951.

Joskus mä unohdan et on syksy
kuolemansyksy katselen ulos ja nään keväisen pellon mun täytyy muistuttaa itseäni että nyt on syksy päättyvä aika.
Mut kun muistan sen mä rauhoitun kokonaan tajuan ettei tälläkään oo merkitystä ja kun kuuntelen jotain joka raivostuttaa mua mä tajuun että pian tää on ohi enää ei tarvitse jatkaa kauaa.
Väsymys on ja pysyy mut mä selviän läpi päivän valmistellen kuolemaa vaikka eihän muut sitä tiedä.
Tekis niin mieli kertoo mikä mun päivä on laskee tänne tunteja mut tiiän ettei todellakaan kannata ellen tahdo löytää itseäni osastolta.
Jalkoja särkee niskaa särkee selkää särkee mä väitin just ettei masennus oo koskaan tuntunut mussa fyysisesti mut mitä muutakaan tää on ja tää väsymys pohjaton ja armoton tää saa mut vajoamaan kun kroppa lakkaa liikkumasta.
Kaikki on liikaa kaikki mä haluun aikaistaa päivämääräni mä haluun lähtee hetinyt mut emmä voi koska tarvitsen valheet sellaiset jotka uskotaan.
Emmä taida enää toivoo ees et kukaan tulis lähelle emmä kaipaa parempaa oloa näin on ihan hyvä aivan niin kuin selitin että muiden mielestä negatiiviset asiat on mulle positiivisia muut ei tahdo kuolla ja mulle se on kuolemarakas.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229