SAIN TÖITÄ

MUUT

Moikka ja toivottavasti teidän viikko on lähtenyt mukavasti käyntiin! Blogissa on ollut hiukan hiljaisempaa nyt kun olen aloittanut työt uudessa työpaikassa. Oon halunnut keskittyä töihin ja illat oon halunnut ottaa aikalailla rennosti kun uutta asiaa on tullut todella paljon. Oon myös huomannut, että instabloggaaminen on lisääntynyt valtavasti, jonka vuoksi blogien lukeminen alkaa varmaankin vähentyä vai onko sielä edelleen näiden ”aitojen” blogien lukijoita?

Ajattelin tulla tänään kertomaan, millainen koulutus mulla on ja millaista työtä oon tehnyt viimeisen 3 vuoden aikana, koska en oo niistä hirveästi täälä puhunut. Ja tottakai kerron myös millaiset työt olen aloittanut ihan juuri ja millaista uudessa työpaikassa on ollut!

Mähän oon valmistunut 3,5vuotta sitten lähihoitajaksi, lasten ja nuorten hoitoon ja kasvatukseen. Valmistuin keväällä 2015 ja vuoden lopulla aloitin opiskelut monimuotokoulutuksessa koulunkäynninohjaajaksi. Opiskelut lähti kivasti käyntiin vaikka tunneilla huomasin, että olin opiskellut jo samoja asioita lähihoitajaksi lukiessani. Jatkoin silti koulutuksessa ja mikä oli kaikkein parasta koulutuksen aikana - pääsin harjoitteluun alakouluun!

Alakoulumaailmasta tuli mulle erittäin tärkeä ja huomasin nopeasti, että se tuntui itselle todella luontevalta ja heräsin päivittäin hymyssä suin valmiina uuteen harkkapäivään. Mä osasin, olin hyvä ja koin onnistuvani joka päivä monissa asioissa ja se jos joku tuntui todella hyvältä.

Kun koulutusta oli takana lähes puolisen vuotta, sain soiton, että minulle olisi töitä tarjolla ja saisin aloittaa heti seuraavana päivänä. Kyseessä oli kevään ajan kestävä sijaisuus ja mähän otin mahdollisuuden innolla vastaan! Varsinkin kun pääsin koululaisten iltapäivätoimintaan. Juuri sinne alakoulumaailmaan, mihin olin aiemmin rakastunut. Pääsin järjestämään erilaista toimintaa 7-8-vuotiaille koulupäivän jälkeen.

Sain aivan mahtavan työparin, joka perehdytti mut töihin paremmin kuin hyvin ja hänestä tuli mulle erittäin tärkeä ihminen. Ei ollut mitään mitä en olisi uskaltanut häneltä kysyä. Hän oli minulle niin mukava ja kohtelias eikä kertaakaan saanut tuntemaan oloani epäonnistuneeksi vaikka kaikki langat eivät olleetkaan heti alussa täysin hallinnassa.

Kevät 2016 sujui todella mukavasti, lapset tulivat tutuiksi ja olin niin haikein mielin kun mietin, että töitä kestää vain kevään. Kumminkin, vähän ennen kesän alkua sain iloisen uutisen: työni jatkuisivat syksyllä 2016 ja ihan sinne kevääseen asti. Mä olin niin onnellinen! Pääsin aloittamaan uutta IP-toiminnan ryhmää ja pääsin näkemään mitä se toiminta on ihan sieltä alusta lähtien kun uusi ryhmä aloittaa. Olinhan aloittanut työt keskellä kevättä.

Tein töiden ohella koulutustani valmiiksi ja olinkin torstai-iltapäivät koulunpenkillä opiskellen. Työharjottelut sain myös sovitettua aika hyvin työhöni, joka oli mahtava juttu!

Keväällä 2017 sain samalla iloisen, mutta myös haikean uutisen: työt jatkuisivat edelleen syksyllä, mutta uudessa ryhmässä, eri kaupunginosassa. Oli niin outoa jättää se rakas työpari, jonka kanssa kaikki oli mennyt aivan mahtavasti ja siirtyä uuteen työporukkaan. Tiesin toki, että olen sopeutuva tyyppi ja tulen lähes kaikkien kanssa toimeen, en siis ajatellut, että tulisin olemaan ongelmissa. Oli vain haikeaa jättää se tutuksi tullut paikka.

Kesä 2017 oli myös jännittävää aikaa, koska löysin oman alan töitä ensimmäistä kertaa kesäksi. Pääsin koko kesäksi leikkikenttätoimintaan, joka on hyvin lähellä IP-toimintaa, mutta mukana on myös alle kouluikäisiä lapsia. Sain mahtavat työkaverit, joiden kanssa aika kului siivillä ja toiminnan suunnittelu ja toteutus sujui mukavasti!

Kun kesä alkoi olemaan lopuillaan, oli aika aloittaa työt uudessa IP-toiminnan ryhmässä ja uutena mausteena olikin erityislapset. En ollut aiemmin työskennellyt erityislasten parissa, mutta nopeasti siihenkin oppi ja toiminta lähti hyvin käyntiin. Työkaverit olivat oikein kivoja ja työt sujui heidän kanssaan mukavasti. Oli myös mahtavaa saada uudenlaista kokemusta erilaisista lapsista!

Kun koitti kevät 2018, en ollut saanut vielä tietoa töistä kunnes eräänä päivänä esimieheltäni tuli tieto, että työni eivät tule jatkumaan. Tämä tuntui todella pahalta enkä osannut reagoida asiaan oikein mitenkään. Olin todella surullinen ja kotona taisin itkeäkin, koska tästä työstä oli tullut minulle aivan äärettömän tärkeä ja olinhan tehnyt työtä jo lähes kahden vuoden ajan. No, ei auttanut kuin suopua tilanteeseen ja onneksi sain kesäksi taas töitä leikkikenttätoiminnasta.

Viime kesä oli älyttömän kuuma ja leikkikenttätoiminta järjestetään lähes aina pihalla, toki sisätilat ovat käytössä esimerkiksi sateen varalta, mutta voin kertoa, että kuumassa lähes paahtavassa auringossa leikkien ohjaaminen oli todella raskasta ja loppujen lopuksi meidän oli pakko ottaa kaikenlaisia vesileikkejä, jotta saatiin välillä vähän viilennystä. Mä rusketuin kivasti viime kesänä ja se oli kyl tosi jees, koska mä oon yleensä vaan semmonen punainen palanut makkara kesäisin, koska muhun ei yleensä tartu aurinko. Opin kumminkin käyttämään aurinkorasvaa oikein ja siks rusketusrajat oli taatut!

Kun kesätyöt loppuivat, oli tiedossa määrittelemättömän pituinen loma, koska töitä ei ollut vielä tiedossa ja olinkin jo vähän tottunut ajatukseen vaikka olinkin aikalailla tottunut työntekoon ja siksi kotona oleminen tuntui todella oudolta.

Olin ilmoittanut entiselle esimiehelleni, että minulle saa aina soittaa jos töitä on tarjolla ja otan mielelläni vastaan lyhyemmätkin sijaisuudet ja onnekkaana, pääsinkin IP-toiminnan pariin uudestaan elokuun viimeisellä viikolla. Saisin työskennellä koululaisten parissa ainakin jouluun asti.

Tutustuin uusiin työkavereihin, joiden kanssa pystyi jutella melkein mistä vain ja lapsista tuli jälleen älyttömän tärkeitä. Joulun alla sain tiedon, että työttömäksi jäädään ja se tuntui jälleen yhtä pahalta kun edellisilläkin kerroilla. Kun joululoma alkoi, sanoin heipat rakkaille työkavereille ja lapsille ja lähdin viettämään jälleen määrittelemättömän pituista lomaa. Vaikka töiden loppuminen tuntui pahalta, koin silti, että olin loman tarpeessa. Vietinkin paljon aikaa Tampereella parhaan ystävän luona, joka oli mulle todella tärkeää.

Moni varmasti miettii, että mihin mun koulunkäynninohjaajan koulutus jäi ja sanotaanko, että se vähän kuin loppui. Mulla olisi ollut yksi harjoittelu jäljellä kehitysvammaisten parissa, mutta jotenkin se jännitti mua niin älyttömän paljon, että yhtäkkiä tajusin, että aikaa oli kulunut jo todella paljon enkä vain ollut saanut kyseistä harjottelua purkkiin. Mulla on onneksi mahdollisuus vielä jatkaa tämä koulutus jossain vaiheessa loppuun jos tuun sille päälle ja uskaltaudun kehitysvamma-alueelle. Pidän itseäni hiukan typeränä jopa tämän takia, mutta onneksi pystyn lähihoitajanakin toimimaan koulunkäynninohjaajana.

Nyt alkuvuodesta päivittelin mun CV:tä ja lisäsin sen TE-palveluiden sivuille sekä Kuntarekryyn. Uusin myös hakemukseni koulunkäynnin- ja aamu- ja iltapäivätoiminnan sekä varhaiskasvatuksen sijaisuuksiin Kuntarekryssä. Kuntarekryn kautta mut löydettiin IP-toiminnan pariin ja suosittelenkin sitä teille kaikille TE-palveluiden lisäksi jos olette töitä vailla.

Perjantaina 11. tammikuuta eli noin kolmisen viikkoa sitten sain viestin tutulta henkilöltä, että olisinko töitä vailla - minähän olin. Kiinnostuin siis työtarjouksesta ja kyselin vähän lisätietoja. Tarjolla olisi töitä päiväkodissa uudessa ryhmässä. Muahan alkoi jännittämään järjettömästi, koska en oo työskennellyt päiväkodissa jos paria työharjottelua muutaman vuoden takaa ei lasketa ja sen vuoksi mietiskelin hetken mitä vastaan vaikka tiesin, että tämä on äärettömän hyvä mahdollisuus ja uusi kokemus.

Otin paikan vastaan. Työni päiväkodissa alkoivat 24. tammikuuta eli töitä on takana nyt pian parisen viikkoa. Pari ensimmäistä päivää auttelin pienten ryhmissä ja viime viikon järjestelin tavaroita ja tiloja meidän uutta ryhmää varten. Pesin leluja, pyyhin pölyjä ja laitoin leluja paikoilleen. Välillä olin myös apukätenä ryhmissä, joissa minua tarvittiin. Nukuttelin lapsia ja vahdin eskareita!

Tällä viikolla meidän ryhmässä aloitti ensimmäiset lapset ja lähes kaikki ovat alle 3-vuotiaita, joten paljon vaippojen vaihtoa, syliä ja lämpöä, ulkoilua, syömistä ja nukkumista. Päiväkotimaailma on mulle edelleen vielä ihan uusi ja vähän on vielä jotkut asiat hukassa, mutta joka päivä opin uutta ja varmasti tämän kevään aikana tuun oppimaan paljon itsestäni sekä päiväkotityöstä.

Viime viikolla stressasin älyttömästi ja olin sen vuoksi vähän pahalla tuulellakin välillä, mutta nyt stressi on hiljalleen helpottanut kun on huomannut, että mä osaan kyllä enkä vaadi itseltäni ihan älyttömiä heti näin alussa. Mun paras ystävä sanoi mulle hyvin: ”Voi hyvin ne menee ja ihan omalla painollaan! Lopeta toi stressaaminen ku osaat kyllä!!! Tsiisus sä osaat kyllä olla lasten kaa ja ne pitää susta!! Ja aina saa ja pitää kysyä apua jos siltä tuntuu!! Lopeta toi ylianalysointi ku tiiät itekki että pärjäät”. Ihania sanoja, tärkeitä sellaisia ja oonkin noudattanut näitä ohjeita ja oon paljon rennompi ja helpottuneempi.

Kaikki menee oikeasti omalla painollaan ja tähän asti kaikki on mennyt hyvin. Mä harvoin stressaan, mutta kun vastaan tulee jotain uutta ja ihmeellistä, mä luon itelleni aika isoja paineita, jonka vuoks rupeen stressaamaan. Nyt kumminkin toimin kevään ajan päikkytätinä ja 5 tunnin työpäivät vaihtui 8 tuntisiksi. Odotin, että olisin paljon väsyneempi, mutta mä oon oikeasti jaksanut hyvin eikä aamuheräämisetkään oo tuntunut niin pahalta mitä odotin, toki muutaman viikon jälkeen asiat voi olla eri tavalla.

Lapset on ollut mulle aina tärkeitä ja pienenäkin halusin lastenhoitajaksi, joten työ lasten parissa on ollut aina sitä mitä oon halunnut ja koen olevani niin onnekas kun oon saanut tehä sitä jo kolme vuotta. Toivotaan, että saan tehdä tätä palkitsevaa työtä vielä kauan. On ihana seurata lasten kasvua. Oon äärettömän kiitollinen ihanista työkavereista, mahtavista lapsista sekä näistä työmahdollisuuksista, joita mulle on suotu jo kolmen vuoden ajan.

Kuvat: Julia

Asu:
Takki ja huivi H&M
Paita BikBok
Farkut Newlook
Kengät Vamsko
Reppu Ikea
Vyö Newyorker

Ootteko te löytäneet sen teidän oman jutun vai etsittekö vielä sitä omaa paikkaa töiden parista tai opiskeletteko tällä hetkellä siihen ammattiin, josta olette aina haaveilleet? Toivottavasti piditte postauksesta ja saitte musta vähän uutta tietoakin tämän kautta. On aina jännittävää kertoa itsestään jotain uutta.

Muutama päivä vielä töitä ja perjantaina lähdenkin kohti Tamperetta, jossa yövyn parhaan ystäväni luona ja saadaan seuraksi ihana Aino, jota ei olla nähty pitkään aikaan. Käykää muuten kurkkaamassa Ainonkin blogi, josta löytyy esimerkiksi postauksia Ainon muutosta sekä ihania asukuvia ja kuulumisia. On kyllä ihan parasta päästä viettämään aikaa kolmestaan! Meillä on aina niin hauskaa yhdessä ❤️

Toivotan teille aivan ihanaa loppuviikkoa ja iloa teidän jokaisen päiviin. Muistakaa seurailla mua Instagramin puolella nimimerkin @noorainkilainen kautta, koska oon sielä hyvin aktiivinen. Moi moi murut!

  • MUUT

Tykkää-merkinnät

Kommentit

stepstoselflove
stepstoselflove,
Aivan ihanaa, että sait jatkaa töitä lasten parissa <3 Alle 3v pikkuset on kyllä niin ihania paijattavia ja halittavia :') Olin itekin joskus puoli vuotta töissä semmosessa ryhmässä ja se kyllä anto tosi paljon!
Mä en oikein tiedä oonko löytäny vielä sitä omaa juttua. Kaikki luontaishoito- ja ravitsemusjutut kiinnoostaa suuresti ja oonkin tosi kivassa duunissa nyt. Ehkä silti tuntuu, että jotain vois vielä opiskella lisää :') Ihanaa viikkoo <3
nouw.com/stepstoselflove
saaraw
saaraw,
Ensin upeat kuvat! 😊 Mulla on edelleen se oma juttu hausessa vaikka tykkäänkin mun nykysestsä työstä, mutta jos mietin loppuelämän ammattia niin no clue 😃 Toivottavasti sulla on hyvin lähtenty työt rullamaan kuhan saa jutun juonesta kiinni ja varmasti oot nopeasti saanu kun kuitenkin lasten kanssa oot paljon työskennellyt, on ne pikksuet kuitenkin ihania <3
nouw.com/saaraw