TÄSSÄ SITÄ KUITENKIN NYT TAAS OLLAAN

Hei taas aivan kamalan pitkästä aikaa! Voin rehellisesti sanoa, että kun eilen päätin blogiini kirjautua sisään niin en ollut varma muistanko enää tilini salasanaa ja piti pienen hetken pohtia mistä uusi postaus tehtiinkään. Puuska kirjoittamiseen tuli aivan yllättäen - en oikeasti ollut varma tulisiko tänne enää yhtään uutta postausta ikinä, mutta tässä sitä kuitenkin nyt taas ollaan.

Edellisessä postauksessa toukokuulta... taisin todeta kuinka haluaisin aktivoitua jälleen blogini parissa. Noh näin ei kuitenkaan käynyt kuten on nähtävissä. Mielenkiinto on ollut poissa ja siihenkin on ollut muutama selkeä syy. Suurin vaikuttava tekijä on varmasti ollut ajanpuute. Tai ei ehkä edes ajanpuute, mutta halu priorisoida omaa vähäistä aikaa yksinkertaisesti johonkin muuhun. Laadukkaan ja mielenkiintoisen sisällön tuottaminen on kuitenkin oikeasti kovan työn takana ja se ei tapahdu itsestään kiireisen arjen keskellä. Tämän vuoksi siis päätin nyt esim. viime kesänä keskittyä vapaa-ajallani vain niihin hetkiin - tehdä niin paljon kuin ehtii ja jaksaa ja vain nauttia. Koitin löytää läheisilleni mahdollisimman paljon aikaa, mutta myös niin, että itselleni jäi aikaa vain olla. Siinä kohtaa kun tuntui, ettei edes näille kahdelle asialle ollut tarpeeksi aikaa pystyi toteamaan, että blogillekaan ei ollut.

Toinen syy mikä on painanut kuluneen vuoden aikana on se kritiikki mitä itsekin alkoi kohtaamaan. Aloitin blogini intohimosta kuvaamiseen ja siitä, että halusin jakaa elämästäni Ruotsissa lähipiirilleni ja siitä kiinnostuneille. Sosiaalisen median sisällöntuotanto on asia mikä itseäni on aina kiinnostanut ja se oli varmasti viimeinen potku perseelle, kun blogin päätin laittaa pystyyn. Lähtökohdat olivat siis positiiviset ja postauksien tekeminen toi pääsääntöisesti arkeeni piristystä ja sopivasti mukavaa puuhastelua. Viime keväänä kuitenkin aktiivisen oman elämän jakaminen sosiaalisessa mediassa - ja etenkin täällä blogin puolella, kun siinä päästään kuitenkin paljon syvemmälle kuin muutamissa kuvatekstissä Instagramissa - alkoi tuomaan itselleni stressiä tavallista enemmän. Koin saavani entistä enemmän arvostelevaa palautetta ja kommentointia omasta elämästäni ja vaikka olen aina tiedostanut tämän riskin olemassaolon, niin se tuntui toisinaan todella ikävältä kun itselle täysin ventovieras ihminen päätti ottaa asiakseen kehittää sinusta ja sinun elämästä paremman. Kuitenkin, kun vaikka sitä kuinka yrittäisi niin todellisesta elämästä en ainakaan itse pysty jakamaan kuin vain sen pintariipaisun täällä - en koko kuvaa. Kyllästyin siis yksinkertaisesti siihen, että jouduin ottamaan painetta siitä kuinka minua alettiin arvostella pelkän jakamani sisällön perusteella, ja sen myötä hiipui tahtotila jakaa avoimesti pintaa syvemmältä mitään elämästäni.

Mikä sitten toi nyt taas tänne? Se on oikeasti aika hyvä kysymys. Olen kuluneen parin kuukauden aikana muutamaan otteeseen kuullut jonkun lueskelleen vanhoja kirjoituksiani läpi ja se on joka kerta jollain tapaa nostattanut lämpimän, mutta hieman haikean fiiliksen siitä, kuinka kaikki vaimeni täällä aikalailla kuin seinään. Aloitin kuitenkin aikoinaan todella innostuneena ja juuri tänään se innostus kumpusi jostain sisältäni uudemman kerran pintaan. Niin hassua kuin se onkin niin jollain tapaa tämänkin kirjoittaminen saa silti pienen jännityksen aikaan ja tunnen kuinka sydän hakkaa tavallista nopeampaan rinnassani.

Marraskuu on pian jo puolessa välissä mikä on aivan hullua. Tuntuu, että vastahan koko syksy alkoi (mutta silti, että kesästä on kulunut pieni ikuisuus). Minulla oli kuitenkin tässä marraskuussa juuri poikaystäväni ja heti perään paras kaverini kylässä luonani Tukholmassa, jonka vuoksi ensimmäiset viikot tämän kuun osalta on hujahtanut aivan vauhdilla. En kuitenkaan usko, että aika hidastaa tästä yhtään menoaan, kun näitä deadlineja on kuitenkin ihan riittämiin vielä tälle vuodelle tiedossa. Niinpä varmasti pian onkin jo joulu ja sitä myöten uusivuosi ja uusi vuosikymmen. Olen tehnyt itselleni yllättävän suuren asian siitä, että vuosikymmen vaihtuu. En ole viime vuosina kokenut itse uutta vuotta niin suurena juttuna, mutta nyt vuosikymmenen vaihtuminen tuntuu siltä, että tavallaan oikeasti yksi kappale sulkeutuu elämässä ja uusi alkaa. Toivon tietenkin, että seuraavat 10vuotta olisivat vielä edellisiä parempia ja suunta elämässä olisi vain eteenpäin. Isona osana koen senkin olevan sidoksissa siihen kuinka paljon pääsen toteuttamaan itseäni ja tekemään juuri niitä asioita, jotka tekevät minusta minut ja minusta onnellisen. Katsotaan nyt jos tämä blogikaan ei jäisi unholaan vaan, että sillekin löytyisi oma aikansa ja paikkansa niissä omissa harrastuksissa.

Mielenkiinnolla jään seurailemaan kuinka moni tänne ilmestyy tätäkin lueskelemaan tauon jälkeen ja ehkä me kuullaan sitten taas nopeammin kuulumisten parissa, kuin viime kerralla.

Superisti tsemppiä kaikille marraskuuhun!

Nenna

Minut löytää myös täältä: Instagram & Facebook

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Roosa
Roosa,
Ihanaa kun uskalsit <3 Ja niin söpöt noi kuvat ja varsinkin toi pipo! Kumpa löytäisin jostain itekkin istuvan pipon talveks 😊
NennaKalsi
NennaKalsi,
Meiän pitää siis ens kerralla lähteä pipometsästykselle! 😎 kiitos Roosa, oot ihana support ❤️nouw.com/nennakalsi
disa svensson
disa svensson,
Hej!
Julklappstips från en fattig student <3
Jag handlar från butiker via: www.refunder.se/b/Spara50
Dessa är mina favoritbutiker

Campadre:
https://campadre.se/tipsa/7817?utm_source=mgm&utm_medium=sharelink&utm_campaign=7817

Lyko:
https://referme.to/9vACAmo

Members: https://members.com/se/tipsa/m1401355?utm_source=mgm&utm_medium=sharelink&utm_campaign=m1401355



Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229