Etikettivirhe

Tapailu, deittailu, treffailu, tuo niin pieni yksinkertainen sana voi tehdä kaikesta hyvinkin vaikeaa. Olen oppinut että siinäkin on etikettinsä, ja että minä olen tietämättäni tehnyt virheen kaikissa.

Joko minä oletan liikoja, oletan liian vähän, luotan intutiooni tai en luota siihen laisinkaan. Luen väärin rivien välistä tai rivit hyppivät silmilleni ilman että osaan lukea. Kuin kaikki olisi pelin koodia, jonka purkamalla menettää jotakin itsestään. Koska kuten elämäkin, koodi voi aina muuttaa muotoansa. Eilen se mihin luotin ja uskoin, onkin huomenna osoittettu toisin, rikkoutuva koodi mihin minulla ei ole ohjetta. Ikean paketti ilman ohjeita.

Vuosia sitten ajattelin, että asettamalla muurin ympärille säästyisin kaikelta, ja hyvin pärjäsinkin, elin muurini sisällä vuosia ja sitten silti jokin teki reiän muuriin ja kun pieni pala mureni, mureni samalla koko muuri. Ja vain siksi, että tein ensimmäisen virheen, lankesin hymyyn ja kauniisiin sanoihin. Isomman virheen siitä teki se, että uskoin kaiken.

Nyt olen ottanut iskuja vastaan liikaakin. Sanovat että tapailen vain väärejä tyyppejä, mutta miksi ja miten nämä väärät tyypit sitten löytävät minut? Olen tapaillut narsistia, tyypiä joka kaipasi kamaa enemmänkuin minua, työnarkomaania. Samoin minut on ”jätetty” kertomatta mitään, katoamalla kartalta, kertomalla radiossa naisseikkailuistaan. Olen ollut tajuttoman sinisilmäinen siihen nähden että omistan ruskeat silmät.

Väkisinkin herää kysymys, mikä minussa on vikana? Olenko minä se virhe etiketissä?

Sulla ei oo hajuukaan miltä se tuntuu musta, hyväks käytät vaan mun luottamusta”

En tiedä kumpaa aikaa kaipaan enemmän, muurin tuomaa turvaa vai ennen sitä, kun olin muuriton. Vai onko kaikki vain vaikeampaa kun ikää tulee enemmän. Vai vaadimmeko silloin (itseltämme?) enemmän?

Entä jos panoksena ei ole mitään, miten silti voi hävitä?

Sanotaan että löydät vielä sen oikean, mutta jos ei usko että sitä on olemassakaan. Tai jos sellainen oli, ja koodien muutosten takia muuttui jonkun toisen oikeaksi, muuttuiko myös minun vääräni oikeaksi?

Suoraan sanottuna, kuulostan sitten kyyniseltä tai katkeralta, en usko että lukemattomien iskujen jälkeen on mahdollista edes rakastua kunnolla, kun odottaa vain sitä seuraavaa iskua. Voiko edes ihastua jos etsii aina niitä luurankoja kaapista tai pölypalloja mattojen alta?

Etiketti on että koputukseen avataan ovi, virhe on päästää vieras sisään.




  • tunteet

Tykkää-merkinnät

Kommentit