Tuntuu kun yksinäisyys on iskenyt vasten kasvoja kerta toisensa jälkeen vain kovempaa. Ollut niin kauan jo sama tylsä arki missä ei tapahdu mitään erikoista. Näinä kyseisinä "masis" päivinä tuntuu kun mikään ei ole enää kivaa niin todella kaipaisi niitä järkyttäviä neljätoista tuntisia työvuoroja mitä aikoinaan tein. Ja vielä seisten. Ylipäätäänkin kaipaisi jo työntekoa kun en ole kunnolla töitä tehnytkään sitten huhtikuun jälkeen. Olin minä hetken töissä, mutta ei ollutkaan sitä mitä hain niin päätin irtisanoa.

Nykyään olen vain yksi iso sohvaperuna! 🤣

On se kuitenkin kiva kun tuo pieni karvakamu on meillä vieläkin hoidossa. Monet ovat jo tulleetkin kysymään, että onko ihan meidän oma ja mistä olemme sen käyneet hakemassa. Toisaalta omalta se melkein tuntuukin, kun ollut jo niin kauan ja ihan kiintynytkin siihen. Kävimme tuossa yksi viikonloppu Vaasassa miehen perheen luona ja Lumi meni siksi aikaa kotiin ja tuli ihan tippa linssiin kun piti antaa se hetkeksi takaisin. 😅



Kuitenkaan tekemisen puutetta ei ole tullut kun olen löytänyt itselleni uuden harrastuksen ja sen kanssa aika menee liiankin nopeasti. Nimittäin Bujoilu, tulee lyhenteestä Bullet journal. Kyseessä on siis tyhjä pistesivuinen kirja mistä tehdään itse alusta loppun asti omanlainen kalenteri. Olen aina tykännyt piirtää ja askarrella kaikkea niin sain inspiraation tähän eräältä tubettaja mimmiltä. Ajattelin heti, että tää on se minun juttuni vaikka ei minulla oikeasti olekkaan mitään sen suurempia menoja tai tapahtumia mitä pitäisi muistaa. Itse kalenterin teko on minulle se hauskin osuus, ei sen täyttäminen! 🤩

Olisitteko kiinnostuneita jos tekisin joka kuukausi yhden bujo postauksen edelliseltä kuukaudelta?



Kävimme miehen kanssa ottamassa muutaman syksy kuvan...VIHDOIN! Joka vuosi olen ajattelut, että nyt menen ja otan ne hienot kuvat, mutta aina jäänyt. Minulla oli kyllä ihan erilaiset mielikuvat minkälaisia kuvia olisin halunnut, mutta en tiennyt mitään niin lehtistä ja hienoa paikkaa kun olisin kuviini halunnut. Nämä kuitenkin kelpaa oikein hyvin. 😌



Katsotaan jos tässä joku päivä pääsisi vielä ihastelemaan valokarnevaaleja ja tietenkin ottamaan kuvia! 😝 Olen huomannut, että en ole kameran edessä enää niin arka mitä esim bloggailun alku ajoilla. Kyllä se pieni ahdistus siellä edelleen on, etenkin jos on paljon ihmisiä lähittyvillä. Pitää vain jatkuvasti yrittää ottaa kuvia niin ei pääse ruostumaan taas näissä kuvien otoissa.

Kumpa pian kuuluisi työpaikoista jotain, alkaa tämä jatkuva "lomailu" vain ahdistamaan ja tuntuu, että joka päivä väsyttää ihan liikaa vaikka ei olekkaan tehnyt mitään. Bujostakin näkee kuinka paljon olen oikeasti ollut kotona kokonaisen päivän ja kuinka huono unirytmi minulla on. Onneksi ei kuitenkaan ihan yksin tarvitse olla koko ajan kun mieskin tekee muutaman kerran viikossa töitä ja sitten tietysti tuo pienokainen koko aja jaloissa.


​- Maria

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229