Viimeiset neljä vuotta elämästäni ovat tuntuneet suunnilleen kahdelta vuodelta. Aika tuntuu kuluvan niin nopeasti, etten aina ihan edes pysy mukana. Niin kävi nytkin, sillä unohdin ihan kokonaan kirjoittaa tämän postauksen viime viikolla, vaikka hyvin tiesin, että tämän blogin ensimmäinen postaus julkaistiin 9.3.2012. Jep, siitä on nyt neljä vuotta ja paljon on blogi muuttunut näiden vuosien aikana ja niin olen minäkin. Rakkaus muotiin ei ole kuitenkaan kadonnut mihinkään ja muodin parissa voisin viettää vaikka kaiken aikani. Harmi kun tarvitsee ihan oikeasti käydä töissäkin.

Aina uuden blogivuoden tullessa täyteen lukaisen sen ensimäisen postaukseni ja muistelen miten jännältä tuntui oman blogin perustaminen. Sen ihan ekan postauksen pääsette kurkkaamaan tästä. Olen edelleen vähän samoilla linjoilla sen suhteen, että en vieläkään oikein tiedä, että mitä kaikkea tämä blogi tulee sisältämään, mutta sen lupaan, että muoti ei tule katoamaan mihinkään. Haluaisin itse asiassa panostaa siihen entistä enemmän, mutta kaikki muu onkin sitten vähän epäselvää.

Juttelin eilen pitkän tovin Elsan kanssa viestien välityksellä. Olen tänä vuonna pyöritellyt päässäni hirveästi asioita blogiini liittyen, mutta en oikein ole päässyt ajatuksissani mihinkään lopputulokseen. Elsa neuvoikin ottaamaan paperin ja kynän käteen ja kirjoittamaan ylös näitä ajatuksiani ja pohtimaan asioiden sijoittamista erilaisten otsikoiden alle. Tajusin, että olen kyllä ihan hukassa, en osannut vastata edes yksinkertaisimpiin kysymyksiin - varsinkaan jos itsestä pitäisi sanoa jotain positiivista. Viikonloppuna aion istahtaa alas ilman läppäriä ja kännykkää ja valita seurakseni sen paperin ja kynän. Ehkä se antaa minulle juuri niitä vastauksia, joita nyt tarvitsen. Kiitos Elsa!♥

Kun konkreettisesti tajuaa, että taas on vuosi kulunut, niin jotenkin se herättelee ajattelemaan kaikkea enemmän. Sitä kääntää sen uuden puhtaan sivun ja miettii, että mitähän se seuraava vuosi tuokaan tullessaan. Tällaisen hetken koen nykyään kolme kertaa vuodessa. Omat synttärit, oman yrityksen synttärit ja sitten on vielä nuorimpana tämä blogilapsonen.

Mutta vaikka omat ajatukset olisivatkin vähän solmussa niin synttäreitä kuuluu silti juhlia. Niinpä olenkin suunnitellut teille neljän blogivuoden kunniaksi neljä arvontaa, jotka sopivat blogini aihepiireihin ja sitä kautta uskoisin niiden kiinnostavan teitäkin. Ensimmäinen arvonta käynnistyy jo tänään, joten kannattaa tulla illalla kurkkimaan tänne uudelleen.

Ennen töihin lähtöä haluan vielä todeta, että kiitos. Nämä neljä vuotta ovat antaneet minulle paljon ja kasvattaneet minua hurjasti. Olen koukuttunut kuvaamiseen ja kaikkiin kauniisiin asioihin entistä enemmän. Olen tajunnut, että vaikka monet saattavat pitää minua hyvinkin turhamaisena muoti-innostukseni takia niin sillä ei ole mitään väliä.
Olen juuri sellainen kuin olen ja onnellinen juurikin tällaisena. Se onnellisuus on jotain niin tärkeää, että sen vuoksi kannattaa pitää kiinni siitä, että mikä sinut sellaiseksi tekee. Ja jos jokin ei tee, niin sitten on etsittävä muutosta, jotta onnellisuuden voi taas löytää uudelleen.
Näillä sanoilla kiitän teitä näistä kuluneista neljästä vuodesta ja toivon, että näemme yhdessä vielä paljon lisää!♥

SEURAA BLOGIANI: BLOGLOVIN | FACEBOOK | INSTAGRAM

Välillä musta tuntuu, että en ole saanut elämässäni oikein mitään aikaiseksi. Toiset valmistuvat kovalla työllä erilaisista kouluista, pänttäävät pääsykokeisiin, perustavat perheen, muuttavat ulkomaille ja mitä näitä nyt onkaan...

Sitten on meitsi, joka lukion jälkeen on avannut ainoastaan Voguen ja muutaman muunkin muotilehden. Päntännyt olen ainoastaan syksyn ja kevään trendejä. Ja mitä perheen perustamiseen tulee niin onhan minulla ihana avopuoliso, suloinen blogilapsonen ja sitten olisi se huomenna kuusi vuotta täyttävä Cecil.

Huomenna alkaa Salossa markkinat ja jotenkin se markkinoiden aika on mulle nykyään todella tärkeää. Enkä nyt tarkoita sitä, että on siistiä hakea torilta kolmen päivän ajan lakuja, vaan sitä, että tasan kuusi vuotta sitten oli myös markkinoiden ensimmäinen päivä ja tuona päivänä aukesi myös oma liikkeeni - Cecil. Olen kauneudenalan yrittäjä jo kuuden vuoden kokemuksella. Vuosiin on mahtunut paljon hyviä, mutta myös niitä huonoja hetkiä. Aika on mennyt nopeasti, niin nopeasti, että ehkä juuri siksi usein huomaan sanovani, että enpä ole oikein mitään saanut aikaiseksi elämässäni.

Miksi vertaan itseäni siihen, miten yleensä asiat elämässä menevät eteenpäin? Tiesinhän jo lukiossa, ettei opiskelu ole lainkaan minua varten. Haluan päästä tekemään oikeasti jotain mistä nautin ja vaikkapa kemian lukeminen ei kuulunut tähän ryhmään. Yrittäjäksi ei kuitenkaan valmistuta mistään koulusta, ei ole valmistujaisjuhlia taikka luokkakavereita. Yrittäjäksi kasvetaan pienin askelin. En koe olevani valmis vieläkään, mutta paljon olen näinä vuosina oppinut ja varmasti sellaisia taitoja, joita en siellä koulunpenkillä olisi voinut edes oppia.

Aina kun Cecilillä on synttärit niin muistan arvostaa itseäni taas vähän enemmän. Eihän se oikeasti ole mikään itsestäänselvyys, että tässä taloustilanteessa saa sen oman liikkeen edes vuottakaan pysymään pystyssä. Tällaisena pienenä yrittäjänä olet meinaan Suomessa todella yksin. Tää on muuten sellainen aihe, josta tekisi mieli kirjoittaa vähän laajemminkin - kiinnostaisiko teitä lukea siitä?
Vietän tämän merkkipäivän yrittäjälle tyypillisesti töissä ja teen työpäiväni varmasti hymyssä suin. Olen onnellinen siitä, että saan tehdä tätä työtä ja isoin kiitos siitä kuuluu asiakkailleni. Ilman heitä ei olisi 6-vuotiasta juhlittavana. Valtava kiitos menee myös ystäville ja läheisille, jotka ovat minua kaikkina näinä vuosina tukeneet ja arvostaneet sitä panosta, minkä työlleni olen antanut. 
Lokakuuni alkaa kiitollisena ja onnellisena - arvostan itseäni taas pikkuisen enemmän.
Onnea Cecil ja kiitos isosti kaikille! ♥

SEURAA BLOGIANI: BLOGLOVIN | FACEBOOK | INSTAGRAM