Hei siellä,

Tiedätkö sen tunteen, kun pitkästä aikaa alkaa taas tuntua siltä, että kaikella on jokin tarkoitus? Se tunne, kun on ollut liian pitkää karusellin kyydissä ja lopulta vauhti pysähtyy - hetken aikaa sitä voi huonosti, mutta on varma olo siitä, että on aika vaihtaa laitetta ja että ei todellakaan halua enää uutta kierrosta voidakseen huonommin.

Minulta on usein kysytty, että miltä tuntuu asua Ruotsissa ja oliko tänne helppo sopeutua ja kuinka olen täällä viihtynyt. Voin tässä rehellisesti vastata, että monta kertaa on itketty sitä, että olisi päässyt niin paljon helpommalla, jos olisi jäänyt alunperin vain Suomeen ja hakenut sieltä opiskelupaikkaa - mitä olisikaan opiskella korkeakoulututkintoa omalla äidinkielellään? Ei ole ollut helppoa ja aina sitä ei olekaan viihtynyt. Näinä vuosinani täällä olen nähnyt monen tulevan Ruotsiin Suomesta, mutta myös monen lähtevän täältä. Olen ymmärtänyt, että tämä ei ole paikka, jonne olisi niin helppo kaikkien asettua ja se alunperin haaveelta tuntunut muutos onkin voinut saada kaipuun kotiin kaksinkertaisena rintaan.

En olisi silti ehkä aina uskonut, että minä olisin sitten lopulta se ihminen, joka tänne jää omaa arkeaan rakentamaan. Äitikin sanoi alusta saakka, että "maitojunalla saa tulla takaisin, kunhan käy kokeilemassa". Toisaalta, vaikka päätös jäämisestä ei ole aina tuntunut itsestäänselvyydeltä niin päätös lähtemisestä on tuntunut aika mahdottomalta. Lähipiirini kyllä varmasti tietää kuinka itsepäinen osaan olla joissain asioissa ja tavallaan olen aina nähnyt asian niin, ettei luovuttaminen ole edes vaihtoehto. Väitän, että en ole sitä kertaakaan edes kunnolla harkinnut, vaikka vastoinkäymisiä on tullut toisinaan turhan usein.

Olen juuri se ihminen, jonka tarvitsee uskoa siihen, että asiat menee lopulta niinkuin on tarkoitettu. Parasta on kuitenkin, kun on se tunne, että "niin menikin". En olisi itse saanut varmaankaan ideaa muuttaa opintojen perässä ulkomaille. Lukion jälkeen se oli ollut kuitenkin silloisen poikaystäväni haave ja lopulta tekijä, jonka vuoksi tänne tulin, vaikkakin jo suhteen silloin päätyttyä.

On aikalailla erilaista elää arkea niin, että alkuun läheisimmät henkilöt arjessasi on ne, jotka on tuntenut tasan niin kauan kuin paikassa on asunut tai vielä vähemmän aikaa. Ei ole mahdollista rakentaa sitä omaa uutta arkea vanhan verkostonsa ympärille, tai vierailla vanhempien luona sunnuntaisin syömässä. En sanokaan, ettenkö miettisi aika ajoin, että elämä olisi voinut olla aika erilaista, jos olisi tuolle helpommalle tielle päätynyt.

Sitä on kuitenkin kasvanut niin paljon viime vuosien aikana ja käynyt niin monta erilaista vaihetta läpi, että yhtäkkiä paikka, joka oli alussa täysin vieras ja jossa eli pitkään kaivaten takaisin, onkin yhtäkkiä oikeasti koti. Vaikka ikävä Suomeen rakkaiden luokse palaa aina, niin tällä hetkellä olen kiitollinen siitä, että olen onnellinen arjessani ja siitä, että se on nyt sellaista kuin se on ja siihen liittyen: se on täällä.

Minulta kysyttiin hetki sitten, että koenko, että olen muuttunut täällä ollessani. Vastauksena näen, että en - olen vain enemmän sitä mitä olen. Siitä olen iloinen ja kiitollinen. Tuntuu kuin tuo karuselli olisi hetkeksi hidastanut niin, että kyydistä pystyi hypätä pois selvittämään oloaan. Olenkin tyytyväinen siihen mihin päädyin pyörityksen jälkeen, sillä se tuntuu omalta ja siltä, että olen matkalla kohti niitä asioita mitä elämältä haluankin.

Nämäkin seikat saattavat tuntua joillekin itsestäänselvyydeltä. Se, että sitä kasvaa vuosien myötä ihmisenä niin, että on onnellinen siitä missä on lopulta omassa arjessaan. Kyse on kuitenkin sen verran suurista asioista, ettei niitä pitäisi pitää itsestäänselvyytenä.

Jos minulta olisi kysytty marraskuussa näitä samoja kysymyksiä siitä, kuinka tyytyväinen olen arkeeni ja tunnenko olevani matkalla oikeaan suuntaan, en olisi varmaankaan vastannut yhtä positiivisesti ja optimistisella katseella tulevaan. Liekö se oli sitten taas se marraskuu tai koko syksy, mutta taas tuntuu, että kevättä kohden elämä näyttää valoaan kaikessa kauneudessaan enemmän. Sen vuoksi pitäisi aina muistaa, että ne vaikeatkin hetken ja vaiheet voi myöhemmin katsottuna olla vain vaiheita, jotka läpikäymällä päästiin juuri sinne minne halusikin. "Jos se olisi helppoa niin kaikkihan tekisi niin."

Tähän loppuun haluan sanoa juuri sinulle kuka luit tämän kirjoituksen sanat, jotka unohdan itse liian usein. Sinä riität. Ja vaikka asiat eivät aina mene niinkuin suunnittelee tai edes sinne päinkään niin, tulee taas päivä, kun voit katsoa taaksepäin ja miettiä hymyillen minkä matkan sitä onkaan tullut tehtyä. Itselle kannattaa olla armollinen ja elämään haalia monta ihanaa ja rakasta ihmistä, sillä itse en ainakaan olisi lopulta mitään ilman juuri näitä ihmisiä.

Olenkin kiitollinen kaikesta tuesta minkä olen koskaan omalta lähipiiriltäni saanut. Ja kiitollinen itselleni siitä kaikesta työstä minkä olen tehnyt päästäkseni tähän missä olen juuri nyt elämässäni. Nämä kaksi kiitosta ja varsinkin jälkimmäinen unohtuu usein hyvin helpolla.

On tässä jo oma pitkä matka kuljettu, mutta nyt näenkin koko ajan enemmän edessäni sen naisen, joka haluan olla - onnellinen, seikkailunhaluinen, inhohimoinen, ajattelevainen, kunnianhimoinen, herkkä ja luotettava.

Tuntuu, että olen matkalla oikeaan suuntaan.

Blogini päivityksistä voi pysyä perillä seuraamalla täältä: Instagram & Facebook

Sunnuntai 22.12 klo 20:36

Lento Ivaloon! Tuntuu ihan hassulta, että alle pari tuntia ja sitten on keskellä ”talven ihmemaata”. Takana tuntuu olevan jälleen yksi hullu syksy, joka katosi kuin salaman iskusta, mutta joka sisälsi niin monia eri vaiheita ja suorituksia toisensa perään.

Aluksi idea Lappiin lähtemiseltä tuntui siltä, että se rajoittaisi Suomessa lomailua todella paljon, sillä siellä ollessa ”ei ehtisi tai pystyisi nähdä ketään”. Nyt kuitenkin tuntuu todella hyvältä ottaa parin päivän etäisyyttä kaikkeen.

Ehdin olla Suomessa tätä ennen viisi päivää ja siihen mahtui kuitenkin jo illanistujaiset, kolmet lounastreffit, siskon joulujuhla, pari saunailtaa, ystävän uudessa kodissa vierailu, joululahjaostoksia, pakollisten asioiden suorittamista, isovanhempien, serkkujen ja kummien tapaaminen, treffi-ilta, etukäteisen joulun viettäminen äidin luona ja yksi päivällisreissu - joten tempo on taas samanlaista kuin aina Suomessa. Niin monta rakasta ja liian vähän aikaa jokaiselle

Seuraavat pari päivää kuitenki tulee pienelle pysähtymiselle. Aikaa itselle ja rauhoittumiselle ja palautumiselle.

Maanantai 23.12 klo 15:47

Kolmen vuoden tauon jälkeen takaisin rinteeseen! Vähän kauhulla sitä odotti, että kuinka pahasti käy, kun ei ole aikoihin lumilautaillut, mutta hyvinhän se meni onneksi. Muuten päivä pitkälti mennyt vain maisemien ja lumen ihastelussa toistaiseksi.

Eilen illalla olisi ollut mahdollisuus nähdä revontulia, mutta koska täällä on ollut nyt vankka pilvikerros niin todellisuudessa ei ollut toivoa nähdä taivaalla yhtään mitään.

Mäessä vierähti nopeasti usea tunti ja nyt pitkän ulkoilun jälkeen tuntuu mökin sohva todella mukavalta. Vielä olisi huomiselle paketteja paketoitavana ...en pysty vain ollenkaan sisäistämään, että huomenna tosiaan on joulu. Koko joulukuu on mennyt niin kiireellä, että en ole itse ehtinyt valmistelemaan joulufiilistä juurikaan. Ainoastaan muutamat kerrat kuunnellut joulumusiikkia ja pienimuotoisia glögihetkiä on ollut ystävien kanssa. Kuitenkin se joulu näyttäisi sieltä tulevan - valmistautui siihen tai ei.

Tämä taitaa olla itselleni toinen kerta ikinä, että vietän joulun jossain muualla kuin kotona. Yhden kerran aiemmin olen ollut perheen kanssa Espanjassa ja nyt sitten tämä joulu täällä Lapissa Saariselällä. Onneksi lumi tekee itselle ainakin tosi paljon jouluista tunnelmaa ja vuokramökiltä löytyi meille joulukuusikin.

Tiistai 24.12 klo 16:13

Jouluaatto! Meidän päivä alko sillä, että koko poppoo heräili oikein rauhakseen pitkän kaavan mukaan. Syötiin yhdessä jouluinen aamupala ja myöhemmin siitä suunnattiin pulkkailemaan Euroopan suurimpaan pulkkamäkeen.

Äsken käytiin joulusaunassa ja nyt itselläni vielä matti myöhäisenä se lahjojen paketointi, jotta ne saa kuusen alle ennen illallista. Meillä on tulossa fondue-ilta, sillä porukasta halukkaat on jo kerennyt syömään jouluruokia sen verran ennen aattoa, että kaivattiin jotain muuta mikä miellyttää kaikkia.

Luvassa siis hyvä illallinen, lahjojen availua, varmaankin joku leffa jos toinenkin ja ihan vaan yhdessä oloa!

Keskiviikko 25.12 klo 23:55

Päivät täälläkin vierii vierimistä ja huomenna on sitten jo lähtö täältä takaisin. Tämä päivä oli lähtökohtaisesti täysin suunnittelemattomana niin, että jokainen saisi päättää mitä päivällä haluaa tehdä - jos haluaa.

Parastahan joulun alla on jos ei tee toisinaan yhtään mitään ja katsoo vaikka vaan jouluelokuvia suklaarasian kera. Pohdintana oli kuitenkin uusi laskettelupäivä, käynti kylpylässä taikka muuta mitä mieleen sattuisi.

Meidän mökin ikkunasta on välillä vilahtanut kaukaisuudessa poroja niinpä olin tässä jo parin päivän ajan sanonut, että haluaisin lähteä katsomaan lähempää löytyykö sieltä mitään. Tänään sitten sain melkeen koko poppoon mukaan ja löydettii ”porofarmi” ja päästiin sinne ihastelemaan ja ruokkimaan poroja.

Myöhemmin meillä oli pöytä varattuna Saariselän keskustasta, Ravintola Petronellasta, ja illalla katsottiin vielä elokuvia juustopöydän ääreltä. Sanoisin, että kaiken kaikkiaan aivan super hyvä ja kiva päivä ilman sen kummemmin suunnittelematta. Nyt vain äkkiä nukkumaan niin huomenna sitten jaksaa täällä vielä vikat jutut ja suunnata kohti Helsinkiä loppu joululoman viettoon.

Torstai 26.12 klo 20:14

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ...oli oikeasti todella onnistunut reissu. Päivät meni kyllä nopeasti, mutta silti niin monta ihanaa hetkeä mahtui tähänkin aikaan. Tänään käytiin vielä moottorikelkkailemassa ja siellä nähtiin pariinkin otteeseen poroja vapaana ja ne vaan on kyllä niin mielettömän suloisia. Ihana nähdä noita luonnontilassa onnellisesti kipittämässä.

Muuten päivä meni vain siinä, että kamat laitettii kasaa ja suunnattiin kohti etelää. Monen vuoden tauon jälkeen kyllä pakko sanoa, että Lapissa kelpasi olla ja mielellään menen taas tulevina vuosina. On siellä vain oma rauhansa, hiljaisuutensa ja taikansa.

Minut löytää myös täältä: Instagram & Facebook

Hei taas!

Nyt ollaanki jo joulukuun puolella ja vuoden loppu alkaa olla lähempänä kuin sitä oikeasti tajuaa. En voi itse alkaa edes miettimään sitä, että tätä vuotta on enää jäljellä vain kolme kokonaista viikkoa, sillä se on mielestäni todella vähän ja tehtävää on kuitenkin todella paljon vielä tähän nähden.

Tuntuu, että tänäkään syksynä ei saanut armoa kaamosmasennuksen kanssa ja onkin yleistä, että moni alkaa saamaan kesän jälkeen valon puutteesta johtuvia oireita, kun enemmistö ajasta vietetään sisätiloissa ja auringonvalo yksinkertaisesti vähenee. Oireisiin kuuluu mm. alakuloinen mieliala, uupumus ja voimattomuus, lisääntynyt unen tarve, ruokahaluttomuus ja keskittymishäiriöt. Niin monta kertaa sitä on itse miettinyt, että ehkä taistelua pimeyttä vastaan pitäisi käydä aktiivisemmin, mutta niin se vain on aina yllättävän vaikeaa tarttua tuumasta toimeen.

Kolme viikkoa sitten instagramissani päivittelin tarinan puolella kuitenkin pitkäkestoista väsymystä ja päivän inspiraatiossa päätin hankkia itselleni kirkasvalolampun! Kirkasvalolamppuja voidaan hyödyntää nimittäin valoterapiassa, jossa kyseinen lamppu stimuloi n. 10 000luksin edestä valoa. Lampun äärellä tulisi viettää päivittäin puolesta tunnista tuntiin saadakseen siitä irti nämä mahdolliset hyötyvaikutukset. Tässä kohtaa voi rinnastamiseksi mainita, että toimistoissa on yleensä n. 500 luksin edestä valoa, kotiloissa n. 50 luksin ja auringonpaisteessa on n. 50 000 - 10 000 luksia valoa.

Pimeys osaa olla rankkaa ja meistä jokainen käy varmasti omanlaista taistelua valon vähentyessä - toisille se vain on paljon vaikeampaa kuin toisille. Olenko sitten kokenut, että olen saanut hyötyä valoterapiasta kuluneen kolmen viikon aikana? Tähän voin sanoa, että olen. En ole joka päivä pystynyt noudattamaan täysin säännöllisesti lampun käyttämistä, sillä joskus se on suorastaan ärsyttänyt minua kuinka kirkas lamppu on ja että "se koittaa piristää minua", haha. Siinä kohtaa kotikonttori on mielummin tehty leppoisammin tunnelmallisesti kynttilöiden täyteisestä kodista. Olen kuitenkin huomannut, että mikäli lamppua käyttää säännöllisesti se vaikuttaa omaan virkeyteeni ja mielialaani. Tämänkin voi selittää täysin sillä, että valon puute estää serotoniinin tuotantoa, mikä puolestaan vaikuttaa vahvasti meidän kokemaamme hyvinvoinnin tunteeseen. Kirkasvalo lamppu voi vaikuttaa ehkäisevästi tällaiseen hormonaaliseen epätasapainoon luomalla meille korvikkeen kaivatulle auringonvalolle.

Parhaita hetkiä on ollut, kun olen iltapäivästä opiskellut lampun äärellä ja en ole edes huomannut ulkona pimenemistä, sillä ympärilläni kirkkaus ei muuttunut ollenkaan, vaikka ulos tulikin pilkkopimeää. Juuri tämänkaltaisissa hetkissä lampusta on ollut itselleni eniten apua, sillä muutoin arjesta tulee aika raskasta, jos melatoniinihormonia alkaa erittymään vereen heti pimeällä ja keho alkaa huutaamaan nukkumaanmenoaikaa ennen kello viittä. Valohoito siis vaikuttaa tunteita, hyvinvointia ja aktiviteettitasoa säätelevien hormonien ja aivojen välittäjäaineiden määrään. Kuitenkin on hyvä muistaa, että pelkällä lampulla ei saa kaikkea korvattua, vaan tulee ruokavalion olla monipuolista ja vitamiinien saannista huolehtia ja yksinkertaisesti yöunien olla riittäviä palautuakseen! Kuitenkin oman kokemukseni perusteella voin suositella kirkasvalolampusta saatavia hyötyjä.

Minulla on siis käytössä Clas Ohlsonista ostettu "ljusterapilampa" eli valoterapialamppu/kirkasvalolamppu "BEURER TL20 Dagljus Lampa", joka maksoi 499kruunua eli vajaa 50euroa.

Itselläni on vielä tässä puolitoista viikkoa koulun kanssa rutistettavana ennen kuin suuntaan jouluksi Suomeen. Jouluaaton tulen viettämään Lapissa ja siitä on tullut nyt asia jota olen alkanut aikalailla odottamaan! En ole käynyt pohjoisessa nyt moneen vuoteen ja siten myös kunnon talvet paksuine lumikerroksineen on jääneet vähän välistä. Kiva, kun tietää, että ainakin tänä vuonna saa nyt sen valkoisen joulun, eikä joudu katsomaan vaikka pahimmassa tapauksessa sitä harmautta vesisateessa. Muutenkin odotan todella paljon, että pääsee näkemään taas kaikkia rakkaita Suomessa, sillä en tosiaan siellä ole ehtinyt käymään nyt elokuun jälkeen kertaakaan.

Ihanaa joulun odottamisen aikaa kaikille!

Minut löytää myös täältä: Facebook & Instagram