Vaihtelun vuoksi ajattelin tehdä tällaisen vähän erilaisen postauksen. Minilomastani on enää yksi kokonainen päivä jäljellä, mutta näiden päivien aikana olen ehtinyt miettimään vähän kaikkea ja huomannut sellaisia pieniä ja hassuja ja jotain isompiakin juttuja, joista just nyt haluan koota listan.

* Läheiset.
Vietin juhannuksen perinteisesti maalla läheisteni kanssa. Liian harvoin sitä muistaa pysähtyä miettimään, että miten upeita ihimisiä siihen omaan lähipiiriin kuuluukaan. Tiivistettynä sanoisinkin, että yksin en olisi mitään.

* Koti.
Vaikka maalla oli mitä ihaninta niin omaa kotia ei kuitenkaan voita mikään. Eilen kotiin tultuamme osasin olla onnellisin aikoihin ihan vaan juoksevasta vedestä. Se on sellainen asia jota pitää niin itsestäänselvyytenä, että vasta kun on hetken ilman sitä mukavuutta niin tajuaa, että miten luksusta se onkaan. Semisti tähän vesi juttuun liittyy myös seuraava kohta, joka on vähän nolo, mutta siltikään en voi olla kirjoittamatta sitä.

* Vessa ilman kärpäsiä.
Siis tää on mun suurin ongelma maalla olossa. Ollut jo lapsena, enkä tunnu kasvavan tämän asian suhteen sitten yhtään. Kun ei ole juoksevaa vettä niin sehän tarkoittaa huussia. Ja se on jotain sellaista, joka mua oikeasti ahdistaa. Se fiilis kun istut huussissa ja kuulet kärpästen pörinän ja hyttysten ininän on jotain, mitä mulle ei koskaan tule ikävä. Niin ja mun pahin pelkohan on se, että käärme hyökkää mun kimppuun juurikin sieltä huussin reiästä. Kaikki on aina nauranut tälle, mutta Emilia bongasi ihan hetki sitten uutisen, jossa näin oli oikeasti käynyt. En kestä! :D

* Kiireettömyys.
Tämä on asia, josta jaksan arkisin haaveilla ja jonka tärkeydestä kuuluttelen täällä blogissakin vähän väliä. Mutta oikeasti, mikään ei ole niin tärkeää kuin se, että edes joskus saa viettää aikaa ilman mitään aikataulua. Tämän minilomani olen viettänyt juurikin niin ja en muista, että koska olisi ollut näin rentoutunut olo, mitä nyt on. Olen nukkunut joka päivä päikkäritkin. Ihan parasta.

* Hyvä itseruskettava.
Kun oma ihonväri on lähempänä kalkkunaa kuin kaunista päivetystä niin turvaudunkin aika usein itseruskettaviin. Niissä peräänkuulutan helppoutta ja kaunista lopputulosta. En halua olla läikikäs kalkkuna vaan oikeasti kauniisti päivettyneen näköinen. Olenkin löytänyt aika huippuja tuotteita, joiden kanssa ei voi epäonnistua. Luulin löytäneeni yhden hyvän tuotteen lisää Lumenen päivettävästä kosteusvoiteesta, mutta toisin kävi. Ensin olin innoissani, kun käytin sitä sekaisin Acon vastaavan tuotteen kanssa. Kun Aco loppui niin ajattelin tekeväni itselleni kivan juhannusrusketuksen Lumenen itseruskettavan avulla, mutta toisin kävi. Väristä ei tullut yhtään hyvä, ei myöskään kovin tasainen ja isoin miinus on se, että väri kului jo parissa päivässä niin jäätävän paljon, että näytän todelliselta ruttokintulta just nyt. Joten jatkossa en enää eksy hyväksi havaittujen itseruskettavien luota pois! :D

Tällaista tänne, mutta mitäs teille kuuluu just nyt? Millaiselta teidän lista näyttäisi?

Sanonpahan vaan, että huh! Tästä viikosta ja viikonlopun alusta ei ole menoa ja meininkiä puuttunut. Menoa on ollut niin paljon, että pikkuvarpaat olivat aamulla herätessäni lähes tunnottomat. Matkassa mukana ne on kuitenkin vielä, mutta jotenkin puutuneet edelleen. Vastaus löytyy siitä, että olin eilen aamu seiskasta yön pikkutunneille asti korollisilla kengillä liikenteessä. Ensin nilkkureilla ja kun kuuden aikaan lähdimme The Blog Awards Finland kemuihin niin vaihdoin jalkaan suhteellisen korkeat korkkarit. Hiertymiltä tai rakoilta vältyin, mutta jonkinasteinen kuolio on vissiin yrittänyt hiipiä varpaisiini. Onneksi mulla oli Helsingissä mukana myös tennarit - jalkojeni pelastajat.

Lokakuun kolme ensimmäistä päivää on tuntuneet tyyliin viikolta - niin paljon kaikkea olen ehtinyt tekemään. Syyskuun viimeinen postaus koski yrittäjyyttä ja sitä, että mitä elämässäni olen saanut aikaiseksi ja siihen liittyvää riittämättömyyden tunnetta. Kun sain puettua aiheen sanoiksi niin kaikessa tässä härdellissä on aihe pyörinyt päässäni taukoamatta. Kiitos kaikille aivan ihanista ja tsemppaavista kommenteista niin täällä kuin instankin puolella.♥ 

Ihan kaikkea viime päivinä tapahtunutta en nyt rupea listaamaan tähän, koska haluan kertoa niistä enemmän erikseen. Mutta huomenna, silloin otan hetken aikaa itselleni. Aion nauttia kotona olosta ja kodin järjestelystä. Aion nukkua pitkät yöunet ja hemmotella nuutunutta nassuani Sephoran naamioilla. Aion käydä kuvia läpi ja fiilistellä tänään opittuja juttuja - osallistuin meinaan tänään Nikonin valokuvauskouluun.

Ja hei terapeuttisin, huomenna aion kohta, on ehdottomasti se, että aloitan totaalisen kaappien tyhjennyksen. Olen meinaan mukana myymässä I Love Me -messujen bloggaajakirppiksellä ja odotankin noita messuja jo kovasti.
Mutta nyt kone kiinni ja sitä aikaa itselle - teepä sinäkin niin!
Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille! ♥

SEURAA BLOGIANI: BLOGLOVIN | FACEBOOK | INSTAGRAM

Syyskuu on vierähtänyt ohitse nopeasti, vähän ehkä liiankin nopeasti. Veikkaan, että juuri se hektisyys ja päivien lähes liian nopeasti vaihtuva tahti ovat saaneet aikaan sen keskittymisen vaikeuden, josta aiemmin teille kirjoittelinkin. Monena päivänä sää on myös ollut niin epätavallisen lämmin, että on pitänyt oikein miettiä, että nyt on syyskuu. Eilen kuitenkin syksy löi vasten kasvoja todella kylmästi. Menin kasiksi töihin ja auton mittari näytti +2 astetta. Tarkoittaako se sitä, että nyt saa kaivaa ohuet villakangastakit esiin? Jos näin on, niin lupaan olla ainakin hetken valittamatta säästä.

Syyskuussa tuli tehtyä paljon töitä, mutta myös nautittua ystävien seurasta. Kävimme extempore risteilylläkin Tomin kanssa.♥ Helsingissä on myös tullut viihdyttyä paljon - niin töiden kuin blogijuttujenkin merkeissä. On ollut ihana nähdä taas kaikkia blogituttuja, joita ei oikeastaan koko kesänä ole nähnyt. Syyskuun aikana olen taas tajunnut sen, että kuinka hienoihin ihmisiin sitä onkaan päässyt tutustumaan bloggaamisen kautta. Ei voi kuin olla kiitollinen siitä, että miten positiivisesti bloggaaminen on vaikuttanut elämääni.

Olen tässä kuussa liittynyt myös Snapchattiin, mutta puhetta sisältävää videoneitsyyttä en ole vielä ehtinyt menettämään. Mut löytää sieltä samalla nimellä kuin instastakin, eli reetta_e. Lokakuun aikana aion saada edes sen ensimmäisen videon sinne snäppiin. Tää on jo vähän noloa, mutta olen oikeasti yrittänyt hölötellä kännykälleni ja jopa kuvannut pari videota näistä höpinöistä. Roskikseen ovat menneet ja äkkiä, koska tuntuu etten tuollaiselta videolta jotenkin edes tunnista itseäni. Ja mites toi oma ääni!? Ei jee, kyllä kuulostaa kammottavalta.

Olen nyt tasan viikon ollut flunssassa ja toivon, että kun torstaina herään niin syyskuun lisäksi olisi poissa myös tämä flunssa. Mutta on tai ei niin perjantaina suuntaan ihanien tyttöjen kanssa The Blog Awards Finland juhlaan. Ylläripylläri asun miettiminen ei ole taaskaan ollut helppoa, enkä kyllä tiedä vieläkään, että mitä sitten loppupeleissä laitan perjantaina päälleni, mutta fiiliksen mukaan sitten vaan.
Nyt laitan koneen kiinni ja suuntaan ennen töihin menoa kampaajalle. Innostuin muuten jo vähän kaivelemaan vanhoja kuvia, johon sain innostuksen Niophlex postauksen hiustarinaa kirjoittaessani. Joten tän postauksen kuvituksena on meikä lähes 2,5 vuotta sitten. Joku tarinankerronta on yllättäen tässäkin meneillään. 
Loistavaa syyskuun viimeistä teille kaikille! ♥

SEURAA BLOGIANI: BLOGLOVIN | FACEBOOK | INSTAGRAM