tavata muita festivaalikävijöitä. Meidän pienessä ruokaryhmässä oli minä, amerikkalainen tyttö, italialainen poika ja brittiläinen poika. Olimme kaikki samaa ikäluokkaa, mutta eri maista. Silti oli hauska huomata esimerkiksi musiikista puhuttaessa, että meillä kaikilla neljällä oli ollut teininä sellainen "emo-phase". Tällaiset kohtaamiset muistuttavat siitä, kuinka universaaleja nykypäivän trendit, nuorisokulttuurit ja kokemukset itsestä sekä maailmasta ovat. Illalla tapasin myös samasta fb-ryhmästä löytyneen toisen suomalaisen ja hänen kanssaan vietin päiväni myös Flow-festareilla. Nyt ollaan vähän juteltu jos lähdettäisiin kesällä britteihin Reading-festivaaleille, mutta se on vielä vähän auki. Kovasti kyllä kiinnostaisi esiintyjien puolesta!

3. Syyskuun 10. päivä

Syyskuun kymmenes oli päivä kun reissattiin Sonjan kanssa Lontooseen. Oli kiva kun kerrankin ei tarvinnut reissata yksin ja Sonjallekin oli varmaan kivempi palata kotiinsa Lontooseen, kun pystyin auttamaan laukkujen ja muiden kanssa. Reissattiin Lontooseen, mentiin syömään London Grind ravintolaan herkullista ruokaa ja sieltä suuntasin Arctic Monkeys keikalle ja niin uskomatonta kuin se onkin - pääsin eturiviin. Se oli aika epätodellinen tunne, seurata eturivistä bändiä jota olet fanittanut lähes kymmenen vuotta. Sillä keikalla oli muutenkin upea energia - ehkä paras keikka ikinä. Mietin pitkään mikä olisi mun kolmas päivä, sillä oon pitänyt niin paljon myös niistä arkisista päivistä kun olen viettänyt aikaa vaikka äidin ja siskoni kanssa. Tänä vuonna kuitenkin olen ollut varsin kiitollinen Sonjalle hänen tarjoamastaan yösijasta Lontoossa ja olen nähnyt enemmän keikkoja tänä vuonna kuin koskaan aiemmin (suuresti kiitos Songkick-sovelluksen, jonka myötä olen pysynyt perillä siitä kuka, missä ja milloin). Tuo päivä ja tuo keikka jäivät kuitenkin vahvasti mieleen tästä vuodesta, vaikka paljon tosiaan rakastin myös ihan niitä arkisia hetkiä.

3 Parasta Albumia

Arctic Monkeys - Tranquility Base Hotel & Casino

Tämä albumi on jakanut aika paljon mielipiteitä fanien keskuudessa, mutta itse ihastuin tähän albumiin. Se ei ole sitä samaa Arctic Monkeyssia mihin olemme tottuneet ja siksi ymmärrän joidenkin fanien pettymyksen, mutta puhtaasti albumina TBH&C on mielettömän hieno. Koska Arctic Monkeysin edellinen albumi AM (2013) oli fenomenaalinen, se on mahdollisesti suosikki albumini koko musiikin historiassa, oli AM vaikea albumi seurata. Mitä tehdä sen jälkeen, kun on jo tehnyt ympäri maailmaa rakastetun modernin rock-musiikin klassikon? Ennen albumin ilmestymistä mietin mitä he mahtaisivat tehdä. Jos he tekisivät jotain samanlaista, olisi sen hankalaa olla parempi kuin aikaisempi albumi ja niitä tultaisiin vertaamaan kaiken aikaa. Sen tähden olin iloinen, kun he käänsivät keikan aivan täysin. Siitä huolimatta parilla ensimmäisellä kuuntelulla olin ehkä jossain määrin vielä epävarma. Tämä on kuitenkin ehdottomasti yksi niitä levyjä, jotka paranevat jokaisella kuuntelukerralla. Nyt olen aivan hurmioitunut! Musiikillisesti tämä albumi on mielestäni vaativampi kuin yksikään aikaisempi bändin albumeista. Ei vain siksi että se on musiikillisesti haastavaa, mutta se myös vaatii kuuntelua. Albumi avautuu ehkä hitaasti, mutta kun sille antaa aikaa, kuoriutuu siitä mielettömän hieno taideteos, joka ainakin omasta mielestäni tulee jäämään 2000-luvun kulttilevyjen historiaan.

Florence an the Machine - High as Hope

Arctic Monkeys ja Florence and the Machine ovat olleet mun suosikkeja vuosien ajan. Myös Florencelta tuli uusi albumi tänä kesänä ja tämäkin albumi nousi yhdeksi suosikikseni. Tämän albumin kohdalla kävi itseasiassa hiukan sama kuin tuon TBH&C albumin. Tämä albumi on hiukan erityyppinen kuin Florencen aiemmat, se on yksinkertaisempi ja luottaa vahvemmin Florencen ääneen sekä lyriikoihin. Juurikin sen tähden tätä(kin) albumia pitää kuunnella tarkemmin, jotta sen kauneus voi avautua täysin. Sekä High as Hope että Tranquility Base Hotel & Casino tuntuvat todella freeseiltä, ne ottavat vähän välimatkaa edellisiin albumeihin ja vaativat tarkempaa kuuntelemista avautuakseen kunnolla. Florencen ääni on aina ollut mielestäni aivan mieletön ja se pääseekin niin kauniisti esille tässä albumissa. Näin hänet marraskuussa livenä Lontoossa, ja livenä Florence on aivan uskomaton. Ensimmäinen keikka jonka olen nähnyt Lontoossa, oli Florence and the Machine 2012 Ceremonials kiertueella O2 areenalla. Siispä areenalle palaaminen häntä katsomaan kuutta vuotta myöhemmin oli aika spessua.

Tom Grennan - Lighting Matches

Tästä albumista kirjoittelinkin jo aiemmin täällä. Grennanin albumi oli tosiaan mulle vuoden odotetuin debyyttialbumi (ja koska etsin aina uutta ja tuntematonta musiikkia, ostan vuosittain aika useita debyyttialbumeita). Kuten aiemmassa postauksessani totesin, tällä albumilla ei ole mielestäni yhtään heikkoa kappaletta. Grennanin ihanan rosoisen äänen lisäksi albumi on musiikillisesti monipuolinen. Myös livenä Grennanin kanssa lavalla oli ainakin 10 henkilöä. Nykyään monien pop-tähtien keikoilla laulaja on joko lavalla yksin, tai pienen tiimin kanssa. Osa musiikista saattaa tulla nauhalta ja muutenkin musiikki kuulostaa aika flatiltä. Grennan tuo kuitenkin lavalleen niin taustalaulajat kuin trumpetinsoittajat - ihanaa! Grennan on mielestäni ehdottomasti sellainen one to watch artisti. Odotan innolla mitä hän saa aikaan tulevaisuudessa ja uskon hänen nimen tulevan tutuksi yhä suuremmalle yleisölle.

3 Parasta TV-sarjaa

Tällä kertaa parhaiden vuonna 2018 katsotuksi tulleiden tv-sarjojen listaa dominoivat Netflix originaalit - tosin ne kaikki taitavat olla yhteistyössä kansallisten kanavien kanssa tehtyjä? Tähän kategoriaan valitsin siis kolme sarjaa jotka ilmestyivät/katsoin ensi kertaa vuonna 2018. Mun aikaisempia lemppareita löydät muun muassa täältä. Käydäänpäs nämä kolme nyt vaikka aikajärjestyksessä läpi!

1. The End of the F***king World

Tämä sarja pamahti Netflixiin heti tammikuun alussa ja katsoin sen samantien. Kirjoittelin blogiin tästä sarjasta jo aikaisemmin ja saanen lainata tähän pätkän aikaisemmasta tekstistäni: "Ajattelin, että tuopa näyttää juuri sellaiselta indie-estetiikalta josta pidän. Sarjan kuvauksessa luki jotain sen tapaista kuin "Alyssa tahtoo lähteä etsimään isänsä ja James odottaa mahdollisuuttaan tavata Alyssan" tai niin minä luulin. Ajattelin, että vähänkö söpön kuuloinen, taidan katsoa. Sarja alkaakin sillä, että James analysoi olevansa psykopaatti ja jo ensimmäisten minuuttien sisällä näemme hänen tappavan naapurin kissan (SNIF) ja muita eläimiä. Ei ihan se mitä ajattelin. Menin takaisin ja luin kuvauksen uudestaan. No, siinähän luki, että James odottaa mahdollisuutta tappaa Alyssan. Kyseessä oli siis vähän erilainen sarja kuin mitä odotin, mutta erittäin hyvä sellainen." Ymmärrän, ettei sarjan huumori ehkä pure aivan kaikkiin, mutta mun mielestäni tämä oli ihan mielettömän hauska sarja! Olen katsonut tämän useampaan otteeseen ja suosittelen todella vahvasti kaikille vähän mustan huumorin ystäville.

2. Anne with an E

Nyt siirryttiinkin aivan eri luokkaan kuin äsken haha. Sarjan kakkoskausi ilmestyi tänä syksynä enkä pystynyt välttymään internetissä sarjaan liittyvistä kuvista, vitseistä, meemeistä ja gifeistä. Siispä loppujen lopuksi tuli sellainen tunne, että mun on pakko katsoa tämä ymmärtääkseni paremmin kaikkea siihen liittyvää. Olin oikeastaan pitkään harkinnut tuon sarjan katsomista, mutta toistaiseksi pidättäytynyt siitä sen suomenkielisen nimen tähden. "Anna A-lopussa" - no mitenkäs muutenkaan kirjoittaisit Annan?? Vaikka toisaalta mua aina ärsyttää jos nimet käännetään joksikin ihan muuksi ja osa alkuperäisestä tarkoituksesta häviää (Esim. Twilight-kirjasarja, jonka nimien on kaikkien tarkoitus kuvata yötä, "iltahämärä, "uusi kuu", "(kuun) pimennys", "aamunkoi", mutta ensimmäinen ja kolmas kirjojen nimistä on täysin muutettu suomeksi. Tästä sarjasta olen aikoinaan lukenut vain kaksi ensimmäistä osaa ihan btw, mutta tämä nimi asia on jäänyt vaivaamaan minua vuosien ajan), mutta toisaalta minua ärsyttää myös jos nimi ei käy järkeen suomeksi. Tosiaan tästä syystä en ollut aiemmin katsonut kyseistä sarjaa, vaikka se muutoin vaikuttikin täysin mun jutultani. Nyt sen katsoin ja ihastuin aivan täysin! Katsoin sarjan molemmat kaudet syksyllä varmaan neljä kertaa putkeen ja yksittäisiä jaksoja aina silloin tällöin. Kuvailin sarjaa äidilleni, että se on kuin Astrid Lindgrenin tarinat kohtaavat realismin - ja realismilla tarkoitin sen nimistä taidesuuntaa. Jos tykkäät mukavista, hyvin tehdyistä, mieltä lämmittävistä historiaan sijoittuvista sarjoista, niin tämä on sinulle!

3. Derry Girls

Yksi Netflixin uusimpia sarjoja (joka tosin esitettiin Pohjois-Irlannissa jo vuoden alussa) tuli Netflixiin juuri ennen joulua ja katselin sen läpi siinä joulun välipäivinä. Jälleen kerran, ihastuin tähän sarjaan täysin. Taas jokseenkin erilainen sarja kuin kaksi edellistä, tosin huumoriltaan lähempänä tuota ensimmäistä suositusta. Derry Girls on Pohjois-Irlantilainen tilannekomediasarja. Sarjan tapahtumapaikkana on Derry, tai Londonderry kuten sen virallinen nimi on, joka on yksi Pohjois-Irlannin suurimpia kaupunkeja. Tapahtuma-aika on puolestaan 90-luku. Tässä vaiheessa sarja kaipaa pientä historian tuntemusta, jotta sen taustoja voi ymmärtää paremmin. Uskoisin tämän kuuluvan perussivistykseen, mutta tuolloin Pohjois-Irlannissa elettiin aikaa, jota kutsutaan nimellä "The Troubles" ja Derry on yksi konfliktissa eniten kärsineitä kaupunkeja. Mikäli aihe ei ole tuttu, suosittelen lukaisemaan siitä vaikkapa wikipediassa. Pääasiassa levottomuudet pysyttelevät sarjassa taustalla, pommiuhkan tähden koulubussin täytyy kiertää kauempaa, tai sotilaita näkyy katukuvassa. Sarja fokusoituu teinien elämään konfliktin keskellä katolilaisessa yhteiskunnassa. Uskonto on kaiken aikaa läsnä nuorten elämässä, vaikkeivät he itse uskonnollisilta vaikuta. Välillä tytöt joutuvat ongelmiin hyvässä tarkoituksessa, välillä he joutuvat ongelmiin ihan omasta syystään. Muutama asia jotka tekevät Derry Girlsistä yhden parhaita komedia sarjoja joita olen katsonut on: 1. Se on aito - vaikka välillä päähenkilöt joutuvat mitä kummallisimpiin tilanteisiin, vaikuttavat he aina uskottavilta. On myös ihanaa, ettei hahmoista ole kuorittu "täydellisiä". Turhan usein etenkin teinidraamoissa tyttöjen ystävyyttä kuvataan joko niin, että he ovat aivan täydellisiä parhaita ystäviä, eivät koskaan sano pahaa sanaa toisilleen ja ovat käytännössä yhden mielen kaksi ruumiillistumaa - tai he ovat kaksinaamaisia juonittelijoita, jotka teeskentelevät olevansa ystäviä, koska toinen tietää liikaa heidän salaisuuksiaan. Mielestäni näiden tyttöjen ystävyys vaikuttaa aidolta, välillä heillä menee hermot toisiinsa ja he ajattelevat eri tavoin, mutta kuitenkin he ovat parhaita ystäviä ja se nousee erimielisyyksien yläpuolelle. Toinen syy miksi ihastuin Derry Girlssiin on sen oiva käsikirjoitus. Dialogi on usein nopeatahtista ja toimivaa, täynnä peri-irlantilaista slangia sekä huumoria. Dialogin sekä päähenkilöiden lisäksi myös sarjan sivuhahmot ovat hyvin kirjoitettuja, loppuun asti mietittyjä henkilöhahmoja. Toisinaan etenkin komediasarjoissa sivuhahmot saattavat jäädä täytehahmoiksi, joiden tehtävänä on vaan toimittaa se yksi vitsi tai olla sen kohteena. Tässä sarjassa kuitenkin sivuhahmotkin ovat niin sanotusti syviä hahmoja joilla on omat luonteet, mielipiteet sekä tarkoitus. Kolmanneksi pidän sarjasta myös sen tähden, että se on varsin tyttöpainotteinen, mutta sitä ei ole luotu tai markkinoitu vain tytöille. Tämä ei todellakaan ole mikään girly girl sarja, ja harvoin näkee tv-sarjoja joissa päähenkilöistä 4/5 ovat tyttöjä. Paljon tapahtumista sijoittuu myös kouluun, joka katolilaisessa maassa on tietenkin tyttökoulu. Miespuolisia toistuvasti esiintyviä hahmoja sarjassa on neljä. Sarja teki myös historiaa Pohjois-Irlannin katsotuimpana komediana, vaikka käsikirjoittaja Lisa McGee pelkäsi ettei sitä katsottaisi sen naisvahvuuden tähden. Ihan mieletöntä! Neljänneksi, no se tausta - sarjan aivan huippu huumori korostuu sen synkän tapahtuma-ajan tähden. Yksi asia jota käsikirjoittaja Lisa McGee nimenomaan halusi tuoda esiin oli se, että konfliktista huolimatta arki jatkui normaalina. Kotona kiisteltiin siitä kuinka paljon ranskalaisia tarvitaan perjantai-iltana tai voiko pyykkikonetta pistää päälle puolityhjänä. Teinit olivat teinejä ja murehtivat täysin samoista asioista kuin muutkin ikäisensä, jättäen isommat asiat aikuisten harteille. Tätä korostaa sarjan voimakkaita tunteita herättäneen loppukohtauksen, joka ikään kuin potkaisee katsojaa vatsaan ja muistuttaa, että huolimatta kaikista nauruista ja tyttöjen kivoista kommelluksista ihmisiä kuoli heidän ympärillään ja uhka oli kaiken aikaa läsnä. Monet Pohjois-Irlannin asukkaat, etenkin 90-luvun nuoret, ovat kiitelleet sarjaa sen todella aidosta ajankuvauksesta. Sarjan toista kautta on jo aloitettu kuvaamaan, enkä malta odottaa lisää!


Hupsista, Derry Girlssistä tuli kirjoiteltua vähän enempi kuin oli tarkoitus, mutta ihan totta katsokaa se! Aivan huippu sarja! Taidankin ladata ne jaksot mun iPadille nyt, sillä edessä on lento Berliiniin. Tämän tekstin ilmestyessä minä varmaankin laahustelen jossain Berliinin museossa. Halusin saada postauksen ulos tällä viikolla ja tuon matkan aiheuttamien kiireiden tähden myönnän joutuneeni käyttämään kuvia, jotka ovat kaikki blogissa aiemmin esiintyneet, mutta ehkä se on ihan ok, kun postauskin käsitteli edellistä vuotta. Seuraava viikko onkin ohjelmaa täynnä - olen useamman päivän reissussa ja sitten on luvassa töitä sekä käsityökurssi. Ehkä siitä seuraavalla viikolla kuitenkin on taas aikaa päivitellä tänne blogin puolelle!

Tässä oli tällä kertaa vuoden 2018 kolme parasta tagi, mitkä oli teidän kolme parasta näissä kategorioissa?

Tykkää-merkinnät

Kommentit