950.

Mä oon nyt oikeasti niin niin väsynyt
uupunut samalla tavalla kuin silloin yhtenä keväänä kun makasin sängyllä painautuneena vasten seinää valuin mielikuvitusmaailmoihini päiväksi hiljenneessä yksikössä.
Mä oon yhtä väsynyt kuin silloin toukuussa kun lähdin rantaan ja mun tarkoitus ei ollut palata.
Aamuisin ensimmäinen ajatus on kuolema tässä on ero aina ennen kun oon suunnitellut kuolemaa en oo pystynyt tai tahtonut ajatella heti aamusta sitä se on ollut liian tuhoava ajatus mutta nyt se on helpotus, pelastus joka odottaa mua päätetyssä päivässä sitten ei tarvitse enää ikinä pakottaa itseään nousemaan.
Sitten saa jäädä toisen syliin hiljaiseen heijaukseen nukkumaan ikiunta.
Eikä siihen mee enää kauaa mä yritän laskee ehdinkö enää nähdä heitä jotka tahtoisin mä epäilen etten.
Joskus vaan käy näin asioita ei pysty estämään vaikka niin tahtoisikin silloin mä lähden enkä palaa enää.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229