956.

Kun mä astun kuolemarajan yli
tuleeko musta osa suurinta jatkumoa kirjataanko mun nimi tähtikarttaan?
Pääseekö mun sielu lepoon vai jäänkö mä vaeltamaan kodittomana?
Kylmyys pelottaa ehkä pimeääkin enemmän mut tiiän vaan mun on pakko mun on.
Ja sitten kun se on ohi palkinto on suurin kaikista nää ikuiset painajaiset päättyy mua odottaa heijaava syli silittävät kädet kaikki hyvä siellä.
Mä siedän sen kylmän mä siedän sen kaiken pimeän kun tiiän ettei mun tarvitse enää koskaan nähdä painajaisia käydä läpi jäähyväisiä tuntea pelkoa.
Mä haluan voittaa tämän taistelun kaikki ne jotka mua on satuttaneet oman heikon mieleni mä haluan.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229