961.

Mä jätän teille yhden ohjeen elämää varten:
älkää koskaan luottako kehenkään.
Sen verran mä tän muutamaa päivää vajaan kahdenkymmenen vuoden aikana opin on aina parempi suojautua oman kuorensa taa kuin antaa ihmisille itsensä.
Sillä mä tein sen virheen suurimman elämässäni mä luotin mä takerruin ja kuinka monta kertaa mua satutettiin mut hylättiin.
Ne puhuu jostain traumoista mä nauran sillä kuvitelmissani seison pimeän rannan sylissä siitä jatkan veden syliin ja sen jälkeen mua on enkeli vastassa se kannattelee mut sinne minne täytyy päästä.
Nää tän hetken ihmissuhdeongelmat on aivan liikaa mun mielelle mä en jaksa enkä mä kestä kaikki syyttää mua aina mä puhun liikaa tai sit en tarpeeks vittu kun kukaan ei oo koskaan opettanut mulle kuinka ihmisten kanssa toimitaan mä oon aina seilannut aallokoissa joskus vastannut oikein mutta useimmiten väärin.
Siks musta on valtavan epäreilua et mua syytetään kaikesta mitä mä olisin voinut tehdä toisin kun mulla ei ollut mitään pohjaa jonka mukaan toimia kun mä en oo saanut mistään kokemusta?
Mä en tiiä miten jaksan nää päivät kolme valtavan pitkää yötä ja kaiken muun ajan mitä mä teen jos mut löydetään liian nopeasti vaikka eihän ne viimeksikään alkaneet mua etsimään vaikka merkit itsemurhaan oli yhtä selvät kuin nyt.
Mä voin vaan toivoo parasta että mun valheet uskotaan tai ettei ne tajua mihin oon lähtenyt mä voin vaan toivoo ja oon niin varma että kun tän kerran pääsen sinne rannalle mä en enää peräänny oon mä niin paljon tän eteen tehnyt töitä.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229