970.

Voi kun mä osaisin tallentaa tän tunteen
jakaa tähän tekstiin.
Tää on sekoitus menneiden vuosien pimeitä iltoja syyssateita ja vanhimpia muistoja tärkeintä tässä on kuitenkin tää tunne mä oon turvassa.
Emmä ehkä väittäis et mun lapsuus olis ollut turvaton se oli vaan epävarma ja varmaan jos olisin ollut vähän vahvempi persoona ei mitään ongelmia olis koskaan tullut.
Jos oisin ollut toisenlainen mä olisin kestänyt ne syyllistämiset mut nyt kävi näin tän elämän kohdalla.
Tää tunne voimistuu on kuin joku kietois kätensä mun ympärille joku sellainen johon luotan jonka uskon olevan rehellinen tää tunne on kuin tuo ihminen se kuiskaa kaikki järjestyy.
Mä juttelen tunteelle pääni sisällä esitän kysymyksiä joihin vastaan ehkä elämän loppuminen tuntuu juurikin tältä.
Että ne vanhat tunteet ja muistot elää hetkissä uudelleen kunnes lakkaa hengittämästä.
Väsymys palaa ens yön painajaiset on viimeisiä ikinä aamulla on viimeinen pakkoherääminen sillä huomisillan pimetessä mä oon jo rannalla.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229