Hiphei pitkästä aikaa, blogin puolella onkin ollut hieman hiljaisempi väli viimeisten viikkojen ajan. Tämä somehiljaisuus johtuu lähinnä kahdesta syystä: siitä että meidän elämä on rullannut sangen tasaisen tylsään tahtiin kontrolliultraa ja sen tuloksia odotellen ja ennen kaikkea siitä, että mulla on aivan kamala lopppurutistus opiskelujen kanssa meneillään. Varoitankin jo etukäteen, että tuleva kevät saattaa olla täällä someosastolla hieman hiljaisempi. Me ei olla menossa mihinkään, mutta tällä hetkellä viimeisten opintojen kasaan kerääminen ja vielä tänä keväänä valmistuminen vaativat multa melkoista panostusta ja vievät noin 27 tuntia aikaa vuorokaudesta. Siispä kovin montaa kertaa viikossa tuskin ehdin tänne mitään rakentavaa sisältöä tuottamaan ennenkuin gradu on ulkona ja proviisorinpaperit kädessä.

Eevi 11.1.2019 (ylempi) vs Eevi 12.2.2019 (keskimmäinen) ja alimpana referenssiksi vielä 26.4.2018 kun khevonen oli täydessä treenissä (pahoittelut mun kakkalaatuisista kännykkäkuvista)

No miten se meidän tylsä arki on sitten viimeisten viikkojen aikana pyörinyt? Itse olen päässyt hevosen selkään melko paljonkin kun olen liikutellut Pandoraa useampaan kertaan viikossa ja päässyt sen kanssa välistä valkkuihinkin. NIKA:lla olen käynyt edelleen kerran viikossa ja Eeviä on liikutettu nyt kuukauden päivät 10min selästä kävellen. Tyypillinen ratsastuskertamme mummohepan kanssa on sujunut niin että taluttelen alkuun 10min, tehdään selästä töitä 10min ja loppuun taluttelen 10min. Lähes jokaiseen ratsastuskertaan on sisältynyt käyntipuomeja, pysähdyksiä, peruutuksia ja pieniä väistöpätkiä. Olen hyödyntänyt paljon Eevin kanssa karvasatulaa nyt kun askellajina on ollut tiukasti käynti ja oma satula on luonnollisesti melkoisen leveä tuonne toipilaan selkään. Todella lyhyt aikahan tuo 10minuuttia on tehdä ylipäänsä mitään, mutta Eevin ratsastettavuudessa on ollut jo tämän kuukauden minityöskentelyjakson jäljiltä havaittavissa parannusta. Ensimmäisellä ratsastuskerralla hevonen oli oikeasti kuin puupökkelö, mutta nykyään meidän liikehtiminen muistuttaa etäisesti jo ihan käyntiä ja hevonen pystyy jo jonkinverran kantamaan itseään. Tietenkään tammalla ei ole tehty selästä joka päivä, vaan rytmimme on ollut suunnilleen 2-3 päivää selästä ja 1-2 päivää maasta. Maasta käsin on työstetty pitkälti samoja hommia, eli käyntipuomeja, väistöjä ja sitten ihan vain harjoiteltu ulkona asiallisesti kävelemistä ja isossa tarhassa narun päässä oloa. Ei ihan niin helppoa kuin voisi kuvitella... :D Kuntoutumisen tueksi ollaan harrastettu ahkerasti myös venytyksiä leipäpalojen avulla, sekä selän ja rintarangan pyöristysjumppaa. Näitä viimeisimpiä Eevi vihaa ihan sydämensä pohjasta, mutta minkäs teet kun rouvalle on aika vaikea selittää että "nää on sun omaksi parhaaksi".

Tilanne ylhäältä alas 11.1.2019, 12.2.2019, 26.4.2018

Kuten kuvista näkee, niin mitään aivan valtavaa eroa ei vielä tamman kropassa tämän kuukauden jäljiltä ole havaittavissa. Nojoo, onhan se kasvattanut lisää karvaa... En tiedä onko kyseessä vain mun oma toiveajattelu, vai olisiko tuo säkä näissä myöhemmissä kuvissa ehkä ihan vähän vähemmän törröllään ja selkä täyttynyt millin verrattuna tammikuiseen, mutta kaikenkaikkiaan hyvin alkutekijöissä ollaan edelleen. Erityisesti sieluun sattuu vertailla tuota takapään lihaksistoa viimekeväiseen, mutta parempi pitää nyt vain katse eteenpäin :D Ultrattiin tamman jalka nyt siis maanantaina ja tilanne näytti siltä osin oikein hyvältä. Viikissä jo viimeksi sanottiin, että jänne voi jäädä samanlaiseksi kuin miltä se näytti kuukaudentakaisessa ultrassa, mutta eläinlääkäri oli eilen havaitsevinaan paranemisen ehkä jopa edenneen vielä lisää. Konsultoitiin vielä Viikin päätä aiheesta ja saatiin lupa alkaa lisäämään ratsastusta 5-10min viikossa, eli hitaasti mutta armasti edetään. Eihän tässä ole kuin pari viikkoa ja kohta ollaan kiinni jo 30 min käyntitreeneissä, siinähän ehtii tekemään vaikka ja mitä! Torstaina Eevi pääsee jälleen fysioterapeutin käsittelyyn ja ajattelinpa pyytää piakkoin meidän valkkuakin vähän katsomaan tilannetta, jotta saadaan heti alusta alkaen hommat lähtemään oikeille raiteille!

Kuluneella viikolla mulla oli Eevin lisäksi hoidossa myös ihana Pandora -tamma, kun sen omistaja oli työmatkalla. Kuten arvata saattaa, puuhaa ja vaihtelevia hommia näiden kahden rouvashevosen kanssa riitti mukavasti joka päivälle ja ajattelinkin kertoa teille millainen viikko meillä on tammojen kanssa ollut. Kuvituksena Annika Wallin ihanat otokset mun ja Panskun hölkkäilyistä perjantailta 11.1.

Maanantaina sekä Eevi että Pandora pääsivät fysioterapeutti Fanny Littorinin käsittelyyn. Mulla piti alunperin olla Panskun kanssa tunti, mutta Fannyn ohjeistuksen mukaan päädyttiinkin sitten tekemään vain kevyt eteen-alas -ratsastus kaikissa askellajeissa ja valkku peruuntui. Käänne ei sinänsä haitannut, sillä tiesin että meillä on Pandoran kanssa aikaa treenailla koko viikko. Olin myös onneni kukkuloilla siitä, että Fanny sanoi Eevin olevan ikäänsä ja olosuhteisiin nähden edelleen hyväkuntoinen seniorihevonen, mikä antoi kyllä uskoa tulevaan.

Tiistaina ratsastin Pandoraa sitten hieman enemmän. Tamma on tuntunut viimeajat vähän jähmeältä laukassa, joten työskentelin paljon kyseisessä askellajissa aloittaen ensin kevyessä istunnassa saadakseni hevosen vain hereille ja eteenpäin ja siirtymällä tästä sitten enemmän "dressagemodeen". Jumpattiin molempia suuntia sekä myötä- että vastalaukassa. Kehitystä askellajissa kyllä tapahtui, mutta en ollut ihan tyytyväinen omaan ratsastukseen ja lopputulokseen tuona päivänä. Tuntui etten saanut hevosta pohkeen eteen ja laukkaa pyörimään niinkuin olisi kuulunut.

Eevin kanssa tein maanantain ja tiistain samaan tyyliin hommia kuin mitä ollaan tähän mennessä selästä tehtykin: alkukäynnit talutellen ulkona, kymmeneksi minuutiksi kyytiin ja käynnissä muutamia puomeja, väistöaskeleita, pysähdyksiä ja käännöksiä neliömäisellä uralla.

Keskiviikkona mulla oli työkuvioiden takia tallivapaa ja Pansku pääsi hyppäämään toisen ratsastajan kanssa. Eevi pääsi puolestaan mun äidin hellään huomaan narun päähän kävelemään ja infralampun alle lämmittelemään. Torstaina suuntasin taas itse aamusta tallille ja Pandora sai ansaitun palauttelupäivän, jolloin kävimme kävelemässä maastakäsin ulkona ja totuttelimme rouvan kanssa infrapunalamppuun, joka oli P:n mielestä aivan kamalan jännittävä. Eevin kanssa treenailtiin maasta käsin korotetuilla käyntipuomeilla ja väistöillä, minkä jälkeen jumpattiin vielä boksissa porkkanavenytyksillä ja selkärangan pyöristyksillä kroppaa.

Perjantaina laitoin Panskun liinan päähän ja ravipuomit viuhkaksi sille eteen. Ajattelin että tällainen selkäjumppa tekisi hyvää vapaapäivän jäljiltä ennenkuin kiipeän taas itse kyytiin. Alkuun tamma näytti hieman jäykältä ja lähti hyvinkin pienellä ravilla liikkeelle, mutta vertyi hyvin ja lähti venyttämään ravipuomeille todella hienosti. Eevin kanssa palattiin taas selästä käsin tehtäviin treenailuihin käyntipuomien, väistättelyjen yms. kera. Eevi oli erittäin pirteänä ja jos askellaji olisi ollut mikä tahansa muu kuin käynti, voin luvata että muutamat komeat lähdöt olisi saatu aikaan... Onneksi muori pysyi kuitenkin ihan lapasessa ja saatiin hyödynnettyä pakkasenergiaa meidän hommiin eikä riehumiseen. Tuntuu että Eevin liikkuvuus ja ratsastettavuus on parantunut selkeästi jo viikon jumppailujen avulla. Tuota eroa ei varmastikaan ulospäin mitenkään huomaa, mutta kun itse vertaa sitä perstuntumaa ensimmäisestä ratsastuskerrastamme näihin viimeisiin, on fiilis jo ihan eri.

Lauantaina kiipesin taas Pandoran selkään, tällä kertaa lampaankarvasatulalla. Halusimme testata voisiko laukan vaikeus johtua satulasta, sillä tamman laukka oli kuulemma ollut hieman haastava keskiviikona hypätessäkin. Itse vähän mietin että mitenköhän pystyn keikkumaan kyydissä, sillä Pansku on aika isoravinen ja kookas hevonen. P yllätti kuitenkin positiivisesti ja oli karvasatulalla todella rento ja kiva ratsastaa ja kun selkä lähti toimimaan, oli ravikin yllättävän pehmeää olla kyydissä. Kaikista positiivisin yllätys oli kuitenkin laukka, joka rullasi ihan selvällä erolla aiempaan ja tamma vaikutti todella paljon tyytyväisemmältä kuin hetkeen tässä askellajissa. Ei tehty mitään superhikitreeniä, lähinnä nautittiin rennosta fiiliksestä ja siitä että tamma liikkui nyt tyytyväisenä kaikissa askellajeissa muutamien siirtymisten ja nostojen kera. Omistajan kanssa juteltiin että nyt lähtee satula tsekkaukseen.

Eevin kanssa jatkettiin vielä lauantaina jumppaa selästä, ja tänään sunnuntaina se pääsee taas rentoutumaan talutellen ja infralampun alle tallinpitäjän toimesta. Pandoran omistajakin palasi jo kotimaahan, joten meikäläinen istuu täällä mukavasti kahvikupin ääressä blogia kirjoitellen (tenttiinlukua vältellen) ja lepuuttaa takamusta huomisen valkkua varten. Tällainen mummoheppojen viikko siis meikäläisellä takana. Olen todella iloinen Eevin yhteistyöhalukkuudesta ja orastavasta kehityksestä näin lyhyessä ajassa, sekä Panskun laukkaongelman ratkeamisesta. Yksi ratkaisematon yhtälö on kuitenkin tuon oman tammani tarhaus, joka on harjoittelukerroilla meinannut aina mennä ihan älyttömäksi riehumiseksi. Isoon tarhaan totuttelu onkin tapahtunut toistaiseksi lähinnä narun päässä, mutta haluaisin mahdollisimman nopeasti ja silti turvallisesti saada tuon eläimeni normaaliin päivärytmiin ja kunnon tarhaan kaverin kanssa. Sisällähän se ei siis onneksi seiso, vaan pääsee päivittäin ulos pikkutarhaan itsekseen, mutta joku sotasuunnitelma mun on nyt tähän keksittävä millä saadaan Eevi ymmärtämään että normitarhassa voi hevonen olla ilman että laitetaan kaikki raajat kerralla päreiksi.

Kysyin ei-hevos -perheenjäseniltäni hevosiin liittyviä kysymyksiä. Uhreiksi joutuivat luonnollisesti isäni, joka on takavuosina asiantuntevasti esimerkiksi huudellut mulle ohjeita kisaverkassa, sekä poikaystäväni, jonka mielestä harrastan "sitä heppatepastelua". Valmistautukaa siis yllättäviin vastauksiin, kun surevat omaiseni kohtaavat hevosmaailman kiperimmät kysymykset!

Kuvissa ikävä kyllä vain minä ja Eevi, pojat eivät jostain syystä innostuneet mukaan heppakuviin...

Kysymys 1: Mitkä ovat gramaanit?

Iskä: Gramaanit ovat hevosen kenkiin laitettavat lisäpainot joilla saadaan vahvistettua kaviolihaksia.

Poikkis: Hevoslajikkeita (Moldovasta).

Toimituksen kommentit: tästä ei selvästikään ollut mitään käryä. Eipä näistä ole kyllä juuri syvällisiä keskusteluja käytykään kyseisten herrojen kanssa...

Kysymys 2: Mikä on kouluratsastuksen tarkoitus?

Iskä: Kouluratsaksastuksen tarkoituksena on löytää ja osoittaa ratsastajan ja hevosen symbioosi.

Poikkis: Saada hevonen liikkumaan mahdollisimman monipuolisesti mahdollisimman pienellä vaivalla.

Toimituksen kommentit: no tästä huomaa että on ne välillä muutaman sanan kuunnelleet mun heppavaahtoamisesta kotona. Taisiis onhan nuo vähänniinkuin kartalla.

Kysymys 3: Mitä on passage?

Iskä: Passage on kouluratsastus kuvio jossa hevonen askeltaa vuoroaskelin paikallaan.

Poikkis: Se on ravikilpailu. On dressage, ja sitten on passage missä mennään toisten ohi!

Toimituksen kommentit: Iskä oli oikeilla jäljillä, varmaan miettinyt piaffia. Ja ymmärrän tavallaan ajatuksenjuoksun tän ohittamisen taustalla :D mutta ravikilpailu meni kyllä vähän metsään...

Kysymys 4: Mikä on kimo?

Iskä: Kimo on hevosen päähän laitettava värikäs ”huivi” jonka reunat on usein koristeltu timantein

Poikkis: Hevosen vaate, pitkähelmainen.

Toimituksen kommentit: Jostain syystä molemmille tuli toisistaan tietämättä mieleen joku huivi tai vaate? Miksi?

Kysymys 5: Mitä tehdä jos hevonen ei mene kuljetuskoppiin?

Iskä: Eevi menee....mut jos heppa ei mee kuljetuskoppiin niin se jää kopin ulkopuolelle. No oikeesti siltä voidaan esim. Peittää silmät ja taluttaa se sisään.

Poikkis: Annetaan sille porkkanaa! Ei, ei silloin saa antaa porkkanaa, sitten sä palkitset sitä siitä ettei se mee sinne... Sitä pitää taputella että se rauhoituu.

Toimituksen kommentit: Mun paremmalla puoliskolla on ehdollistumisen perusteet kyllä selkeesti hallussa. En silti ehkä veisi hevostani tämän tiimin lastausongelmaklinikkaan.

Kysymys 6: Mikä on keskihalkaisija?

Iskä: Keskihalkaisijalla tarkoitetaan hepan otsan keskeltä sen kaulaa ja selkää halkovaa kuviteellista viivaa. Tämän avulla voidaan selvittää onko hevonen ns. Toispuoleinen. Oikeesti keskihalkaisija on siinä kentällä oleva se halkaisija?

Poikkis: Vatsan halkaisija (!?)

Toimituksen kommentit: mikä vatsan halkaisija?? (Lisätietoja kysyessäni "se mistä näkee kuinka läski se heppa on")

Kysymys 7: Mikä on yliastunta?

Iskä: Yliastunnasta termiä käytetään useassakin tilanteessa. 1) hevonen astuu pienemmän tai esim. Ponin yli. 2) tamma on astutettu liian monta kertaa 3) ratsastajan noustessa hepan selkään hän heittää jalan liian vauhdikkaasti hepan selän yli ja putoaa toiselta puolelta alas. Tällöin hän suorittanut ns. Yliastunnan.

Poikkis: Kun tepastelee liian pitkälle.

Toimituksen kommentit: ei kertakaikkiaan mitään lisättävää

Että tällaista hevostietoutta tällä kertaa. Mitäs olitte mieltä näistä vastauksista? Löytyykö teidän lähipiiristä osaavia hevosihmisiä vai onko muu perhe pihalla harrastuksestanne kuin lumiukot?