Heinäkuun LivBox oli selkeästi keskittynyt hiuksiin.
Olen aika laiska varsinaisesti hiuksia laittamaan, mutta tykkään hoitaa niitä kaikenmoisilla seerumeilla ja muilla hiuksiin jätettävillä jutuilla. Suurin addiktioni taitaa kuitenkin olla hiuspuuteri. Varsinkaan talvisin tätä määrää tukkaa ei jaksa usein pestä niin silloin hiuspuuteri on pelastaja ja puhtaan ja kuohkean tukan taikoja.

En ole vielä ehtinyt boksin tuotteita yhtään testailemaan, mutta varmaan kokeiluun pääsee Herbinan kuivashampoo sekä Glitterin nutturavalkki. 

Tämä oli kolmas LivBoxini ja ehdottomasti vähiten mieluisa. Suloiset kosmetiikkapakkaukset vaan ovat selkeästi enemmän sydäntäni lähellä.

Tämän kuun väri oli keltainen ja se jos mikä oli mukava yllätys. Keltaisen fanitus  on ehkä hieman laantunut, mutta enää koskaan en aio tätä väriä vaatekaapistani kokonaan kadottaa.

Näissä tunnelmissa avasin LivBoxini Tukholman piipahduksen jälkeen:

Varmaan vuoden ehdin vakavasti harkitsemaan minijärkkärin hankintaa ennen ostopäätöksen tekoa.
Kyllähän siinä varmasti menee aikaa, että sen kaikki hienot ominaisuudet oppii hallitsemaan - itselläni kun ei ole koskaan ennen ollut järjestelmäkameraa.

Pakko taas tämänkin asian tiimoilta tunnustaa, että ostopäätökseen suuresti vaikutti kameran kaunis ulkonäkö. Mutta yksi tärkein ominaisuus jonka kamerassa halusin olevan oli wifi.
Onneksi rakkauteni kohteesta se löytyi ja ostopäätös oli sillä selvä.

Saanko esitellä kaunottareni: Samsung NX1000. <3

Tämä tarkoittaa myös sitä, että blogini kuvalaatu tulee paranemaan huimasti ja ehkä joskus saan sen toivotun videopostauksenkin tehtyä - ehkä kuitenkin siihen kerään vielä toisen vuoden rohkeutta.

Onko teillä jotain kokemuksia tästä kamerasta? Hyviä vinkkejä sen käytön suhteen? Kaikki info on tervetullutta.

Ostin joskus viisi vuotta sitten ensimmäisen jumpsuittini, jonka muutama vuosi sitten myin pois kun en vaan osannut käyttää sitä.
Tänä ja viime kesänä jumpsuitteja on näkynyt paljon ja olenkin jo viime kesästä asti etsinyt sellaista itselleni uutta yritystä varten. Tehtävä ei ole mikään helpoin pituuteni takia. Aika usein jumpsuitit ovat vähän turhan tiukkoja tuolta haaruksista, koska olen ihan liian pitkä niihin. Niiden ostamisesta ei siis voi edes keskustella.

Toukokuussa bongasin viimein etsimäni Hanian Zarasta. (Ja hei apua, mullahan on ne reissun postaukset EDELLEEN tekemättä, nyt täytyy ryhdistäytyä.)
Vaaleaa denimiä ja jumpsuit ilman yhtäkään vetoketjua - olin myyty.
Niin ja tarpeeksi pitkänmallinen malli, jes. Zarasta tulee kyllä tehtyä tosi usein ihan mahtavia hankintoja. Ei siitä ole paljon aikaa kun hehkutin sieltä hankittua minihametta.

Vaikka rakastuin jumpsuittiini ensi sovittamalla, en kuitenkaan osannut ottaa sitä heti käyttöön. Ehkä syynä on se, että Salon katukuvassa harvemmin sellaista tulee vastaan, niin siksi vierastin sen pukemista. Yksi syy miksi Tukholmaa niin paljon rakastan, ystäväni lisäksi, on se, että siellä voi pukeutua ihan miten tahansa, eikä kukaan katso pitkin nenänvartta.
Pakkasinkin jumpsuitin matkalaukkuun mukaan kun suuntasin Tukholmaan ja siellä sitä käytin kahtenakin kertana. Tämä jälkeen olen sitä myös kerran käyttänyt töissäkin.

Mitä mieltä te olette jumpsuiteista?

Kuvista kiitos menee ystävälleni ja ne on otettu Tukholmassa ennen lentokentälle lähtöä.