Internet, mahdollisuus sylkeä toisen päälle?

Aihe oli nettikiusaaminen ja se annettiin äidinkielen kokeessa, kuinka se aina on että heti kun on sanaisen arkkunsa avannut ja sulkenut, päähän tulee ajatuksia jotka tahtoisi kertoa ja arkkuun sulkea, tai kovalevylle muistiin tallettaa. Sillä kun olin nämä sanat kirjoittanut ja opettajalle lähettänyt, seuraavana päivänä postista kolahtaa uusi MeNaiset lehti jossa toimittaja Emmi Laukkanen oli kirjoittanut artikkelin Taas tuli paha mieli.  Vaikka aihe ei ollut nettikiusaaminen kuten annetussa tehtävässäni oli, yhdistän nämä kaksi asiaa niin paljon toisiinsa, vihapuheet keskustelupalstoilla sekä vihakommentit jonkun omalla julkisella somekanavalla. Vuosien aikana olen nähnyt tätä paljon, aloitettuani IRCaamisen, jossa kanavilla keskustellessani tuntemattomien ja puolituttujen kanssa, todistin kuinka väärin luettu lause voi aloittaa sodan kahden ellei kolmenkin ryhmän kanssa joiden näkemykset erosivat toisistaan. Sitten tuli IRC-galleria jossa vihapuheiden pitäjille ja kohteille sai naamat, ja joka antoi vapauden solvata sinua julkisesti. Kuitenkin moni tuntemistani oli vain 15vuotias joiden näkemys omasta itsestään ja maailmastaan oli kapea, ja he olivat niitä solvaajia ja solvattuja, kuin yläaste uudelleen internetin maailmassa. Tätä samaa kaavaa toteuttavat lukuisat keskustelupalstat, sosiaalisen median myötä tietoisuus toisten tekemisestä on kasvanut, ja se on myös alentanut kynnystä sanoa mielipiteensä niistä. Joskus pahan päivän aikana voimme jopa haluta lietsoa riitaa ja ymmärtää väärin lukemamme, mikä on helppoa sillä somessa keskustelu on kasvotonta. Mitä tahansa voi sanoa anonyymiuden suojassa. MeNaisissa julkaistussa artikkelissa psykoterapeutti Mirja Sinkkosen sanoin elämme aikaa, jossa on trendikästä olla jotakin mieltä ja pitää ottaa kaikkeen kantaa, mikä itselle ei edes kuulu. Toisin oli ennen internettiä jolloin sosiaalinen kontrolli oli niin vahva, ettei voinut möläyttää mitä tahansa. Ainakin itselläni se on vahvana, mielestäni sivistyneeseen käytökseen kuuluu myös hienotunteisuus. Tähän väliin voisinkin yhdistää nettikiusaamisesta kirjoitetun tehtäväni. Muistatteko sen ajan ennen internettiä, jolloin koulun tuoma sosiaalinen paine hallitsi. Muistatteko sen tunteen ja pelon, kun näyttäydyttiin ensimmäistä kertaa uusissa kengissä, kun julkisesti toi esiin sen millaisen maun omistaa. Entä jos kukaan ei pidä, entä jos joku saakin siitä ikuisen pilkan aiheen?
Minä muistan, asettamalla itsesi muiden silmien alle olet vapaa maalitaulu ja ihmiset saavat heitellä sinua päin sanallisia tikkoja luvallisesti. Oma vikahan se on, mitäs tulit punaisissa kengissä kouluun. Kotiin pääsi aina piiloon, ei kukaan muu kuin oman koulun nuoret nähneet, vaihdetaan koulua ja palautetaan kengät. Noin helppoa oli karata kiusaamista 90 –luvulla, vahinko oli sattunut vain pienessä ympyrässä vain muutaman ihmisen todistamana.
Toisin on nykypäivänä sosiaalisen median palveluiden kasvaessa ja oman yksityisyyden rajojen pienentyessä. Internet on uusi kouluympäristömme kiusaajineen ja arvostelijoineen. Punaiset kenkäsi voivat päätyä maapallon toiselle puolelle, tai jopa pilkkakuvaan toisen ihmisen taustakuvaksi. Internetin maailmassa kuvitellaan, että koska olet jotakin niin julkisesti paljastanut, on se kommenteille vapaa, sitähän sosiaalisen median palvelut ovat, mahdollisuus saada muiden mielipiteitä itsestään.
Väärin.
Sosiaalisen median palvelut ovat luotu omaksi ilokseen joista kuuluisi saada hyvä mieli, blogit, instagram snapchat ynnä muut antavat vapauden olla oma itsensä, ja löytää kansainvälisestikin toisia samankaltaisia jotka jakavat samat mielenkiinnon kohteen. Blogien kirjoittajat kyllä kirjoittavat saadakseen vuorovaikutusta aikaiseksi, mutta ei heidän päämääränsä kuitenkaan ole se että heitä voidaan käyttää lukijoiden sylkykuppeina ja ilkeiden sanojen kirjoitusalustoina.
”Yök toi asua on niin last season” ”Miks vitussa pidät hattua kesällä?” ”Idiootit vaan pitää muumimukeista” ”Kannattais laihduttaa, oot lihonu viime kuvan” ”Vitun typerä mielipide, hanki oikeaa tietoa”
Mikä saa ihmiset käyttäytymään sekä kommentoimaan näin, miksi ihmisten omien mielipiteiden pitää välillä tulla niin vahvasti esiin ettei erilaisuutta voi nähdä silmänräpäyksenkään verran. Ja ennen kaikkea miksi ei voi vain olla hiljaa.
Onko syynä oma kateus toista kohtaan, kenties oma huono päivä joka on purettava johonkin, kosto omasta kiusaamisestaan, en tiedä. Ratkaisua en ole vieläkään löytänyt. Olen tyytyväinen etten somen kukoistaessa joudu enää olemaan nuori ja haavoittuvainen, sillä sanat olivat ne sitten kirjoitettuja tai päin kasvoja sanottuja, ne satuttavat herkkää.  Vessan seiniin kirjoitetut haukkumasanat sekä kommenttikentässä heitetyt herjaukset pystytään poistamaan, mutta vastaanottaja ei koskaan saa niitä pois mielestään, vaan pahimmassa tapauksessa satuttavat henkisesti niin paljon ettei uskalla enää olla oma itsensä, tai voi kääntää asian päälaelleen, kiusatusta tulee seuraava kiusaaja. Mikä katkaisisi oravanpyörän ja lopettaisi kiusaamisen?
Pitäisikö meidän vain tuoda omat mielipiteemme vahvemmin julki vai olisiko aika olla vain välillä myös hiljaa? Sanottu tai kirjoitettu sana jättää kuitenkin aina jonkunlaisen jäljen.
Mitä mieltä sinä olet? Onko sinua kiusattu tai oletko ollut kiusaajana internetissä? 

Tykkää-merkinnät

Kommentit