Uusia tuulia


Nyt Eevin sairaslomaillessa olen miettinyt ja pallotellut yhtä ja toista ideaa hevosharrastukseni jatkosta. Erityisesti olen kaivannut nimenomaan sitä valmentajan silmän alle pääsyä, koska yksin ratsastellessa tuntuu, että pienet virheet pahenevat salakavalasti koko ajan ja tulee helposti pysyttyä sellaisella mukavuusalueella oman ratsastuksensa kanssa. Niinpä tartuin tuumasta toimeen, ja lähdin etsimään itselleni sopivaa tapaa käydä tunneilla ilman omaa hevosta. Kävin viimekuussa kokeilemassa ratsastustuntia mm. Primus -tallilla Espoossa, jossa oli aivan ihanat hevoset ja puitteet. Omimmalta muodolta harrastaa ratsastusta näin hevosettomana tuntui kuitenkin NIKA-academy -valmennus, jota kävin testaamassa Ainossa ensimmäisen kerran viikko takaperin. Jos NIKA -academy -tuntien konsepti ei ole tuttu, löytyy aiheesta reilusti tietoa esim. NIKA -equestrianin omilta nettisivuilta. Jännitti ihan hirveästi edes kysyä testituntia, sillä ajattelin että voiko tällainen perustuuppari ylipäätään ratsastaa noin hienoilla hevosilla, mutta rohkeuden kerääminen kannatti ja sain vastaukseksi kehotuksen tulla reippaasti kokeilemaan. Ensimmäisen testituntini jälkeen olin myyty, ja tarkoituksena olisi käydä tunneilla nyt kerran viikossa Eevin saikkuillessa, jotta ratsastukseen pysyy edes jonkinlainen tatsi yllä. Saatte siis pitkästä aikaa vähän ratsastusvideoklippejä tänne bloginkin puolelle:



Tämän päivän ratsastustunti oli siis toinen kerta, kun kävin NIKA:lla ja pääsin sydäntenmurskaaja Loren kyytiin. Kyseessä on yksi NIKA -academyn opetuskäytössä olevista hevosista, ja tämä ruuna kyllä osaa ihan kaikki temput, mitä ratsastaja vaan osaa pyytää. Mun tapauksessa keskityttiin aikalailla perusjuttuihin, eli siihen, että hevonen olisi pohkeen edessä, mulla pylly penkissä ja leuka ylhäällä. Lore on ihan uskomaton opetusmestari, sillä se sietää ratsastajan virheitä huolimatta siitä, että se on laadukas ja korkealle koulutettu hevonen. Ainakin meikäläinen oli tuolla ohjaksissa välillä pihalla kuin lumiukko, mutta tämä ruuna ei hätkähtänyt, ajatteli vain että antaa tytön yrittää :D Toisaalta sitä joutui myös ihan oikeasti ratsastamaan eikä se antanut mitään ilmaiseksi, mutta heti kun itse teit oikein, niin hevonen kyllä suoritti asiat just eikä melkein.



Aloitimme tunnin ihan kevyessä ravissa huolehtien siitä, että hevonen liikkuu eteen. Urilla pyrimme ratsastamaan sisätakajalkaa alle hieman avomaiseen tyyliin. Aika nopeasti näin isokokoisen ja -liikkeisen hevosen selässä puski hiki pintaan, eli sain hylätä toppatakin maneesin laidalle heti alkuunsa. Kun ravi oli saatu jonkinlaiseen verkkakondikseen, siirryimme laukkaan, jossa edelleen oli punaisena lankana saada hevosta heräteltyä ja pohkeen eteen tekemällä eteenratsastuksia pitkillä sivuilla (2 ensimmäistä videota). Tuntui että mä jäin välillä vähän polvien varaan kellumaan ja pitämään kädellä, mutta kun muistin päästää jalan rennoksi, istua alas ja keventää oman käden, lähti se heppakin yllättäen paremmin eteenpäin. Verkkalaukan jälkeen pidimme pienen tauon. Välikävelyiden päätyttyä oli aika keräillä taas ohjat käteen ja lädimme tekemään avoja ja vastataivutuksia ravissa niin, että aloitin avon pitkän sivun alusta ja käänsin puolen välin tienoilla asetuksen ulos vastataivutukseen. Tällä pyrittiin nimenomaan saamaan hevosta siirtämään lapoja ja etuosaa mun pohkeiden välissä, eikä vain taivuttamaan kaulaa ja jättämään runkoa matkasta.



Ravityöskentelyn jälkeen siirryimme tekemään laukassa ensin uralla sulkumaista tehtävää väistättämällä takaosaa sisälle. Mulla meinasi välillä olla vähän koordinaatit hukassa ja Lore meinasi ajoittain päästä tästä syystä hyytymään. Mun olisi pitänyt saada oma sisäpohje paremmin läpi ja hevonen siitä eteen ja taipumaan sen ympärille, mutta sen sijaan jäin vähän kiinni sisäohjaan, mistä seurasi tuo pieni pään heiluminen sulkuyritelmän aikana. Tuli sieltä ihan hyviäkin askeleita ja tehtiin myös muutama sulku uralta keskihalkaisijalle, josta jatkettiin avolla keskilinjaa pitkin uralle. Olen muutamaan otteeseen tehnyt samanlaista tehtävää Eevin kanssa, mutta tässä on sattuneista syistä vierähtänyt hetki ilman säännöllistä valmennusta. Niinpä multa meinasi välillä vähän pakka levitä, kun meinasin alkaa puristaa satulassa asioiden käydessä mulle haastaviksi ja kompensoin jälleen tuota puolitiehen jäänyttä sisäjalkaa sisäkädellä.



Loppua kohden aloin saamaan hevosta hieman rehellisemmin läpi selästä ja työskentelemään aktiivisemmin takasilla, ja hetkittäin se väläytteli mulle pientä osaa kapasiteetistaan. En saanut tästä hevosesta irti kuin ehkä yhden kymmenesosan, ja silti se antoi ihan uskomattoman tunteen selkään lähtiessään liikkumaan enemmän. Tajusin myös, että mun on oikeasti korkea aika suunnata kuntosalille, tuntui nimittäin senverran paljon omassa kropassa tuo pelkkä kyydissä oleminen loppputunnista :D Haluaisin vielä päästä tuonne rennommin ja syvemmälle istumaan, jotta voisin käyttää käden ja jalan tehokkaammin, mutta asia kerrallaan, siksihän tässä opetellaan.



Kyllä teki kunnon valkku niin hyvää tämän kaiken Eevihuolen keskellä. Mielestäni NIKA:lla on aivan erinomainen mahdollisuus päästä kokeilemaan sitä, miltä ne asiat voisivat- ja miltä niiden pitäisi tuntua silloin, kun hevonen liikkuu ja suorittaa niinsanotusti nekstillä levelillä. Nyt voin vain haaveilla siitä, miltä tuntuisi oikeasti osata kunnolla ratsastaa tämän tason hevosta, mutta tulee varmasti olemaan todella opettavaista päästä treenaamaan sellaisella edes kerran viikossa, vaikkei meno olisikaan vielä aivan täydellistä.


Tykkää-merkinnät

Kommentit