Vinkit klippaukseen ja pesuun

Näin talven tullessa se on taas monella karvaturrin omistajalla edessä, nimittäin klippaaminen. Eevin kanssa tämä toimenpide suoritetaan yleenssä vähintään se kolme kertaa talvessa, koska cushingintaudin takia muori pukkaa karvaa suunnilleen samaa tahtia kuin vain itse ehtii ajelemaan. Tänä vuonna olen kerinnyt klippaamaan tamman jo yhden kerran, mutta meinasin antaa vanhushevosen vietellä sairaslomaansa lopputalven ajan karvoineen päivineen, nyt kun treeneistä kuivumisesta ei tarvitse huolehtia. Eevi päätti kuitenkin kehittää itselleen jonkin hauskan koko kropan kurarupihässäkän vielä tähän kaiken päälle, joten allekirjoittaneen ei auttanut muu kuin tarttua jälleen kerran klipperiin, jotta pörrökarvat saadaan pois ja iho hoidettua. Ajattelinkin nyt sitten koota teille hyväksi havaitsemani klippauskikat ja kertoa miten tämä homma meillä hoidetaan!



Klippejähän on monia erilaisia, ja riippuen hevosen treenimääristä (hikoileeko paljon) ja talli/ulkoiluolosuhteista, jokaisen kannattaa harkita sitä omalle hevoselleen sopivinta vaihtoehtoa. Me ollaan tyypillisesti treeniaikoina päädytty klippaamaan koko hevonen lukuunottamatta jalkoja ja pientä aluetta satulan alla. Tämä malli on osoittautunut käyttökelpoisimmaksi, koska meidän talli on lämmin ja Eevi ei muuten meinaa kuivua hikoilun jälkeen cushingkarvan kanssa sitten millään. Nyt jouduttiin kuitenkin vetämään tamma vielä astetta kaljummaksi rupien takia, eli karvat lähtivät selästä kokonaan ja jouduin klippaamaan jalkoja ja poskiakin normaalia pidemmälle, jotta pesu lääkeshampoolla onnistuisi. Toki hevosen klippaaminen kokonaan vaatii sitten enemmän loimitukselta, kun alusvilla lähtee hevoselta prosessissa pois. Jotkut luomuihmiset varmaan nauraisivat mut loimineni maan rakoon. Itse nimittäin mielummin yli- kuin aliloimitan vanhaa, jäykkää ja klipattua hevosta, eli Eevillä on yleensä talvipakkasilla tallissakin kaulapalallinen sisäloimi, tai jopa kaksi, ja ulkona tietty päällä kaulakappaleellinen ulkoloimi keliin soveltuvalla täytteellä.

Lähtötilanne tänään


Eevi on onneksi maailmankaikkeuden helpoin hevonen klipata. Tyypillisesti se vain seistä möllöttää paikallaan ja lähinnä nauttii huomiosta. Muistan, että se on joskus ajeltu kovaäänisellä ja järeällä karjaklipperillä, eikä tamma korvaansa lotkauttanut, mietti varmaan vaan että jee, kampaaja, kerrankin jotain hänen arvolleen sopivaa... Tänään se suorastaan nautti karvojen ajelusta, ja luulenkin, että ympäri kroppaa olevat ruvet ja paksu karva ovat tehneet sen olon hieman tukalaksi. Muori oikein ojenteli kaulaansa ja yritti rapsutella takaisin kun klippasin.

Noin yleisellä tasolla klippauksen alkuvalmistelut riippuvat siis paljolti hevosen suhtautumisesta projektiin. Joillain se tarkoittaa klipperin pitämistä päällä turvallisen etäisyyden päässä hevosesta jonkin aikaa, jotta hevonen tottuu ääneen, toisilla jopa rauhoitusta, mutta meillä se on lähinnä töpseli seinään, öljyä klipperiin, terät oikealle kireydelle ja menoksi. Ennen klippausta hevonen kannattaa harjata huolellisesti, jotta klipperiin menee mahdollisimman vähän hiekkaa, savea, yms, mikä voisi tukkia laitetta tai tylsyttää teriä.



Varaan aina klippaukseen itse klipperin ja öljyn lisäksi muutaman fleeceloimen, pölyharjan, jakkaran ja joskus jotain rouskuteltavaa Eeville, ettei aika tule pitkäksi. Tarvittaessa klipattavien ja klippaamatta jäävien alueiden rajat voi piirtää hevoseen liidulla, mutta itse en yleensä ole turhantarkka ja aika käsivaralla mennään. Syksyn ekassa klippauksessa saatan heittää satulahuovan selkään ja tehdä satulan alle jäävän alueen rajat karkeasti huopaa mukaillen, siistien sitten käsivaralla myöhemmin. Seuraavissa klippauksissa mulla on mukavasti rajat hevosessa valmiina, eikä apuvälineitä tarvita sitäkään vähää. Toki me ei kyllä käydäkään edustamassa missään, joten jos tavoitteena on klippi viimeisen päälle, suosittelen sitä liitua. Aloitan klippaamisen yleensä etupäästä niin, että Eevillä on loimi takaosalla ja klippaan etupään molemmilta puolilta. Sitten siirrän loimen/viltin kaulan ja etuosan suojaksi ja ajan takapään ja näin hevonen ehtii kylmettyä ilman loimea mahdollisimman vähän. Meillä on tallissa onneksi myös tuo infralamppu, jonka alla voi halutessaan klippailla kaikessa rauhasssa loimista välittämättä.

Siis tää on niin tylsää, voitko klipata eikä kuvata...?


Vaikeimpia alueita klipata ovat mielestäni kaikki karvapyörteet, joista et meinaa löytää mikä suunta nyt onkaan vastakarvaan, eikä klipperi näinollen meinaa purra, sekä taipeet, kuten kainalot, joihin on vaikeaa päästä käsiksi ja pitää olla tarkkana ettei klipperi vahingoita mahdollisia ihopoimuja. Toinen hankala paikka ovat posket lähinnä siksi, että rajoista olisi kiva saada symmetriset molemmille puolille päätä. Klippaankin yleensä pään niin, että valitsen useimmin käytetyn riimun tai suitset, joiden poskihihnojen mukaan teen klipatun ja klippaamattoman alueen rajat, jotta pää näyttää sitten siistiltä. Eevillä kasvaa korvien ympärille pörröistä ja pehmeää "vauvakarvaa" ja leuan alle kunnon parta, joita en kumpaakaan aja kokonaan pois, mutta siistin hieman klipperillä ja/tai saksilla jotta eläinlajin tunnistaa hevoseksi. Hännän tyveen jätän pienen kolmion klippaamatonta aluetta. Klippaamisen aikana täytyy pitää usein pienehköjä taukoja, koska useisiin klippereihin täytyy lisätä öljyä n. 10 min välein. Mun käyttämä klipperi myös tuppaa kuumenemaan aika paljon teristään, mikä voi tuntua inhottavalta hevosen iholla. Pitkän klippauksen aikana kokeilenkin aina välillä terien lämpötilaa (laite tietysti kiinni) ja jos klipperi tuntuu turhan kuumalta, annan sen jäähtyä hetken. Pyyhin tällä aikaa irtokarvat klipperistä ja hevosesta pölyharjalla, näin klipperi ei tukkeudu ja omaa jälkeäänkin on helpompi arvioida kun erinäisiä karvatuppoja ei roiku hevosesta jokapuolelta. Itselläni menee yleensä 1,5-2h klipata koko hevonen kunnolla.

Tällaista rupea tämä koko eläin on siis täynnä (pienet valkoiset pisteet):


Klippauksen jälkeen hevoset usein hilseilevät helpommin. Ainakin Eevi kehittää kaikesta maapallon harjaamisesta huolimatta pyllyn päälle melkoiset hilsevarastot, joten hevosen pesu klippauksen jälkeen voi olla olosuhteiden sallisessa oikein hyvä vaihtoehto. Tietenkään jos hevosen kuivattelu lämpimänä ei onnistu, ei tätä toimenpidettä kannata lähteä suorittamaan talvipakkasilla. Itsekään en pese Eeviä joka klippauksen yhteydessä, mutta nyt kun se on hilseillyt runsaasti ja tähän rupitilanteeseen oli syytä puuttua, pesin koko hevosen klooriheksidiinishampoolla klippauksen päälle. Tietenkin normaalitilanteessa käytän perus hevosshampoota, ja häntään ihmisten shampoota (tallimestarilta aikanaan saatu neuvo, ei kuivata häntää). Kylmällä säällä käytän lämmintä vettä, pidän pesun mahdollisimman ripeänä ja poistan ylimääräiset vedet hevosesta hikiviilalla ja pyyhkeillä. Sitten tamma infrapunalampun alle mahdollisimman äkkiä kuivumaan ja itse voi tänä aikana vaikka siivoilla sitä kaikkea karvaa, jota löytyy vielä viikonkin päästä tallin käytävältä ja ensi juhannuksena omista alkkareista. Yritän yleensä hevosen treenissä ollessakin ajoittaa klippauksen ja pesun kävelypäivän yhteyteen, ihan siksi, koska tähän saa halutessaan kulutettua ihan tajuttomasti aikaa, mutta myös siksi, että loppuun voi vielä rauhassa kävelytellä hevosen kunnolla kuivaksi fleeceloimien alla. Itse yleensä heitän Eeville pahimpien kosteuksien haihduttua pari fleeceä (ainakin yhden kaulapalallisen) ja taluttelen kunnes hevoselle voi huoletta pukea normaalit loimet. Tykkään myös viimeistellä pesun shainilla, ihan turhamaisistakin syistä, mutta myös siksi, että kun karva on liukas, se hylkii ainakin hetken paremmin likaa, eivätkä loimet hankaa lyhyttä karvaa niin paljon.



Klippauksen ja pesun jälkeen Eevi vaikutti tänään sangen tyytyväiseltä, ja olo taisi keventyä huomattavasti, koska talutellessa rouvalla meinasi olla taas melkoisesti virtaa. Nyt vaan tarkkana loimituksen kanssa ja tarvittaessa uusi pesu klooriheksidiinishampoolla jossain vaiheessa, niin eiköhän saada kurarupikin hallintaan!

Eli siis klippaus pähkinänkuoressa:

-valitse sopiva klippausmalli hevosellesi työmäärän ja olosuhteiden mukaan

-varaa aikaa 1-5 tuntia hevosesi yhteistyöhalukkuudesta, omasta kokeneisuudestasi ja haluamastasi lopputuloksesta riippuen

-varustaudu klipperin lisäksi ainakin klipperiöljyllä, loimilla ja pölyharjalla (heinät hevoselle, jakkara itselle tarvittaessa).

-pukeudu johonkin seuraavista: pilkkihaalari, sukelluspuku tai hazmatsuit (Kyllä. Olen traumatisoitunut karvoista joka paikassa).

-Varmista sekä klippauksen että pesun aikana, ettei hevonen pääse kylmettymään, huolehdi riittävästä loimituksesta jatkossa.

Onko teillä tapana klipata hevosianne talvella? Minkälaisia klippauskikkoja ja -käytäntöjä teillä on takataskussanne? Ottavatko hevosenne klippauksen yhtä lungisti kuin Eevi?


Ennen- jälkeen

Tykkää-merkinnät

Kommentit