945.

Yhtäkkiä oon tosi itsetuhoinen
tosi tosi itsetuhoinen omasta mielestänikin pelottavan varma ja rauhallinen mä oon selittänyt liikaa toinen yrittää keksiä ratkaisua kysyy mikä auttais mut kun ei mikään ei enää.
Ja ihan sama voisin itkee aulassa mut hymyilen tässä sohvalla enkä mee huoneeseen leikkaamaan käsivarsiani auki nyt ei kannata mä ymmärrän sen en kaipaa mitään suljettua mä kaipaan häntä ja hänen näkemistään tahdon saada tän viimeiseen työn tehtyä ja sitten.
Ja rakastan tietoa ne ei saa mua pakkohoitoon vaikka mä puhuisin mitä ne ei saa mua kii ne ei tiiä mikä on valhetta ja mikä totta.
Mua väsyttää niin paljon rakas ota mut lähelle anna mun painua turvattuun uneen oo niin kiltti?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229