MATKALLA OIKEAAN SUUNTAAN

Hei siellä,

Tiedätkö sen tunteen, kun pitkästä aikaa alkaa taas tuntua siltä, että kaikella on jokin tarkoitus? Se tunne, kun on ollut liian pitkää karusellin kyydissä ja lopulta vauhti pysähtyy - hetken aikaa sitä voi huonosti, mutta on varma olo siitä, että on aika vaihtaa laitetta ja että ei todellakaan halua enää uutta kierrosta voidakseen huonommin.

Minulta on usein kysytty, että miltä tuntuu asua Ruotsissa ja oliko tänne helppo sopeutua ja kuinka olen täällä viihtynyt. Voin tässä rehellisesti vastata, että monta kertaa on itketty sitä, että olisi päässyt niin paljon helpommalla, jos olisi jäänyt alunperin vain Suomeen ja hakenut sieltä opiskelupaikkaa - mitä olisikaan opiskella korkeakoulututkintoa omalla äidinkielellään? Ei ole ollut helppoa ja aina sitä ei olekaan viihtynyt. Näinä vuosinani täällä olen nähnyt monen tulevan Ruotsiin Suomesta, mutta myös monen lähtevän täältä. Olen ymmärtänyt, että tämä ei ole paikka, jonne olisi niin helppo kaikkien asettua ja se alunperin haaveelta tuntunut muutos onkin voinut saada kaipuun kotiin kaksinkertaisena rintaan.

En olisi silti ehkä aina uskonut, että minä olisin sitten lopulta se ihminen, joka tänne jää omaa arkeaan rakentamaan. Äitikin sanoi alusta saakka, että "maitojunalla saa tulla takaisin, kunhan käy kokeilemassa". Toisaalta, vaikka päätös jäämisestä ei ole aina tuntunut itsestäänselvyydeltä niin päätös lähtemisestä on tuntunut aika mahdottomalta. Lähipiirini kyllä varmasti tietää kuinka itsepäinen osaan olla joissain asioissa ja tavallaan olen aina nähnyt asian niin, ettei luovuttaminen ole edes vaihtoehto. Väitän, että en ole sitä kertaakaan edes kunnolla harkinnut, vaikka vastoinkäymisiä on tullut toisinaan turhan usein.

Olen juuri se ihminen, jonka tarvitsee uskoa siihen, että asiat menee lopulta niinkuin on tarkoitettu. Parasta on kuitenkin, kun on se tunne, että "niin menikin". En olisi itse saanut varmaankaan ideaa muuttaa opintojen perässä ulkomaille. Lukion jälkeen se oli ollut kuitenkin silloisen poikaystäväni haave ja lopulta tekijä, jonka vuoksi tänne tulin, vaikkakin jo suhteen silloin päätyttyä.

On aikalailla erilaista elää arkea niin, että alkuun läheisimmät henkilöt arjessasi on ne, jotka on tuntenut tasan niin kauan kuin paikassa on asunut tai vielä vähemmän aikaa. Ei ole mahdollista rakentaa sitä omaa uutta arkea vanhan verkostonsa ympärille, tai vierailla vanhempien luona sunnuntaisin syömässä. En sanokaan, ettenkö miettisi aika ajoin, että elämä olisi voinut olla aika erilaista, jos olisi tuolle helpommalle tielle päätynyt.

Sitä on kuitenkin kasvanut niin paljon viime vuosien aikana ja käynyt niin monta erilaista vaihetta läpi, että yhtäkkiä paikka, joka oli alussa täysin vieras ja jossa eli pitkään kaivaten takaisin, onkin yhtäkkiä oikeasti koti. Vaikka ikävä Suomeen rakkaiden luokse palaa aina, niin tällä hetkellä olen kiitollinen siitä, että olen onnellinen arjessani ja siitä, että se on nyt sellaista kuin se on ja siihen liittyen: se on täällä.

Minulta kysyttiin hetki sitten, että koenko, että olen muuttunut täällä ollessani. Vastauksena näen, että en - olen vain enemmän sitä mitä olen. Siitä olen iloinen ja kiitollinen. Tuntuu kuin tuo karuselli olisi hetkeksi hidastanut niin, että kyydistä pystyi hypätä pois selvittämään oloaan. Olenkin tyytyväinen siihen mihin päädyin pyörityksen jälkeen, sillä se tuntuu omalta ja siltä, että olen matkalla kohti niitä asioita mitä elämältä haluankin.

Nämäkin seikat saattavat tuntua joillekin itsestäänselvyydeltä. Se, että sitä kasvaa vuosien myötä ihmisenä niin, että on onnellinen siitä missä on lopulta omassa arjessaan. Kyse on kuitenkin sen verran suurista asioista, ettei niitä pitäisi pitää itsestäänselvyytenä.

Jos minulta olisi kysytty marraskuussa näitä samoja kysymyksiä siitä, kuinka tyytyväinen olen arkeeni ja tunnenko olevani matkalla oikeaan suuntaan, en olisi varmaankaan vastannut yhtä positiivisesti ja optimistisella katseella tulevaan. Liekö se oli sitten taas se marraskuu tai koko syksy, mutta taas tuntuu, että kevättä kohden elämä näyttää valoaan kaikessa kauneudessaan enemmän. Sen vuoksi pitäisi aina muistaa, että ne vaikeatkin hetken ja vaiheet voi myöhemmin katsottuna olla vain vaiheita, jotka läpikäymällä päästiin juuri sinne minne halusikin. "Jos se olisi helppoa niin kaikkihan tekisi niin."

Tähän loppuun haluan sanoa juuri sinulle kuka luit tämän kirjoituksen sanat, jotka unohdan itse liian usein. Sinä riität. Ja vaikka asiat eivät aina mene niinkuin suunnittelee tai edes sinne päinkään niin, tulee taas päivä, kun voit katsoa taaksepäin ja miettiä hymyillen minkä matkan sitä onkaan tullut tehtyä. Itselle kannattaa olla armollinen ja elämään haalia monta ihanaa ja rakasta ihmistä, sillä itse en ainakaan olisi lopulta mitään ilman juuri näitä ihmisiä.

Olenkin kiitollinen kaikesta tuesta minkä olen koskaan omalta lähipiiriltäni saanut. Ja kiitollinen itselleni siitä kaikesta työstä minkä olen tehnyt päästäkseni tähän missä olen juuri nyt elämässäni. Nämä kaksi kiitosta ja varsinkin jälkimmäinen unohtuu usein hyvin helpolla.

On tässä jo oma pitkä matka kuljettu, mutta nyt näenkin koko ajan enemmän edessäni sen naisen, joka haluan olla - onnellinen, seikkailunhaluinen, inhohimoinen, ajattelevainen, kunnianhimoinen, herkkä ja luotettava.

Tuntuu, että olen matkalla oikeaan suuntaan.

Nenna

Blogini päivityksistä voi pysyä perillä seuraamalla täältä: Instagram & Facebook

Tykkää-merkinnät

Kommentit

stepstoselflove
stepstoselflove,
Nenna, ihana teksti <3 Vitsi on ihanaa olla takaisin lukemassa blogeja! Hirmu ikävä on ollut sunkin rustauksia :-*
nouw.com/stepstoselflove
NennaKalsi
NennaKalsi,
Voi kiitos ihana ❤️ Tää kommentti täällä piristi niin paljon mun maanantaita!!
nouw.com/nennakalsi
,
Hi! Hope everything's okay with you <3. I would like to get in touch with you regarding a collaboration. Email to [email protected] if it sounds interesting, I'll tell you more. Have a good day! / Ida, http://www.bga.fi