949.

Siis tää väsymys
kuinka pahaksi tää pystyy mennä?
Mä vaan makaan sohvalla kun toinen selittää mulla on silmät kii ja mä vastaan välillä mmm kännykän avaaminenkin tuntuu liian raskaalta.
Mä vaan ootan et kello tulis yhdeksän tai jotain vaikken tahtois niihin uniin tahdon tän väsymyksen pois.
Ja mun jutut ja ajatukset harhailee jatkuvasti kuolemaan mä tiiän ettei näistä sais kertoo muille mut kun mulla on enää yks ainoo ajatus itsemurha.
Mä oon niin väsynyt etten oikeesti jaksa elää joku sanoo pitäiskö mun mennä osastolle eiei ei ne ymmärrä siellä pitää selviytyä vielä paljon enemmästä näin on helpompi että kuolema kuiskii ratkaisuaan olkapäälläni.
Mä sanon että oon niin väsynyt et tahtoisin vaan itkee mut emmä tässä emmä voi.
Haluisin vielä kerran vetää ranteet auki ihan kunnolla ja viimeisen kerran saada haha saada tikkejä enemmän kuin koskaan mut koska puuduttaminen on pahinta kipua minkä tiedän jätän terät kauppaan ja keskitän ajatukseni kuolemaan.
Ja parempi näin ne ei voi pakottaa mua osastolle en oikeesti enää tahdo et mikään tulee mun ja kuoleman väliin päivä on varmistunut ja mä toivon et ehdin nähdä sinut ja hänet ennen sitä jos en sitten mun täytyy lähteä hyvästelemättä mutta se on pieni hinta siitä palkinnosta jonka saan tilalta.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229