Uusi kaupunki ja koulupaikka



Blogin edellisestä päivityksestä on taas vierähtänyt jo useampi kuukausi, viime aikoina kaikenlainen tekstin tuottaminen on ollut vaikeahkoa ja väkinäistä. Pitkästä aikaa on kuitenkin sellainen tunne, että kirjoittaminen tuntuu hyvältä, sekä tämän postauksen tekeminen luontevalta.


Otin eilen vastaan koulupaikan Rovaniemeltä, jonne muutamme yhdessä poikaystäväni kanssa. Menen opiskelemaan tradenomiksi Lapin ammattikorkeakouluun. Monelle minua seuranneelle tämä on varmaan hieman yllättävää, sillä juuri viime syksynähän muutin Vaasaan opiskelemaan. Korona valitettavasti vaikutti mielenterveyteeni niin, että koulu jäi Vaasassa nopeasti kesken. Uudelle paikkakunnalle ja uusiin ympyröihin muuttaminen on sinänsä jo hyvin jännittävä kokemus, mutta kun lisäät siihen vielä etäkoulun ja yhden kahden viikon karanteenin, on se jo valmiiksi masennusdiagnosoidulle huono yhdistelmä. Vaasassa viettämäni vuosi oli elämäni yksinäisin, jos ei Nurmolaisen solttupojan vierailuja lasketa :)


Välillä sitä syyttää itseään tietynlaisesta heikkoudesta ja miettii, olisiko itsestään sittenkin voinut puristaa vielä vähän lisää niin, että koulun olisi saanut Vaasassa tai sitä ennen Tallinnassa käytyä loppuun. Onko kumminkin ollut kyse enemmän laiskuudesta kuin henkisestä pahoinvoinnista? Lopulta näissä pohdinnoissani kuitenkin päädyn siihen, että masennus on sairaus, johon minulla on diagnoosi sekä lääkitys, ja johon saamattomuus sekä huonotuulisuus kuuluvat olennaisesti. Tällä hetkellä minulla on myös käynnissä masennuslääkkeen purkuyritys, jonka toivon loppuvan positiivisesti.



Rovaniemelle muuttoa olen odottanut jo pidempään kuin kuuta nousevaa. Asuntojen ja mahdollisen työn etsiminen on kovassa vauhdissa, pyörin Pinterestissä etsimässä sisustusinspiraatiota. Onneksi meillä on jo hyvin huonekaluja ja muuta tarpeellista, mutta esimerkiksi uusi sänky on hommauslistalla. Muutto ei myöskään jännitä, sillä mukanani muuttaa ihminen, jolta saan aina tarvittaessa tukea ja apua ja joka on jo melkein yhdeksän kuukautta (!!!!!) sitä hommaa hoitanut. Ennen en ole varsinaiseen sielunkumppanuuteen uskonut, mutta Villen tapaaminen on saanut minut muuttamaan mieleni.


Tulevaisuus koulutuksenkin puolesta näyttää hyvältä. Menen opiskelemaan linjaa josta olen todella kiinnostunut ja jossa voin erikoistua haaveammattiini. Tavoitteeni tulevaisuuden suhteen ovat korkealla, mutta samalla muistan pitää maltin mukana kurssivalinnoissa sekä työmäärässä. Eiköhän tämä koulutus käydä jo loppuun asti ;)


With love,

Sanni


It has been such a long time since my last blog post, writing my thoughts out has actually been really challenging and tiresome lately. But now, after a long time, I feel like writing this post is something that feels good and natural.


I accepted a place in Lapin ammattikorkeakoulu yesterday, I will be studying International Business. I am moving to Rovaniemi with my boyfriend. Some of you might remember that I moved to Vaasa for school last autumn. Unfortunately, covi-19 affected my mental state enough for me to drop out of school. New city and new people are a challenge enough, but with working from home with no social interaction and a two week quarantine, it became unbearable. I think my time in Vaasa was the loneliest time in my life, thankfully one soldier from Nurmo saved me somewhat :)


Sometimes I wonder if my drop outs in Vaasa and before that in Tallinn are just results of my weakness, maybe I could have put all I got into it and succeeded. Or is it just my laziness that made me fail? In the end, I still conclude that depression is a sickness which I have been diagnosed with, and have medication for. Laziness and moodiness are quite big parts of it too. At the moment I am also in the middle of dissolving my medication, which I hope goes well.


I have been really excited about the whole move, searching apartments and possible jobs, looked around in Pinterest for home deco inspo. Luckily we have most of the needed furniture and other stuff, but a good bed is on the shopping list. I am also not nervous about the move as it is with some who is always there for me, and has been for almost nine months (!!!!). I have not believed in soulmates before, but now that I have met Ville, I do.

My educational future is looking good too. I am gonna be studying a subject I am really interested in and which prepares me for the job of my dreams. My goals for the future are also super high, but I will still remember to check up on myself. I think I will finally graduate from this school ;)


With love,

Sanni


  • Life

Tykkää-merkinnät

Kommentit