994.

Kun mä laitan silmät kii
sä tuut takas sä oot ihan mun vieressä ja mä oon takaisin turvassa.
Ja kun mä avaan silmät mä tajuun jos raavin sorrun viiltämään ja mä joudun pois poispois osastolle jossa kukaan ei kuuntele mua.
Sillä sitten kuitenkin koko illan kaikkien näiden kyynelten jälkeen mä tajuan mun on ihan hyvä olla täällä.
Ei mielessäni ei todellakaan tämä syksyn pimeys saa mut käsittämään ikävän määrän tulevan talven ajan mutta silti nää ihmiset voi olla mulle turva jos mä vaan jaksan vielä hetken uskoo.
Ikävähän ei mua päästä otteestaan koskaan mutta ehkä selviän tulevan talven hengissä jotenkin hengittäen keskustelusta toiseen.
Jos lopetan tämän turhan kamppailun yritän vain luottaa ja ottaa avun vastaan ei mua vie mihinkään se että en kerro ja vihaan kaikkea.
Kun oikeasti kaipaan vain ymmärtäjää pelastajaa ja turvaa.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229