936.

Mä makaan sängyssä neljä tuntia
nousematta kertaakaan vaikka oon nukkunut yölläkin ne normaalit kymmenen tuntia.
Mä en vaan jaksa mä en jaksa vaihtaa asentoa mä en jaksa avata kännykkää mä en jaksa nousta istumaan mä en jaksa edes juoda vettä mukista joka on sängyn vierellä.
Näin väsymys kaappaa mut valtaansa mä en kerta kaikkiaan jaksa mitään.
Enkä mä osaa sanoa oonko mä nukkunut suurimman osan ajasta vai ollut hukkuneena niihin ajatuksiin elämäni päättämisestä.
Yhäkään en oo avannut käsiäni sen pahemmin ne terät lepää rikkomattomina tuossa laatikossa ja mä vaan lasken tunteja iltaan jos kukaan ei kysy onko mulla niitä mä toivon saavani valtimot auki sitten kun talo hiljenee.
Mä tiiän tavoittelevani taivaita toiveellani mutta kun oon vaan niin helvetin väsynyt enkä mä edes tiedä jos mulla kävis tuuri ja onnistuisin että kuolisinko silloinkaan.
Se olis vaan niin suloista kuolla puoliksi vahingossa tähän tänä iltana kadota sijoiltaan ja lakata olemasta mä vaan niin rakastan tätä ajatusleikkiä.
Tää on tärkein kaikista toinen on tietenkin se et jos mut pelastettaisiin otettais lähelle ja silitettäis mut ei musta enää oo pyytämään.
Mä tein sen kerran ja niin luvattiin olevan sitten se unohdettiin tai ymmärrettiin muuten vain vääräksi eikä mun harteille oo sen kerran jälkeen laskettu kertaakaan kättä.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229