Opiskelijan säästövinkit heppailuun

Okei let´s face it: näin perusjantterin näkökulmasta hevosen pito on ihan hävyttömän kallista. Ilman omaa hevostakin ratsastus on suhteellisen kallis harrastus, ja sitten kun tallissa seisoo se oma mamman mussukka, saa sitä rahaa palamaan halutessaan ihan niin paljon kuin vain kerkeää tienaamaan. Rahasta puhuminen tuntuu välillä olevan hevospiireissä melkoinen tabu, mutta minä voin ihan rehellisesti tunnustaa, että näin osa-aikaisesti työskentelevänä opiskelijana hevosharrastus lohkaisee mun tuloista todella merkittävän siivun. Vaikka mun rakas perhe auttaa mua vielä tässäkin isässä jakamaan meidän hevosvanhuksen kulutaakkaa, koska sen ylläpito olisi mulle yksin täysin mahdotonta, jää kaikki "ylimääräinen", kuten valmennukset, uudet "tarpeelliset" kamat, hieronnat sun muut välttämättömään hengissä pysymiseen liittymättömät kulut mulle itselleni maksettavaksi. Niin ihanaa kuin se olisikin voida kävellä hevostarvikeliikkeeseen ja lapata ostoskori täyteen kaikkea houkuttelevaa hintalappuun katsomatta, ja vaikka lennättää joku huippuvalmentaja Saksasta mua joka viikko koutsaamaan (okei en usko että hyötyisin semmoisesta yhtään mitään), niin meikäläinen joutuu kiinnittämään aika paljon huomiota siihen, miten hepparahat kuukausittain kuluttaa. Jos siis penninvenytysvinkit kiinnostavat sinuakin, niin skrollaa alaspäin, seuraavaksi ovat luvassa mun hyväksi havaitsemat pihistelykikat heppaharrastajille:

(kuvituksena Ville Vaurion valkkukuvia arkistojen kätköistä lähes kahden vuoden takaa)



1. Osta käytettynä

Oikeasti. Mä olen säästänyt useita satoja euroja ostamalla ihan priimakuntoisia loimia, suitsia, riimuja, ratsastuskenkiä ja -vaatteita käytettyinä tutuilta tai heppakirppisryhmistä. Monesti hyväkuntoista tai uudenveroista tavaraa saa selvästi alle markkinahinnan kun jaksaa bongailla hevostarvikkeiden myyntiryhmien tarjontaa tai pitää korvat auki jos joku tuttu on myymässä omaisuuttaan.


2. Osta vain tarpeellista

Ei ehkä maailman yllättävin neuvo, mutta välillä ah niin hankala toteuttaa. Yritän itse ainakin miettiä jokaisen söpön riimun, ihanan satulahuovan ja säväyttävänväristen pinteleiden kohdalla, että tarvitsenko mä näitä ihan oikeasti? Jos mulla on kaapissa jo 15 satulahuopaa ennestään, niin voisiko mun polle pärjätä niillä, vai lakkaako se ihan tosissaan liikkumasta eteenpäin jos se ei nyt saa uutta? Ja sama pätee tarjousten/ edellisen kohdan kirppisryhmien kohdalla: pyrin olemaan ostamatta mitään vain koska se on halpaa, vaan ostan nimenomaan tarpeeseen, ja huippua on jos sen löytää vielä fiksuun hintaankin. En tietenkään tarkoita ettenkö itse ikinä muka ostaisi mitään "turhaa ja kivaa", mutta jos tavoitteena on leikata kuluja, joutuu heräteostoksista karsimaan.


3. Myy turhaa

Tässä mun pitäisi vielä kehittyä todella paljon. Toden totta meikäläisenkin kaapeissa lojuu niitä hutiostoksia: liian isoja ridasaappaita, huonosti istuvia takkeja tai liian pieniä bootseja. Pitäisi aktivoitua ja laittaa käyttämätön tavara kiertämään, nykyään on niin helppo klikkailla omat tuotteensa myyntiin johonkin fb -ryhmään, mainostaa vähän instagramissa tai viedä ihan oikealle kirpparille. Kuka tietää, ehkä mä innostun jossain vaiheessa väsäämään tänne jotain pikku blogikirppistäkin...



4. Hinta ei aina takaa laatua

Ikävä kyllä olen vuosien mittaan huomannut, että heppakamojen kohdalla hinta ei ole aina tae laadusta. On totta, että monet kestävät ja hyvät tuotteet ovat asteen kalliimpia. Itsekin mielummin investoin kerralla hieman enemmän johonkin, jonka tiedän kestävän mulla seuraavat 10 vuotta, kuin lähden mukaan kertakäyttökulttuuriin shoppailemalla viikossa hajoavaa halpiskamaa. Mulle on kuitenkin useampaan otteeseen tullut vastaan tilanteita, joissa kalliimmissa tuotteissa on maksanut lähinnä merkki, eikä laatu. Ostin esimerkiksi muutama vuosi sitten itselleni "vähän paremmat ratsastushousut" jotka ihan oikeasti hiertyivät kuukaudessa paikkojen kohdalta puhki. Toisaalta ne edullisemmatkin vaihtoehdot yllättävät välillä positiivisesti, sillä mun hevonen pärjäsi 7 vuotta putkeen neljän kympin suitsilla, jotka vaihdoin lopulta uusiin saman hintaluokan suitsiin en rikkoontumisen takia, vaan koska olin itse pilannut vanhat käyttämällä niiden puhdistukseen vääriä aineita (tulipahan jälleen opittua kantapään kautta). Kehotankin uuden hankinnan kohdalla miettimään, että onko mahdollisesti kalliimpi tuote oikeasti laadukkaampi ja onko laatuero tässä välineessä ratkaiseva ja lisäsumman arvoinen, vai onko kyseessä mahdollisesti brändin tuoma lisäilma tuotteen hinnassa.


5. Priorisoi hankintasi

Jos ajatellaan, että jokaisella meillä on rajallinen määrä rahaa, on meidän tehtävä myös päätöksiä siitä, mihin ensisijaisesti haluamme sitä käyttää. Hankintojen priorisointi itsessään ei varsinaisesti säästä rahaa, mutta mahdollistaa niiden tehokkaamman, käyttäjälleen oikeasti tärkeisiin asioihin kohdistuvan käytön. Itse pyrin miettimään mitkä ovat ne kohteet joihin on todella tärkeää että mulla riittää rahat esimerkiksi tässä kuussa. Panostanko valmennuksiin, ja käytän vielä mun viimevuoden talvitakkia, vai tarvitsenko välttämättä nyt kolmet uudet ridahousut ja heppa voi skipata tällä kertaa hieronnan. On hyvä olla jollain tasolla kartalla omista tarpeistaan ja toiveistaan, ettei käy niin, että kuun puoleen väliin mennessä on tullut ostettua parit uudet suojat, uusi kallis lisärehu kokeiluun, tilattua kanget mittojen mukaan ja joudut äkkiä tajuamaan ettei siihen ulkopuoliseen valkkuun, johon olisit kovasti halunnut, olekaan enää varaa.



6. Opettele tekemään itse

Tämä ei sitten tarkoita, että suosittelen ketään olemaan itse oma eläinlääkärinsä, kengittäjänsä ja valmentajansa (ellei sulla ole koulutusta kaikkiin näihin, jolloin onneksi olkoon), mutta tiettyjä palveluita ei ole aina pakko ostaa ulkopuolelta. Itse esimerkiksi klippautin hevoseni monta vuotta jollakin ulkopuolisella, kunnes tajusin että miksi mä maksan tästä, voihan tuon varmasti opetella itsekin. Ja näin tapahtui. Toki ammattilaisten palveluiden käyttäminen helpottaa elämää ja jos rahaa ei tarvitse miettiä, säästää paljon aikaa ja vaivaa kun ulkoistaa asioita. Nohevimmat kuitenkin säästävät pitkän pennin paikkaamalla loimet itse, lyömällä irtokengän kiinni, kiertämällä hokit kenkiin omatoimisesti jne. Tässä hommassa pitää sitten muistaa, että on tilanteita, joissa ammattilaisen apu on korvaamatonta ja suotavaa. Välillä kuitenkin tuntuu hevoskulttuurin olevan menossa siihen, että monia melko yksinkertaisiakin juttuja varten maksetaan jollekulle tai palkataan joku, vaikka homman varmasti voisi opetella hoitamaan melko kivuttomasti itsekin.


7. Kaikkea ei tarvitse olla omana

Sitten on olemassa näitä juttuja, joita tarvitset kerran- pari vuodessa. Esimerkiksi se klipperi tai hokkiavain. Jos jollekin kalliimmalle hankinnalle ei ole jatkuvaa tarvetta, kannattaa miettiä voiko joltain taholta lainata tai vuokrata sellaista silloin tällöin, sen sijaan että ostaisi oman nurkkiin lojumaan. Itse esimerkiksi vuokraan klipperin pientä korvausta vastaan kun sellaista tarvitsen, ja varmasti pääsen halvemmalla kuin hommaamalla oman, huollattamalla sitä ja teroituttamalla teriä. Samoin meillä ei esimerkiksi ole omaa koppia, sillä harvat reissut suuntautuvat nykyään pienen matkan päähän klinikalle, ja aina on onnistuttu tekemään diili jonkun tallilaisen kanssa kopin vuokrasta. Tottakai jossain vaiheessa käyttöasteen kasvaessa oma tavara tulee edullisemmaksi kuin vuokraus, mutta jos tarve jollekin tavaralle ei ole jatkuvaa, kannattaa miettiä onko sellaista perusteltua hankkia omaksi.


Mitäs mieltä olitte näistä säästövinkeistä, ja onko teillä jotain omia pihistelykikkoja, joilla saatte pidettyä hevoskulut hallinnassa?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Piia,
Tosi hyviä säästövinkkejä! FB-kirppikset on kyllä tosi näppäriä ja kännykällä omia myynti-ilmoituksia kuvaa ja kirjoittaa ihan hetkessä. Möin niiden kautta nyt syksyllä ison kasan mulle tarpeetonta, lähes käyttämätöntä tavaraa ja ostin laatuvaljaat puoleen hintaan.

Mä lisäisin vielä yhden säästövinkin listalle: peru kaikki hevostarvikeliikkeiden uutiskirjeet! Hööks, Horze ym. pukkaa sähköpostiin hirmuiset määrät houkuttelevia alennusposteja, ja "Vain tänään kaikki loimet -30 prossaa!" -tyyppisiä houkuttimia. Kun ei edes tiedä näistä tajunnanräjäyttävistä alennuksista, ei tule osteltua turhaa.
www.kolmasponi.fi
MummeliJaMä
MummeliJaMä,
Tämä on niin totta! Kummasti ne uutiskirjeet synnyttää erinäisiä "tarpeita" kun niitä erehtyy lueskelemaan. Googlen mailissa on onneksi oma erillinen välilehti tarjouksille, mihin nuo uutiskirjeet mun säpossa menee ja yritän vältellä sen avaamista parhaani mukaan. Toki kirjeiden peruminen kokonaan olisi vähän vedenpitävämpi vaihtoehto 😃 Luin muuten sun edellisen blogipostauksen ja olipa hyvää asiaa! Paljon juttuja joihin olen itsekin kompastunut/joita olen pohtinut omassa harrastuksessani.
nouw.com/mummelijamä
Pallurablogi,
Hyviä vinkkejä! Eipä sitä rahaa liiaksi asti ole itselläkään, vaikka olen jo työelämään päässyt.
pallurablogi.blogspot.com
MummeliJaMä
MummeliJaMä,
Joo musta tuntuu näissä hevoshommissa että mitä enemmän sitä rahaa tulee, niin sitä enemmän sitä myös saa kulumaan... Mutta eikös se sanonta kuulu, että harrastukset ovat väärät ellei kaikki rahat mene? 😃
nouw.com/mummelijamä
Milla,
Tuli hyvä säästövinkkejä!
Vaikka sitä aina koittaa säästää ja nipistää jostain, niin silti ne rahat vaan menee. Valitettavan usein noihin heräteostoksiin, varsinkin jos on hyvät alet! :'D
karkkkipaiva.blogspot.com/
MummeliJaMä
MummeliJaMä,
Been there! Pahinta on kun mopo lähtee keulimaan jossain messutarjoushuumassa... 😃
nouw.com/mummelijamä