999.

Aiemmin päivällä mä toistin mantraa
syliinsyliinSYLIIN välillä heräsin puhuvani portaikossa ääneen sitten se hiljeni taas pään sisäiseksi puheeksi.
Mä nukahdan alkuillasta vaikka ei sais virhe saattaa viedä yöunet mä oon vaan liian väsynyt välittämään.
Mutta kun herään kahden tunnin jälkeen koko keho on raskas ahdistaa en tahdo olla tässä mutta en jaksa liikkua jos kerään voimat ja haen tarvittavan ensimmäinen ei tehoa toinen ehkä kolmas varmiten mutta siinä menee tunteja ja se vaatii niin kamalan paljon keskustelua.
Entä jos saisin läheisyyttä mutta tää muhun juurrutettu väsymys ei siirry koskaan paikoiltaan entä jos ei oo olemassa sellaista lääkettä ei ajattelutapaa ei pelastajaa joka mut nostais täältä?
Aiemminhan kirjoitin pitäväni tästä tiettyyn oloon saakka joo mut nyt kun mietin näitä tulevia kuukausia mua pelottaa valtavasti.
Kuinka syvälle tällä kertaa putoan onko pohjaa edes olemassa?
Ja jos todella mistään ei oo apua ja kuolla en uskalla enkä jaksakaan mitä sitten tapahtuu?
Osastollehan ne heittää jos arjesta ei pysty pitämään kii mutta entä kun siellä lakkaa nousemasta sängystä käymästä suihkussa?
Kokeileeko ne sitten jotain uutta lääkettä saako ikävä tänne yrittämään lujemmin?
Vai jäänkö mä sinne siihen tilaan jossa en selviä enää edes itseni hoitamisesta?
Kenelläkään ei oo vastauksia joku tyhmempi sanoo että mieltään pystyy suojelemaan kun ei anna masennukselle valtaa mut ne jotka tietää enemmän ei noin ajattele.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229