Ratsastusvuoteni 2018

Tätä vuotta on jäljellä enää 19 päivää, joten nyt on loistava hetki katsoa hieman taaksepäin ja tehdä pieni recappi kuluneen vuoden hevosteluista. Vuosi 2018 on ollut ehkä yksi elämäni hevosrikkaimmista, se on sisältänyt paljon onnistumisia ja epäonnistumisia, kehitystä, taantumista, erilaisia hevosia ja hirmuisesti tapahtumia. Välillä olen ollut onneni kukkuloilla kun hommat ovat rullanneet niin hyvin, välillä taas on tuntunut että kaikki menee pieleen ja mieli on ollut maassa. Mitä kaikkea vuoteen 2018 siis mahtuikaan? Varaudu pitkään postaukseen, koska nyt käydään kuluneen vuoden heppailut läpi kuukausi kerrallaan!



Tammikuu

Tammikuussa tätä koko blogia ei ollut vielä edes olemassa. Muistan lähinnä, että oli ihan TAJUTTOMAN kylmä, ja Eevi palautui hiljalleen rankempaan treeniin joulun rokotusten ja tammikuun alussa sattuneen pienen liukastumisäksidentin jäljiltä. Loppukuusta Eevi oli mun instagrampäivitysten perusteella jo ihan asiallinen ratsastaa ja käytiin niin oman valmentajan kuin Pulo Bastoksenkin tunneilla. Alkuvuodesta kävin ratsastamassa myös keltaisella Edi -ponilla, jonka kanssa oltiin aloitettu kouluponin elämään tutustuminen 2017 lokakuussa.

Helmikuu

Helmikuun alussa treenit sujuivat melko rutiinilla ja mukavasti sekä Eevin että Edin kanssa. Edillä kävin ratsastamassa noin kerran viikossa, välillä kaksikin, ja Eevin kassa treenailtiin tyypillisesti tässä postauksessa esittelemäni viikko- ohjelman mukaisesti. Helmikuun lopussa keräsin jostain itselleni ihan hirveän viikkokausia kestävän flunssan joka nujersi mut totaalisesti sängyn pohjalle ja aiheutti pienen katkoksen treenailuihin. Avauduinkin sairasteluni herättämästä syyllisyystaakasta yhdessä blogin ensimmäisistä postauksista maaliskuun alussa.



Maaliskuu:

Maaliskuun kymmenes oli siinä mielessä merkittävä päivä, että Eevi täytti tuolloin 20 vuotta ja samana päivänä julkaisin ensimmäisen postauksen tähän blogiin.. Maaliskuussa Eevi oli oikein mukava ratsastaa ja päästiin treenaamaan sen kanssa aika tehokkaasti. Tuntui että edettiin hyvin ja päästiin työstämään uusia asioita, päätavoitteena saada Eeviä lyhenemään ja kantamaan itsensä paremmin sen sijaan että se vain hiihtelisi pitkänä ja mä kantaisin sitä. .Käytiin myös testaamassa Edi -ponin kanssa ensimmäisiä koulukisoja, ja kuuman poniherran kanssa reilu 62% suoritus HeC:stä tuntui puolivoitolta.



Huhtikuu

Huhtikuun alussa meidän omalla tallilla oli rataharkat, joihin osallistuin Eevin kanssa startaten A-merkin kouluohjelman. Rata oli hieman hätäinen ja päästin hevosen juoksemaan vähän pitkänä pois takaosan päältä. Mukaan mahtui muutama pikkurike, mutta olin tyytyväinen että selvittiin kerrankin ilman mitään pukkipieruepisodeja tai muuta vastaavaa. Prosentteja suorituksella irtosi himpun vajaa 64. Kisojen aikaan Eevi tuntui vielä ihan hyvältä ratsastaa, mutta loppukuusta selkään alkoi tuntua jotakin outoa. Hevonen ei ollut epäpyhdas, mutta ei parhaimmillaankaan. Muistan ensimmäisen kerran tämän ratsastuksen aikoihin miettineeni ettei kaikki ole nyt ihan priimaa, mutta ajattelin sen johtuneen liukkaasta pohjasta. Loppukuu menikin Eevin kanssa lähinnä ongelmien syitä etsiessä ja ratkoessa, mutta tuntui ettei mitään kaikenkattavaa selitystä vaikeuksiin ja haluttomuuteen oikein löytynyt. Onneksi sain käydä Edin kanssa treenailemassa, ja osallistuimme huhtikuussa EVR:n seurakisoihinkin. Nyt tiesin jo paremmin millaista kilpailukäytöstä ponilta odottaa ja voitimme HeC -luokan prosentein 67 ja risat.



Toukokuu

Toukokuun alussa Eevi vaikutti raspauksen, satulan toppauksen ja hieronnan jälkeen taas hetken vähän paremmalta ja muistan sen vappuna valmennuksessa liikkuneen aivan superhyvin. Päästiin osallistumaan myös Paulon valkkuun ja työstämään asioita eteenpäin. Tätä hyvää vaihetta kesti kuitenkin vain hetken, sillä toukokuun loppua kohti jo huhtikuussa alkanut epämääräisyys vain kasvoi ja lopultaa hevonen meni todella huonoksi. Se oli haluton ratsastaa ja rupesi tahdittamaan edestä pienillä ravivolteilla. Syy löytyi lopulta satulasta, joka oli toppauksesta huolimatta valunut lavoille ja puristi Eevin säkää. Koko satula lähti siis vaihtoon ja hevonen kävi fyssarin käsittelyssä avaamassa epäsopivan satulan aiheuttamia jumeja. Uuden satulan etsiminen olikin melkoinen prosessi, mutta onneksi Eevi oli heti parempi ratsastaa lampaankarvasatulalla, jonka kanssa tahdittaminen edestä hävisi välittömästi. En kuitenkaan tuossa vaiheessa vielä tiennyt, ettei oltu vielä lähelläkään aallonpohjaa eikä todellista syytä koko tämän sotkun taustalla oltu vielä selvitetty...

Edin kanssa osallistuttiin mm. Ville Vaurion valmennukseen ja käytiin starttaamassa ponin ensimmäinen HeB, jossa sijoituttiin kolmansiksi prosentein 64 ja risat. Ruusuke tuli tosin postissa perässä, koska tajusimme ponin omistajan kanssa vasta parin päivän jälkeen, että pöytäkirjan pisteet oli laskettu alunperin väärin. Mun ja Edin yhteistyö päättyi kesäkuun alkuun, kun poni sai vihdoin oman vuokraajan joka pystyi panostamaan siihen kunnolla monta kertaa viikossa.



Kesäkuu

Kesäkuussa Eevin ongelmien vyyhti alkoi vihdoinkin purkautumaan. Tilanne eskaloitui siihen, että tamman takajalat alkoivat ratsastaessa romahtaa yhtäkkiä alta, ja päätettiin kokeilla vielä kiropraktikkoa ja sitten klinikkaa. Kiropraktikko sai Eevin liikkumisessa aikaan välittömän muutoksen ja takajalkojen alta häviäminen loppui kuin seinään. Hevosen lanneselästä löytyi kipupiste, joka oli todennäköisesti vaikuttanut jo pidempään sen liikkumiseen johtaen lopulta myös satulan valumiseen lavoille ja koko sotkun syntymiseen. Eevi kävi muutaman kerran tiheämmin kiropraktikon käsittelyssä ja tammaa liikuteltiin pikkuhiljaa jumppaillen lihaksiston palauttamiseksi sillä aikaa kun uusi satula oli vielä liikkeessä muokattavana. Kesän aikana liikuttelin aika paljon myös ihanaa valkoista Pandoraa, jonka satunnaisena kuskina olin toiminut syksystä 2017 saakka.

Heinäkuu

Heinäkuu oli ihan tajuttoman kuuma ja otettiin treenit melko kevyesti Eevin ehdoilla. Meidän valmentajakin oli lomalla, mutta toisaalta oli ehkä hyvä että sain rauhassa pikkuhiljaa palautella Eeville kevään aikana rappeutunutta lihaksistoa ja notkeutta kesä-heinäkuun ajan. Heinäkuussa vietin myös hieman somelomaa ja blogissa oli hetken hiljaisempaa, mutta instan puolelta löytyy muutama videoklippi meidän heinäkuun kunnonkohottelutreeneistä.



Elokuu

Elokuussa meillä oli sopiva satula, puhtaasti liikkuva hevonen ja jonkinlaiseksi palautunut lihaksisto, niinpä oli aika palata treeniin ja pudottaa Eeville kasvanut kesämasu. Alkuun valmentautuminen tuntui "höntsäilykesän" jälkeen toki työläältä, mutta muutaman viikon säännöllisen treenin jälkeen hevonen alkoi tuntua jo todella kivalta. Päästiin työstämään enemmän vaihtoja ja hevonen tuntui loppukuusta jo melkein yhtä kivalta kuin lopputalvesta ennen meidän ongelmia.

Syyskuu

Syyskuun alussa Eevi oli hyvässä kunnossa ja homat tuntuivat rullaavan. Ratsastin myös paljon eri hevosia meidän tallilla, vakkarina tietenkin edelleen Pandora, mutta pääsin kokeilemaan myös muita hauskoja uusia tuttavuuksia, mikä oli todella kehittävää. Mietin vielä tämän postauksen kuvia katsellessani, että jee, onpas mulla hyväkuntoinen parikymppinen. Kuun puolenvälin jälkeen homma alkoi kuitenkin mennä taas aivan huolella metsään. Oikeastaan terveyttä ei kestänyt Eevillä kuin reilu kolme kuukautta, kun lanneselän ongelmat syyskuussa palasivat . Sama vanha vasen takanen alkoi taas oireilemaan, ja ajattelin asian korjaantuvan ensin ihan vain kengityksellä ja kiropraktikolla. Tilanne ei kuitenkaan ratkennut, ja päädyimme lopulta varaamaan ajan Kangasalan klinikalle lanneselän tutkimista varten.



Lokakuu

Ei lopulta koskaan päästy Kangasalalle asti, koska takaosan takia saikulla ollessaan Eevi onnistui jotenkin riehumaan rikki oikean etusensa. Oman osansa loukkaantumiseen toi varmasti se, että hevonen varasi painoa enemmän etusille takaosan ollessa kipeä, enkä päässyt ratsastamaan tammaa jolloin sen etuosan olisi saanut ylös. Molemmat etujalat turvottelivat jonkin verran, mutta lopulta jouduttiin varaamaan nopealla aikataululla klinikka-aika Viikkiin, sillä rupesimme epäilemään oikeassa etusessa jännevammaa. Klinikalla meidän pelot osoittautuivat todeksi ja tammalla todettiin oej:ssä vakava syväkoukistajan tukisidevaurio. Takapään ontumaa ei pystytty tutkimaan sen enempää etujalan vamman laajuuden takia. Klinikalta lähtiessä ennuste oli varauksellinen ja edessä oli 3kk sairastarhaa ja taluttelua. Mieli oli aika maassa, mutta onneksi pääsin ratsastamaan suhteellisen paljon muita heppoja meidän tallilla, ja lokauussa oli tietysti myös HIHS, joka vei hetkeksi ajatuksia pois Eevin harmittavasta tilanteesta.



Marraskuu

Marraskuussa Eevin saikkuelämä oli jo lähtenyt rutinoitumaan. Se kuitenkin kehitteli itselleen kaikennäköistä tulehdusta jännevammajalkaan, sekä rupi-infektion ympäri kroppaa. Rupiepidemia ratkesi onneksi klippauksella ja malaseb -pesulla. Eevin mielestä saikkuilu oli kaikenkaikkiaan tylsää, ja ekojen pakkasten aikaan se mm. repi itsensä multa taluttaessa irti ja veti kierroksen kiitolaukkaa maneesissa.. Mun ja Pandoran yhteiselo säännöllistyi, kun sen edellinen hoitaja lopetti ja sovittiin omistajan kanssa, että alan nyt liikuttelemaan sitä useampaan kertaan viikossa. Pohdin paljon, että mitä aion tämän hevosharrastukseni kanssa tehdä, koska kaipasin itsenäisen ratsastuksen lisäksi säännöllistä valmentatumista. Lopulta löysin loistavan tavan treenata ilman omaa hevosta NIKA-academy valmennuksista .



Joulukuu

Joulukuussa Eevin saikku on jatkunut, ja kontrollikäyti on tulossa tammikuun alussa. NIKA-valkuissa olen päässyt kokeilemaan paljon uusia juttuja ja kokemaan, miltä niiden asioiden pitäisi tuntua silloin kun hevonen tekee ne oikein. Joka viikko olen löytänyt vähän uusia nappuloita ja oppinut vaikuttamaan Loreen pikkuhiljaa paremmin. Panskun kanssa olen puuhaillut keskimäärin kaksi kertaa viikossa, tosin tällähetkellä tämäkin tamma on kävelykuurilla lihasvamman vuoksi. Ensi vuosi odottaa edessäpäin yhtenä isona kysymysmerkkinä. Tiedossa on vaikeita päätöksiä ja potentiaalisesti suuria muutoksia. Mitä tahansa tuleman pitää, olen silti hurjan kiitollinen vuodesta 2018. Olen saanut tutustua niin moneen mahtavaan hevospersoonaan ja oppia jokaiselta niin paljon, ettei voi kuin kiittää ja kumartaa. Olen onnistunut tekemään asioita, joista en vielä alkuvuodesta uskaltanut haaveillakaan, ja toisaalta olen kohdannut sellaisia vastoinkäymisiä, joita en kuvitellut kuin ehkä pahimmissa painajaisissani. Melkoista vuoristorataa siis, mutta niinhän se meinaa näiden hevosten kanssa vähän olla. Mitäs tykkäsitte tällaisesta vuosikoosteesta, ja mitkä olivat teidän heppavuoden kohokohdat? Kiinnostaisiko teitä myös katsaus blogin suosituimpiin postauksiin kuluneen vuoden ajalta?


Tykkää-merkinnät

Kommentit