982.

Nyt mä voin sanoa miltä tuntuu kun ei ymmärretä
oonhan mä kohdannut sen jo tuhansia kertoja aiemmin mut en ikinä näissä mittasuhteissa.
Kun tuon näiden tekemät virheet esiin yritän selittää yritän pyytää apua yritän ja yritän mua sanotaan epäluuloiseksi et mä oon väärässä suurennellut asioita.
Mä en valehtele ja siitä oon varma mua ei vaan haluta kuulla nää ei missään vaiheessa oo tahtoneet auttaa mua mutta nyt ne tuo vasta sen oikeasti esille.
Tähän asti mä oon uskonut asiat yksittäisiksi tapahtumiksi mut kun viikon sisällä tulee kymmenen samankaltaista juttua mä tiiän nää ei oo enää vahinkoja.
Nää uhkailee etteivät usko että sossu päästäis mua muuttamaan omaan kämppään ihan sama jos en pääse niin sitten lähden jonnekin muualle jonnekin missä mua kuunnellaan halutaan auttaa.
Sanon vielä keskustelun lopussa et onneks oli näin että edellinen paikka oli täydellinen ettei mua sijoitettu mihinkään tälläiseen hirveään paikkaan vaan sain kokee ne elämäni parhaat ajat siellä.
Että onneks nyt oon täysikäinen eikä mua voida pakottaa jäämään tänne.
Vaikka tietysti kaikista mieluiten olisin alaikäinen ja yhä turvassa siellä missä mun mielellä oli paha olla mutta ympäristö oikeasti turvallinen.
Mä vaan kuvittelin tästä paikasta liikaa näistä ihmisistä uusia turvallisia mut yhtäkkiä mua ei kuunnellakaan oteta tosissaan kumotaan vaan jokainen mun mielipide sillä että tälläset ajatukset kuuluu mun sairauteen.
Naurahdan epäuskoisena mä oon ihan järjissäni yhäkin kuten oon ollut tähänkin asti mut eihän nää voi nähdä itsessään yhtään virhettä.
Sen mä tiiän ja myönnän et jossain vaiheessa kuolemantoiveet meni yli kuten viimeksi tapaamani lääkäri sanoi joskus ajatukset voi olla psykoottisia ilman harhojakin mut enää tilanne ei oo se mä tiiän kyllä itteni mä tunnen asiat ihan oikein ei mun mielipiteitä voi ohittaa noin.
Tiiätsä tää on ehkä pelottavinta mitä oon koskaan kohdannut edes kuolemaan katsominen yksin mahdollisuuksien kanssa ei oo yhtä pelottavaa kuin se et kukaan ei usko mua perustelulla että mä oon sairas.
Tuntuu kuin mut voitais vaan lukita osastolle mut onneks nää ei oo lääkäreitä lääkärit ei enää edes kirjoita musta M1:stä sillä ne tajuaa etten mä oo psykoottinen ehkä vaaraksi itselleni mut tähän saakka oon osannut kuitenkin hakea apua ennen kuin vien asiat loppuun saakka.
Tai yrittänyt hakea apua tähän saakka mua on aina autettu kun oon pyytänyt mutta nyt nää osoittaa etten ansaitse mitään apua ne oikein huokuu sitä vihaa vittu kun toi vaan olis tappanut itsensä niin ei tarvis inttää sen kanssa.
Muutama tunti sossupalaveriin kyllä tää paikka on nyt niin nähty jos vaan pääsisin lähtemään jos vaikka jo tänä iltana jos vaan.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229