How am I?


Monet niin läheiset kuin hieman vieraammatkin ulkomaalaiset tapaavat kysyä "Mitä kuuluu?" heti ensimmäisenä heidät kohdatessaan. Tämä on herättänyt itsessäni paljon ajatuksia. Tähän kuuluu vastata se "Fine, thanks, how are you?" ja asia jätetään sikseen. Mutta itse haluaisin kertoa hieman enemmän. Small talk -kulttuuri ei ole suomalaisille sitä vahvinta osaamisaluetta ja itsekin olen sitä joutunut opettelemaan. Tykkään kuitenkin suomalaisten suorasta tavasta mennä hieman pintaa syvemmälle ja kertoa tarkemmin, mitä heille kuuluu. Entä jos päivä onkin mennyt päin sitä kuuluisaa? Tai jos jokin on askarruttanut kovasti mieltä, olet erityisen innoissasi jostain, ehkä jopa stressaantunut?

Viimeisen parin vuoden aikana olen joutunut jatkuvasti kyselemään itseltäni, mitä minulle kuuluu. Olen käynyt läpi vaikean eron ja joutunut taas etsimään itseni uudelleen. Olen pohtinut tulevaisuuden suunnitelmiani, tai sitä ettei niitä aina ole oikein ollut. Löytänyt taas oikean suunnan ja iloisen itseni, sekä uuden rakkaan vierelleni. Olen pohtinut myös kovasti omaa persoonallisuuttani ja herkkyyttäni. Olenko ekstrovertti vai introvertti? Millaista työtä todella haluan tehdä, ja mikä sopisi persoonalleni parhaiten? Millaisilla ihmisillä haluan ympäröidä itseni ja miten haluan heitä kohdella? Olenko tyytyväinen itseeni?



Kuten jotkut ovat ehkä saattaneet huomata, sen lisäksi, että olen taipuvainen vaipumaan omiin ajatuksiini, pohdin asioita paljon itsekseni. Opettelen jatkuvasti jakamaan asioita enemmän muille, näin jaksan paremmin. Ajatukseni ja ideani poukkoilevat välillä vähän minne sattuu, ja jatkuvien uusien ideoiden ja suunnitelmien myötä saatan välillä hieman väsyttää itseäni. Tärkeimpiä asioita, joita olen viime aikoina oppinut, on olla armollinen. Armollinen sekä itselleni että muille.

Kevään aikana minulla on ollut vain aikaa, ja nyt olen todella oppinut sen itselleni sopivimman tasapainon. Tiedän nyt, paljonko tarvitsen omaa aikaa ja paljonko minulla riittää energiaa matkustaa ja kokea uutta. Kuinka paljon pirteämpi, energisempi ja armollisempi olen, kun en ole yhtä stressaantunut kuin viime vuonna. Mutta toisaalta myös kuinka paljon aikaansaavampi ja motivoituneempi olisin, kun töitä ja deadlineja olisi sopivasti osana arkea. Työmäärä tälle keväälle opiskeluiden osalta on ollut niin pientä, että sitä on jo useasti alkanut kaipaamaan arkea rytmittävää työtä ja tekemistä. Onneksi aloin kirjoittamaan tätä blogia, sillä tämä on tuonut paljon ideointia, konkreettista tekemistä ja onnistumisia tälle keväälle!



En oikeastaan tiennyt, mihin tällä postauksella tähtäsin, kun aloin sitä kirjoittamaan. Olen näin vaihdon lähetessä loppuaan ollut hieman hukassa, mutta hyvällä tavalla. Minulla ei ole vielä töitä Suomessa, mutta tiedän nyt suunnan ja työskentelen kovasti sitä kohti. Tiedän, että loppuvuodesta tulen katsomaan taaksepäin ja ihmettelemään, mitä kaikkea sitä onkaan tapahtunut ja miten sitä onkaan tähän päädytty. Kornisti: everything happens for a reason. Mutta tämä arvaamattomuus vain innostaa tällä hetkellä! Jos siis hyvin käy, asun vuoden lopulla Helsingissä ja pääsen toteuttamaan itseäni työn parissa, josta todella nautin ja joka tarjoaa tarpeeksi haasteita. Katsotaan miten käy!


// To my international friends: sorry, but I felt this post would loose some meaning if I translated it. Hope Google Translate works just fine :-*

Tykkää-merkinnät

Kommentit

NennaKalsi
NennaKalsi,
Tällaiset postaukset on mun mielestä ihan parhaita, missä just oikeasti pääsee sanomaan niihä ajatuksia ja sitä mitä *oikeasti kuuluu*! Toivon mukaan löydät itsellisi sen unelma duunin ja asiat loksahtelee paikoilleen ☺️👌🏼
nouw.com/nennakalsi
SaraBee
SaraBee,
Jep, ja ihan asioiden kirjoittaminen sanoiksi auttoi jo selventämään omia ajatuksia 😊 Kiitos Nenna!
nouw.com/sarabee