KILPAURHEILU TAUOLLE

Heissan! En muistanutkaan, miten ihanalta tuntuu avata uusi tyhjä tekstikenttä ja antaa mielikuvituksen laukata 😍 Oon aina ollut vähän "kaikki tai ei mitään" tyyppinen tyyppi ja uuden sisällön luonti blogin puolelle kävi alkuvuodesta inan verran tahmeaksi. Halusin ottaa hetken aikalisälle ja palata blogihommiin, kunhan palo kirjoittamiseen syttyisi uudelleen. Ja täällä ollaan! Ihanaa. Sen pidempään selittelemättä päivän aiheeseen, kilpaurheiluun.

Kirjoitin aikalailla vuosi takaperin todella henkilökohtaisen tekstin unelmien toteutumisesta tänne blogiin. (pääset postaukseen tästä) Näin EM-kilpailuiden alla mun halu kirjoitella kilpaurheilusta puskee kovasti tuolla jossain rinnan alla ja siksi haluankin nyt kertoa, miten mun kulunut kevät on sujunut uusien isojen muutosten parissa.

Tein tammikuussa aikamoisen päätöksen ja päätin jättää kilpacheerleadingin tauolle. Päätös otti ihan äärettömän koville ja oon alkanut vasta nyt alkukesän aikana täysin sopeutumaan muutokseen. Toisinaan olo on ollut helpottunut, sillä viime syksyn paineet ja ahdistus alkoi treenitilanteissa loppua kohden käymään jo sietämättömän raskaiksi. Samalla olo on kuitenkin tyhjä. Koko kevään olen tiennyt, että kilpaurheilu ei loppunut tähän, mutta ahdistus siitä, mitä se tulee tulevaisuudessa olemaan, on ollut suuri. Entä miten tauko vaikuttaa elämääni? Haluanko ylipäätään enää takaisin tai syttyykö sammunut kipinä lajiin enää uudelleen?

Tauko joukkueurheiluista on opettanut jo nyt paljon. Mulla on ollut ihan super paljon aikaa ihan vaan ajatella asioita ja pohtia, mitä mä oikeasti haluan vielä saavuttaa. Ennenkaikkea hengähtää. Ilman säännöllistä urheilua arjessa oon tajunnut, että se oli oikeastaan se isoin ja rakkain asia, jota mä haluan tehdä. Ajatus valkeni mulle eräässä seminaarissa, kun yksi mun todella suurista esikuvistani kysyi kysymyksen "Jos sä saisit valita yhden asian maailmassa, jota sä tekisit sun lopun elämää ajattelematta taloudellista tilannetta, mitä se olisi? Se on sun juttu." Tän kysymyksen jälkeen parien kyynelien avustamana mulle valkeni, että urheilu on mulle ihan kaikki kaikessa. Kilpaileminen siis tulee jatkumaan myös tulevaisuudessa. Intohimo urheiluun ei ole loppunut, päinvastoin. Onko laji sitten cheerleading vai kenties joku ihan muu, jää se vielä omaan tietooni. Oon saanut ihan uutta intoa liikkumiseen ja oon asettanut aika suuriakin tavotteita tulevaisuudelle.

Kuvat @Tero Wester

En tarkalleen tiedä vielä mitä tulevat vuodet pitää sisällään, mutta oikeastaan en välitä. Olen oppinut, ettei tulevaisuuden jokaista askelta voi suunnitella etukäteen, kunhan vain on tietoinen mikä seuraava askel on. Puhutaan, että tauko tekee hyvää ja tässä tapauksessa tauko on ollut paras asia, mitä tilanteessani olen pystynyt tekemään. Ihan uudenlaisella energialla eteenpäin! Syksystä tulee ihan mahtava. ❤ Naurahdin just spontaanisti ääneen, kun tajusin, kuinka ihana tästä aiheesta kaikesta sen vaikeudesta huolimatta oli höpötellä.


Tällä viikolla vietetään cheerleadingin EM-kisaviikkoa, joten kaikki postauksen kuvat on viime vuoden EM-kilpailuista. Hiukan verran jännittyneenä painan nyt julkaise-nappulaa ja alan hoitamaan lykkäämiäni rästihommia.

Ihanaa kesää ihan jokaiselle! ☀️

Tykkää-merkinnät

Kommentit