Välillä musta tuntuu, että en ole saanut elämässäni oikein mitään aikaiseksi. Toiset valmistuvat kovalla työllä erilaisista kouluista, pänttäävät pääsykokeisiin, perustavat perheen, muuttavat ulkomaille ja mitä näitä nyt onkaan...

Sitten on meitsi, joka lukion jälkeen on avannut ainoastaan Voguen ja muutaman muunkin muotilehden. Päntännyt olen ainoastaan syksyn ja kevään trendejä. Ja mitä perheen perustamiseen tulee niin onhan minulla ihana avopuoliso, suloinen blogilapsonen ja sitten olisi se huomenna kuusi vuotta täyttävä Cecil.

Huomenna alkaa Salossa markkinat ja jotenkin se markkinoiden aika on mulle nykyään todella tärkeää. Enkä nyt tarkoita sitä, että on siistiä hakea torilta kolmen päivän ajan lakuja, vaan sitä, että tasan kuusi vuotta sitten oli myös markkinoiden ensimmäinen päivä ja tuona päivänä aukesi myös oma liikkeeni - Cecil. Olen kauneudenalan yrittäjä jo kuuden vuoden kokemuksella. Vuosiin on mahtunut paljon hyviä, mutta myös niitä huonoja hetkiä. Aika on mennyt nopeasti, niin nopeasti, että ehkä juuri siksi usein huomaan sanovani, että enpä ole oikein mitään saanut aikaiseksi elämässäni.

Miksi vertaan itseäni siihen, miten yleensä asiat elämässä menevät eteenpäin? Tiesinhän jo lukiossa, ettei opiskelu ole lainkaan minua varten. Haluan päästä tekemään oikeasti jotain mistä nautin ja vaikkapa kemian lukeminen ei kuulunut tähän ryhmään. Yrittäjäksi ei kuitenkaan valmistuta mistään koulusta, ei ole valmistujaisjuhlia taikka luokkakavereita. Yrittäjäksi kasvetaan pienin askelin. En koe olevani valmis vieläkään, mutta paljon olen näinä vuosina oppinut ja varmasti sellaisia taitoja, joita en siellä koulunpenkillä olisi voinut edes oppia.

Aina kun Cecilillä on synttärit niin muistan arvostaa itseäni taas vähän enemmän. Eihän se oikeasti ole mikään itsestäänselvyys, että tässä taloustilanteessa saa sen oman liikkeen edes vuottakaan pysymään pystyssä. Tällaisena pienenä yrittäjänä olet meinaan Suomessa todella yksin. Tää on muuten sellainen aihe, josta tekisi mieli kirjoittaa vähän laajemminkin - kiinnostaisiko teitä lukea siitä?
Vietän tämän merkkipäivän yrittäjälle tyypillisesti töissä ja teen työpäiväni varmasti hymyssä suin. Olen onnellinen siitä, että saan tehdä tätä työtä ja isoin kiitos siitä kuuluu asiakkailleni. Ilman heitä ei olisi 6-vuotiasta juhlittavana. Valtava kiitos menee myös ystäville ja läheisille, jotka ovat minua kaikkina näinä vuosina tukeneet ja arvostaneet sitä panosta, minkä työlleni olen antanut. 
Lokakuuni alkaa kiitollisena ja onnellisena - arvostan itseäni taas pikkuisen enemmän.
Onnea Cecil ja kiitos isosti kaikille! ♥

SEURAA BLOGIANI: BLOGLOVIN | FACEBOOK | INSTAGRAM

Työpaikkani Cecil on muuntautunut tänä vuonna kaksi kertaa blogikirppikseksi. Kolmas ja samalla vuoden viimeinen blogikirppis tekee tuloaan. Olen ihan innoissani kun oon saanut mukaan muutaman sellaisen bloggaajan, joilta olen aiemminkin mukaan tulemista kysynyt, mutta aikataulut eivät olet natsanneet ennen tätä kertaa.

Olen perustanut blogikirppikselle oman tapahtumasivun facebookkiin ja sinne pääset tästä.
Ajankohta on nyt täysin uusi kun päätimme järjestää kirpputorin perjantaina 5.12. klo 15.30-19.00.Mua jännittää ihan älyttömästi, että miten toi ajankohdan muutos vaikuttaa ihmisten paikalle löytämiseen. Kannattaa seurailla noita facebook sivuja, päivitän sinne viikonlopun aikana tiedon myymään tulevista bloggaajista.
Lämpimästi tervetuloa kaikille tekemään löytöjä! <3

Viimeiset 24 tuntia ovat olleet aikamoiset. Postaukseni autohuoltoon liittyvistä kokemuksista on saanut palstatilaa jopa Uusi Suomi -sivustolla. Eilinen ilta ja osa yöstä vierähti kommentteja lukien ja vastaillen. Olen hämmentynyt miten huonolla mallilla tällaiset asiat tuntuvat olevan. Virallinen palautteeni on vielä laittamatta, haluan kirjoittaa viestini ajan kanssa ja siksi se taitaakin jäädä viikonloppuun.

Nimittäin tänään en ole ehtinyt konetta edes avaamaan ennen kuin nyt. Olen saanut viettää päivää, jonka muistan varmasti ikuisesti.
Avasin oman liikkeeni ovet ensimmäisen kerran tasan viisi vuotta sitten. Tänään oli aika kutsua ihmiset kasaan, laittaa pöytä koreaksi, skoolata, nauraa, fiilistellä ja ihan vaan nauttia kiireettömyydestä.
Päivä oli mitä onnistunein ja otsikko kuvaa täysin sitä, että miltä minusta juuri nyt tuntuu.

Hymyillen käyn nukkumaan ja suuntaan aamusta Helsinkiin pikavisiitille ja sitten kaikkien kauniiden kukkien täyttämään liikkeeseeni töiden pariin. 
Hymyä teidänkin päiväänne! <3