PYSÄHDYTÄÄS HETKEKS

Hei hei heiii! Täällä ollaan uuden blogitekstin parissa! Niinkun oon sata kertaa aijemminkin sanonut oon niiiin hetkessä eläjä ja teen lähestulkoon kaiken mitä vaan voi fiilispohjalta. Blogi ja kirjottaminen yleisesti on ollu mulle aina yks tärkeimmistä tavoista purkaa tunteita ja tyhjentää päätä. Sillon, kun tein comebackin blogimaailmaan pohdin paljon viitsinkö lähteä tekemään sellasta mihin en satasella pysty sitoutumaan ja olemaan aktiivinen. Tulin kuitenkin siihen lopputulemaan, että ihan sama! Yleensä oon tottunu olemaan kaikessa vähän sellanen "kaikki tai ei mitään" tyyppinen heppu, mut päätin jo alkuun, että tästä en ota stressiä. Oon tainnu onnistua aika hyvin. Katoin viime postauksesta olevan kymmenen kuukautta, hups. "Sen pidemmittä selittelyittä" päivän aiheeseen. Mulle tuli pari päivää takaperin iltakävelyllä ihan hirvee hinku puhua vähän kiitollisuudesta ja tärkeiden asioiden äärelle pysähtymisestä. Ne on ollu mulle itelle niin mullistavia aiheita lähiaikoina, että en malta millään olla kirjottamatta niistä teille.

Avasin aihetta pikku pintaraapasuna viime vuoden loppupuolella mun instagramissa (@pinjasiina), mutta täällä blogin puolella nyt hiukan laajemmalta näkökulmalta. Oon suorittaja. Enää en niin vahvasti, mutta etenkin viime vuosi hujahti mulla ihan ohi niin sanotusti. Lähes koko mun 2019 meni päivästä toiseen "selviytymällä" ja suorittamalla suorituksia suorituksen perään. Mulla on todella korkea työmoraali ja mihin ikinä päätänkään hypätä mukaan pyrin tekemään sen niin hyvin, kuin pystyn. Mun oli vaikea sanoa mihinkään ei. Mun jatkuva tarve auttaa, miellyttää ja kerätä saavutuksia vei mut loppu vuodesta aika kovaan uupumukseen. Tein ihan super paljon isojakin asioita vuoden aikana. Miks silti joulukuussa tuntu pahalta? Siltä, ettei mikään saavutus tai suoritus tuntunu juurikaan miltään? No, en tainnu koko vuonna oikein pysähtyä, nauttia hetkessä olemisesta tai pitäny vapaapäiviä itseeni varten. Joulukuussa, kun lähdin pitkän työputken päätteeks viettämään joulua mun äidin luo Hämeenlinnaan, kaikki loksahti paikoilleen. Mulla oli jopa vähän tylsää, mikä pakotti mua olemaan ihan vaan kaksin mun ajatusten kanssa. Aloin kelailemaan vuotta taaksepäin ja pohtimaan mitkä mun lähtökohdat oli tammikuussa. Hittovie mitä oivalluksia tein sen loman aikana! Isoin opeista oli ehdottomasti se, että meidän on aivan mahdotonta olla ylpeitä omaan tekemiseen ja huomata sitä valtavaa kehitystä mitä meissä on tapahtunut, jos katse on liian lujaa kiinni siinä seuraavassa jutussa, joka pitäis hoitaa alta pois. Välillä olis niin hirmu tärkeetä ihan vaan ottaa aika itelle, pysähtyä, ja uskaltaa kääntää katse hetkellisesti sinne mistä on lähteny. Elänkö mä mun arvojen mukaisesti, ykkös arvona jaksaminen ja hyvinvointi, jos taistelen uupumuksen kanssa tekemättä sille mitään? Niinpä.

Sen lisäks, että oon tänä keväänä ottanu tavaks säännöllisin väliajoin tehä pieniä väli tsekkauksia missä meen mun elämän ja tavotteiden kanssa, oon alkanu tosissani pohtimaan kiitollisuutta. Yllättävän silmiä avaavaa ottaa pikku pausseja iltaisin ja pohtia mistä onkaan just tänään kiitollinen. Se asioiden määrä on ihan valtava. Etenkin tällä hetkellä, kun eletään haastavia aikoja, on ajatusmaailma mennyt itsellä ainakin vähän uusiksi. Ne mitä vielä muutama viikko takaperin oli prioriteetti ykkösenä ei merkkaa enää mitään. Ainakaan tällä hetkellä. Oon ihan eri tavalla heränny arvostamaan ihan perus ihmiskontakteja ja tajunnu miten paljon mä niistä sainkaan energiaa. Onneks tilanne ei oo ikuinen ja varmasti pian pääsee taas näkemään ystäviä ja läheisiä. <3 Niin hullulta, kun se alkuun tuntuikin tajuta oon huomannu tän tilanteen tuovan mun omaan elämään tosi paljon enemmän hyviä, kun huonoja asioita. En ehkä suoranaisesti sanois, että nautin olla lomautettuna ja elää osittain tukien varassa, mutta oon kiitollinen siitä, että meidät on pakotettu pysähtymään. Uskon, että ollaan saatu ihan hirmu paljon uusia arvostuksen aiheita ja "jouduttu" kokemaan suurta kiitollisuutta sellaisista asioista, joita ei olla ennen edes välttämättä huomattu. Muistetaan kaikki miten paljon hyvää tästä maailmasta edelleen löytyy. Yhdessä me päästään tämänkin yli. <3

Postauksen kuvat on ihanan Jaden nappaamia viime syksyltä.

Haluun kuitenkin tähän loppuun vielä sanoa, että en mä viime vuotta missään kärsimyksessä sentään elänyt. Paljon oli pinnalla tunteita ja asioita, jotka tuotti mulle haasteita, mutta oli mulla ihan mieletön määrä upeitakin juttuja! Muistetaan olla kiitollisia pienistäkin asioista mitä meijän ympärillä tapahtuu. Jatketaan ihmeessä keskustelua näistä aiheista kommenteissa tai yksityisviesteillä esimerkiks mun instagramissa!

Just SÄ oot ihan super <3

Tykkää-merkinnät

Kommentit